Kesän puutarhasuunnitelmat hahmottuvat

Tulevan kesän puutarhasuunnitelmat alkavat hahmottua. Uusi kasvihuone antaa nyt hurjasti paljon enemmän viljelymahdollisuuksia, ja suunnitelmat keskittyvätkin nyt sen ympärille.

Kun ensimmäisten kasvihuoneeseen tähtäävien vihannesten esikasvatus on jo aloitettu, on aika hahmotella myös kokonaisuutta. Kasvihuoneessahan voi kasvattaa melkein mitä vaan, joten siemeniäkin on sitten tullut hankittua ihan vesimelonista ja munakoisosta lähtien.

Koska aion kasvattaa kasveja kasvihuoneessa lavakauluksissa ja ruukuissa, on ollut hyvä ottaa ensin selvää, mitkä kasvit viihtyvät keskenään samassa laatikossa eli ovat kumppanuuskasveja. Jos latva-artisokkani pysyvät hengissä toukokuulle asti, ne pääsevät samaan laatikkoon kurkuntaimien, salaatin ja kehäkukan kanssa. Porkkana taas ei viihdy palsternakan kanssa, joten ne pääsevät eri laatikoihin. Samettikukka taas tykkää juurikin porkkanasta, ja mangoldikin viihtyy sen kanssa.

Näitä eri lajien mieltymyksiä seuraamalla päädyin hahmottelemaan tällaisen kylvösuunnitelman:

Elämää on toki myös kasvihuoneen ulkopuolella. Sen viereen perusteilla oleva perennapenkki elää vielä niin paljon, että sen suunnitelmaa en ole vielä lyönyt lukkoon. Muutama jo aiemmin hankittu perenna sinne on kuitenkin siirtymässä.

Kotipihalta perennapenkkiin pääsevät kuunliljat ja patjarikko, jotka joutunevat kuitenkin löytämään uuden kodin jossakin vaiheessa, jos ja kun piharemontti toteutuu.

Kurjenpolvet ja ajuruoho siirtyvät isoon penkkiin vanhasta pienestä perennapenkistä. Rohtoluppio on tähän asti kasvanut ruukussa, mutta nyt sekin pääsee uuteen penkkiin. Jos punahatut selviävät talven yli, nekin siirretään samaan penkkiin.

Jännittävintä on nähdä, säilyykö jättiverbena talven yli. Se on kuitenkin jo kasvamassa myös siemenestä, eli tulee tavalla tai toisella olemaan perennapenkin kruununa.

Entä tomaatit? Ehdottomasti mukana tänäkin vuonna! Ainakin Evakko-tomaatille löytyy tilaa uudesta kasvihuoneesta, samoin muutamalle muullekin lajikkeelle. Viime kesänä nämä kirsikkatomaatit olivat todellinen menestys: kasvoivat hyvin, tuottivat hyvän sadon ja olivat todella herkullisia.

Advertisement

Kymmenen kuvaa kesästä

Vuoden vaihtuessa on mukava luoda katse menneeseen kesään puutarhassa. Ja millainen kesä se olikaan!

Viime kesä oli monella tapaa merkityksellinen. Puutarha tuntui kukoistavan niin mökillä kuin kaupunkikodissa heti alkukesästä lähtien. Aurinko helli monia kasveja: esimerkiksi akileijat, alppiruusu ja rauniokilkka viihtyivät sen lämmössä. Mutta vaati aurinko myös veronsakin.

Pionit kukkivat kotipihalla kesäkuun alussa. Usein ne joutuvat alkukesän rankkasateiden runtelemiksi, mutta tänä vuonna niin ei käynyt. Saimme nauttia upeista kukista parin viikon ajan.

Alkukesästä saimme nauttia mökkipuutarhassa akileijojen, juhannusruusun ja alppiruusun näyttävästä kukinnasta. ja mikä parasta, nämä osuivat samaan ajankohtaan! Tällaista kukkaloistoa oli mukava katsella juhannusta ennen.

Edellisenä kesänä papulanruusut olivat joutuneet tuholaisen kynsiin, tänä kesänä niiden kukinta lyheni helteen vuoksi.

Kesäkuun alussa täyttyi pitkäaikainen unelmani kasvihuoneesta. Viime kesä meni vasta kasvihuonetta sisustaessa, ensi kesänä kasvihuone pääsee tositoimiin ja kasvatuspuuhiin.

Heinäkuussa nautin pienen kukkaketoni kukkien kasvusta. Kukkalaatikkoon mökkiterassille perustettu kukkaketo kasvoi pääosin edellisen vuoden siemenillä.

Heinäkuussa ennakoin tulevan perennapenkin perustamista ja ostin siihen jo muutamia perennoja. Upea jättiverbena on ollut haaveeni jo pitkään. Nyt kokeilen sen talvettamista, saa nähdä onnistunko siinä.

Järvenrantamökiin etuihin kuuluu myös upea rantakasvillisuus. Tänä vuonna lumpeet kukkivat ihan mökkirannassa.

Loppukesästä saimme ensimmäiset sadot kasvihuoneesta: tomaatteja, kurkkua, yrttejä ja kaaleja sai napsittua sen suojista pitkälle syksyyn.

Kesän ilahduttaviin onnistumisiin kuului myös punahatun onnistunut kasvatus siemenestä. Viime vuonna kukki ensimmäinen punahattu, tänä vuonna niitä kukki jo kolme. Pitkään kestänyt kasvatus palkitsi upeasti, ja kukista pääsivät nauttimaan myös mökkipihan pörriäiset!

Puutarhakesän kohokohtiin lukeutui Piet Oudolfin suunnittelemaan puutarhaan tekemäni vierailu. Tästä puutarhasta ja sen upeista istutuksista saan inspiraatiota ja ideoita ensi kesään!

6 + 1 kuvaa menneestä kesästä

Valikoin kuluneesta kesästä 6 + 1 kuvaa, jotka kuvastavat parhaiten mennyttä kesää sekä mökkipuutarhassa että kaupunkipuutarhassa.

Olipa mukava selata kuluneen kesän kuvia. Niitä katsellessa mieleen piirtyi kuva lämpimästä, satoisasta ja puutarhanhoidon kannalta hyvin onnistuneesta kesästä.

Kesän alkua säväytti kasvihuoneen pystytys ja mökkipuutarhan kuningattaren alppiruusun uljas kukinta. Liki satavuotias alppiruusu tuntuu vain kukkivan joka kesä upeammin. Sen salaisuutena on hyvä kasvupaikka rinteen alareunassa, sopiva valonsaanti ja varmasti varsin vankka kestävyys.

Alppiruusun kanssa samaan aikaan kukkivat myös juhannusruusut ja akileijat, joten kesäkuussa mökkipuutarha oli silkkaa kukkamerta. Kotipihalla kukkivat samaan aikaa upeat pionit. Niiden kohtalo ratkeaa ensi keväänä, kun iso piharemontti uhkaa taas toteutua. Luultavasti pionit siirtyvät ennen remonttia mökkipuutarhaan.

Heinäkuussa kukkivat niittykukat niin luonnossa kuin mökkiterassilla. Mökkijärven rannalla meitä ilahduttivat lumpeet, joita on ilmestynyt aivan rannan tuntumaan.

Elokuussa oli kasvihuoneen ensimmäisen sadonkorjuun aika. Tomaatteja, kurkkuja, lehtikaalia, chilejä sekä yrttejä saimme oikein mukavan sadon, vaikka ihan täysillä kasvihuoneeseen ei vielä tänä vuonna panostettukaan.

Upea Oudolf Garten vei sydämeni

Pääsin tutustumaan hollantilaisen Piet Oudolfin suunnittelemaan puutarhaan, jossa tuhannet perennat on istutettu rinta rinnan erilaisten heinien kanssa upeaksi kokonaisuudeksi.

Pääsin lokakuun alussa työmatkan yhteydessä käymään hollantilaisen puutarhurin Piet Oudolfin suunnittelemassa ja vuonna 2020 rakennetussa puutarhassa Weil am Rheinissä, aivan Saksan ja Sveitsin rajalla. Vaikka monet perennat olivat jo kukintansa lopettaneet, oli puutarha vielä uskomattoman kaunis.

Piet Oudolf rakentaa puutarhansa perennoista ja heinistä, ja tähän huonekaluyritys Vitran maille rakennettuun puutarhaan hän on käyttänyt huikeat 30 000 kasvia. Oudolf haluaa, että puutarhassa vietetään aikaa eikä sen ohi vain kävellä. Ja se toteutuu: polut risteilevät läpi puutarhan ja johdattavat kävijän ihailemaan kasveja sen joka nurkkaan. Minä ainakin hurmaannuin täysin ja kävelin pienessä puutarhassa – pariinkin otteeseen – helposti tunnin verran. Upeita istutuksia ja koko puutarhan kaunista sommittelua oli ihan pakko ihastella joka kolkasta.

Puutarha on kaikille avoin, ja sinne pääsee käymään vuodenajasta riippumatta. Kauneimmillaan puutarha on varmasti heinä-elokuussa, mutta kuten Oudolf on puutarhaa suunnitellessaan halunnutkin, on se katsomisen arvoinen kaikkina vuodenaikoina.

Puutarha on myös pörriäisten ja perhosten

Puutarhan kasvivalikoimaa miettiessäni ajattelen yhä useammin myös pörriäisiä ja perhosia. Valitsen mielelläni puutarhaan sellaisia kasveja, joista on hyötyä myös niille.

Puutarha on mielestäni yhtä paljon meidän ihmisten kuin hyönteistenkin valtakuntaa. On ihana tarkkailla perhosten ja pörriäisten herkuttelua puutarhan kasveilla ja kukilla, ja seurata miten esimerkiksi perhosen tai korennon toukat kehittyvät ja uudet sukupolvet pääsevät maailmalle. Siksi kiinnitän kasvivalintoja tehdessäni huomiota myös siihen, miten paljon niistä on iloa ja hyötyä myös hyönteisille.

Paitsi kasvivalintoja, mietimme myös mökkipuutarhan luonnonkasvien, rannan, puiden, pensaiden ja pusikoiden hoitoa siltä kannalta, että emme suotta vahingoittaisi esimerkiksi perhosten ja korentojen toukkien elinoloja.

Tänä kesänä tuntuu olleen vähemmän perhosia kuin esimerkiksi viime kesänä oli, ainakin tällainen vaikutelma on jäänyt. Ilmeisesti moni päiväperhonen on kärsinyt viime kesän kuivuudesta, ja siksi niitä on näkynyt vähemmän. Onneksi olemme saaneet kuitenkin seurata tänä kesänä useammankin perhosen vierailuista. Keväällä näkyi kaali- ja sitruunaperhosia sekä nokkosperhosia. Heinäkuussa oli hiljaisempaa, mutta silloin meitä ilahdutti esimerkiksi kaunis karttaperhonen.

Elokuussa äidin mökkipuutarhassa lensivät upeat neitoperhoset sekä suruvaippa, ne rakastavat kasvimaan vieressä kasvavia ja elokuussa kukkivia komeita japaninnauhuksia. Niitä on muuten vaikea löytää puutarhamyymälöistä, mutta jos löydät, saat takuuvarman perhosmagneetin.

Oman puutarhamme perhosmagneetti on tietenkin punahattu. Viime viikonlopun helteillä se kiehtoi erityisesti kaunista amiraaliperhosta, jonka toinen sukupolvi lentää näin loppukesästä. Amiraaliperhonen lennähteli päivän aikana punahatun, jättiverbenan ja – yllätys – multasäkin välillä. En ihan ymmärtänyt mitä se multasäkin pinnasta sai, se jäi arvoitukseksi.

Punahatuista pitävät myös pörriäiset, ja terassin niittykukat ovat myös niiden mieleen. Näiden uurastusta on hauska seurata!