Ensimmäiset pistokkaat

Vuoden ensimmäiset viherkasvin pistokkaat pääsivät jo multaan, kun ystävältä saamani kirjavalehtinen kultaköynnös oli kasvattanut kelvolliset juuret.

Sain viime syksyn lopulla ystävältä pistokkaat upeasta kirjavalehtisestä kultaköynnöksestä nimeltä ’N’joy. Talvi ei ehkä ole sitä parasta aikaa juurruttaa pistokkaita, mutta niin vain juuret kasvoivat hienosti ja pistokkaat pääsivät viime viikolla multaan.

Lehdissä on todella kauniit värit, miltei keltaiseen taittuva tuo valkoinen osuus.

Nyt onkin haaste taata pistokkaille hyvä alku. Niiden pitää olla valoisassa paikassa, mutta suoraa auringonpaistetta ne eivät halua. Multa saa kuivahtaa ennen seuraavaa kastelua.

Toinen talvella juurruttamani viherkasvi on rönsylilja. Tämän rönsyliljan emokasvi on äidilläni, mutta hän on jakanut sitä jo molemmille tyttärilleni sekä anopilleni! Minä taas otin tämän pistokkaan anopin rönsyliljasta, joka kärsi talvella vähän kuivuudesta – sen näkee sen ruskettuneista lehdenkärjistä.

Mukavasti kiertää kasvi suvussa.

Rönsyliljan juuret saavat vielä kasvaa pituutta ennen kuin se pääsee multaan.

Suihkuta, suihkuta!

Suihkepullo tuntuu olevan tällä hetkellä koko ajan kädessä. Viherkasvini janoavat suihkutusta ja kosteutta, eikä mikään tunnu niille riittävän.

Kuljen näin talvella joka päivä suihkepullon kanssa antamassa kosteutta viherkasveille. Maija ja sulkasaniainen eivät pärjää päivääkään ilman suihkutusta, ja kovin persoja kosteudelle ovat myös kultaimarre, kultaköynnös, peikonlehti ja unelma. Pennimuori miltei kuoli jo alkutalvesta, mutta ainakin osan siitä olen saanut pysymään hengissä silkan ahkeran suihkuttelun avulla.

Ilmankosteus on ollut pakkasten aikana meillä kotona todella alhaalla, lähellä 30 prosenttia. Ei siis ihme, että viherkasvitkin kaipaavat kosteutta.

Suihkepullossani on vain vettä, vaikka toki voisin suihkuttaa kasveja myös merileväuutteella. Sitä annostelen kuitenkin mieluummin kasteluveteen.

Kaikkia kasveja ei voi kastella ohimennen, vaan esimerkiksi isommat kasvit, kuten unelman ja peikonlehden joudun viemään kastelun ajaksi kylpyhuoneeseen.

Sulkasaniainen ottaa kuivuudesta eniten nokkiinsa, sen lehdet ovat todella herkkiä kuivumaan. Päivittäisestä suihkuttelusta huolimatta niin vain käy väistämässä. Käyn kasvin viikottain läpi ja poistan siitä kuivuneet osat. Kastelun ja suihkuttelun jälkeen sulkasaniaisen olo koheneekin ihan silmissä!

Pelargoni innostui jo uuteen kukkaan

Mökillä talvehtimassa olevat Mårbacka-pelargonit on kestäneet hyvin talven pimeimmän ajan. Nyt ne jo pukkaavat uutta kukkaa maailmaan!

Mårbacka-pelargonit ovat viettäneet talvea mökillä valoisassa maisemassa, ison ikkunan edessä. Peruslämpö mökissä on noin +12 asteessa.

Olen perinteisesti jättänyt pelargonit leikkaamatta syksyllä, kun olen tuonut ne sisälle. Pelargoneissa on usein niin paljon kukkia, että en ole raaskinut niitä leikata heti pois. Olen poistanut kukkavanat ja lehdet sitä mukaan kun ne ovat kuihtuneet. Vettä pelargonit ovat saaneet parin viikon välein.

Koko talven ajan pelargoneissa on ollut kukkia. Ne ovat väriltään vaaleita, miltei valkoisia.

Nyt pelargoneihin on valon lisääntymisen myötä ilmestynyt uusia nuppuja, joista pilkottaa jo vähän Mårbackan tuttua hennon vaaleanpunaista väriä.

Kunhan mennään lähemmäksi kevättä ja pelargoneissa alkaa näkyä kasvun merkkejä, leikkaan ne ja otan niistä taas uusia pistokkaita. Samalla alkaa sitten lannoitus ja valmistautuminen kesään.

Mutta toistaiseksi nautin näistä pienistä kevään edistymisen merkeistä!

Viikonloppu lumen keskellä

Mökkipiha peittyi joulun alla lumikinoksiin. Talvinen piipahdus mökillä tiesi lumitöitä ja lämmittelyä takkatulen äärellä.

Pääsimme tällä viikolla pitkästä aikaa mökille. Joulukuun kovat pakkaset ja joulun ajan kiireet olivat pitäneet meidät poissa mökiltä monta viikkoa. Lumikinokset olivat tuona aikana vallanneet mökkipihan, ja pihan poikki risteili vain jänisten reittejä.

Mökki oli silti peruslämmön ansiosta jonkinlaisessa lämmössä, joten viherkasvit ja pelargonit olivat säilyneet hyväkuntoisina. Lisälämpöä mökkiin saa nopeasti kamiinalla, joten päiväretkelle on mökillä ihan hyvät olosuhteet talvellakin.

Toin mökille mukanani vähän joulun rippeitäkin. Toista kukkavanaa tekevät hyasintit pääsivät mökille jatkamaan kukintaa. Niiden sipulit ajattelin kokeilla säilyttää ja laittaa keväällä maahan. Ja tottakai mukana tuli jo ensimmäinen amarylliksen sipulikin. Jouluna kukkinut valkoinen amaryllis pääsee kevään tullen perennapenkkiin keräämään voimia seuraavaa kukintaa varten.

Miten tämä viherkasvi oli näin halpa?

Viherkasveja saa tähän aikaan aikamoisilla alennuksilla, mutta joulukukkia ostaessani eteeni tuli tämä alennushyllyssä ollut pesäraunioinen. En edes kehtaa sanoa kuinka halpa se oli.

Kävin joulun alusviikolla puutarhamyymälästä ostamassa joulukukkia, ja huomasin sattumalta ovensuussa rullakon, jossa oli joitakin viherkasveja alennusmyynnissä. Alennusprosentti oli -80 %.

Rullakossa oli joitakin saniaisia, kultaköynnöksiä ja traakkipuita, ja muutama pesäraunioinen. Ne kiinnittivät huomioni, sillä pesäraunioisia minulla ei ole aiemmin ollut. Pysähdyin katselemaan kasveja. Muutamat niistä olivat aika heikossa kunnossa, ränsistyineitä ja vähälehtisiä, joten en ihmettele että ne oli laitettu myyntiin hyvällä alennuksella.

Mutta pesäraunioiset näyttivät hyviltä. Niissä oli vain ihan muutamia pieniä ruskettuneita kohtia lehtien kärjissä, varmaan kuivumisen aiheuttamia. Tuholaisia ei näkynyt, lehdet olivat napakat ja kiiltävät. Aika nopeasti se päätös sitten syntyi, yksi pesäraunioinen lähti mukaan.

Kassakuitti paljasti, kuinka paljon jouduin pesäraunioisesta pulittamaan. Tai oikeastaan kuinka vähän. Alennuksen jälkeen viherkasvin hinta oli 1,18 €.

Ei siis kovin kallis kasvi.

Pesäraunioinen on sitä paitsi ihan kunnon kokoinen, ruukun kanssa sillä on korkeutta 35 cm. Se pääsi uuteen multaan ja sai paikan työpöydältäni. Terhakan näköinen pesäraunioinen on viihtynyt meillä hyvin. Sumuttelen sitä päivittäin, ja se viihtyy hyvin vaikka luonnonvaloa on nyt kovin vähän.

Tähän löytöön kannattaa siis olla tyytyväinen. Minä sain kauniin kasvin ja pesäraunioinen välttyi sijoitukselta roskalavalle.