Ripsiäiset ovat taas palanneet. Johan tässä ehtikin mennä tovi ilman tätä riesaa.
Tyttäreni kertoi, että hän oli löytänyt hänelle antamastani kultaköynnöksestä ripsiäisiä. Ihmettelimme yhdessä, että mistähän ne ovat mahtaneet tulla. Hän ei ollut hankkinut uusia viherkasveja, ja kultaköynnöskin oli ollut hänellä jo useamman kuukauden.
Kohdistin siltä istumalta katseeni omiin kultaköynnöksiini. Ja siellä niitä oli, ripsiäisiä.
Voi ei!
En ollut kiinnittänyt huomiota kultaköynnösten ruskettuneisiin lehdenkärkiin, mutta nyt ne näkyivät selvästi. Lehtien alapinnalta noukin yhteensä kymmenkunta ripsiäistä. Eilinen ilta kuluikin siinä hommassa mukavasti, taskulampun valossa ripsiäisiä metsästäen.
Tänä aamuna tein uuden tarkastuksen, ja löysin vielä yhden ripsiäisen. Sen jälkeen vein kasvit kylpyhuoneeseen, myrkytin ne, ja nyt ne ovat karanteenissa kunnes ripsiäisiä ei enää näy.
Ripsiäiset olivat viimeksi kiusanamme pari vuotta sitten. Silloin ne olivat tykästyneet nukkaköynnösvehkaan. Kävin nyt läpi niin vehkan kuin muutkin kasvit, mutta onneksi tuholaiset eivät olleet löytäneet vielä tietään niihin.
Ripsiäisen olemassaolon huomaa selvimmin siitä, että kasvin lehtiin tulee reikiä tai tummentumia. Ripsiäiset löytyvät lehtien alapinnalta, ne ovat kooltaan pienenpieniä, ja niiden havaitsemiseen tarvitsee taskulampun ja mielellään suurennuslasin.
Nyt on juurikin otolliset olosuhteet ripsiäisille, sillä auringonvalo lämmittää huoneilman, joka on vielä talven jäljiltä kuivaa. Ripsiäiset kannattaakin yrittää pitää loitolla suihkuttelemalla kasveja.
Leikkasin kultaköynnöksistä pahiten vioittuneet lehdet pois. Nyt vain toivotaan, että sain nitistettyä kaikki viheliäiset ripsiäiset, eikä uusia hyökkäyksiä tule.
Putkinotko 