Amarylliksen sipulit talteen

Kokeilen ensimmäistä kertaa saada ritarinkukan eli amarylliksen sipulit kukkimaan uudelleen ensi talvena. Nyt ne saivat uudet mullat, ja kesän tullen ne siirtyvät ulos aurinkoon.

Minulla oli jouluna useita komeita ritarinkukkia, jotka ilahduttivat kukinnalla pitkään tammikuulle asti. Siitä sain idean kokeilla ensimmäistä kertaa ”kesättää” sipuleita niin, että ne kukkisivat jälleen ensi talvena.

Hain netistä tietoa joulukukkien sipuleiden säilyttämisestä. Toivottavasti en ehtinyt jo tehdä näille hallaa, sillä en ollut kastellut sipuleita koko niiden meillä olon aikana, vaikka ilmeisesti niin olisi pitänyt tehdä. Muistissani on ollut sääntö, että sipulikukat eivät juurikaan tarvitse vettä, ehkä vain tilkan silloin tällöin. Nämä sipulit olviat kukkineet upeasti ilman vettä.

Sipulit olivat edelleen hyväkuntoisia ja napakoita. Niissä oli elinvoimaiset juuret, joten päätin koittaa, josko saisin ne taas kukkimaan uudestaan. Otin sipulit pois ruukuistaan ja vaihdoin niille uudet mullat. Nyt niitä pitääkin kastella varovasti – ei kuitenkaan sipulin päälle – ja myös aloittaa niiden lannoittaminen.

Olin leikannut sipuleista jo kuihtuneet kukkavarret pois,  mutta lehdet niissä vielä olivat. Ne saivatkin jäädä paikoilleen. Siirsin mullanvaihdon jälkeen ruukut aurinkoiselle ikkunalle, kastelin ja lisäsin tilkan lannoitetta.

Kesän tullen sipulit voi kuulemma istuttaa ulos maahan aurinkoiseen paikkaan keräämään voimaa ja pulskistumaan. Niitä pitää lannoittaa reilusti joko lehmänlannalla tai kanankakkarakeilla.

Mielenkiintoinen koe siis meneillään, saa nähdä kuinka käy!