Viimeinen hetki nostaa amarylliksen sipulit

Amarylliksen sipulit ovat olleet koko kesän maassa keräämässä voimaa uutta kukintaa varten. Nyt oli viimeinen hetki nostaa ne ylös.

Laitoin keväällä kahden jouluna kukkineen amarylliksen sipulit jälleen mökillä maahan. Ne viettivät kesän ruusupuskan alla varjossa. Syksy on ollut niin lämmin että melkein unohdin sipulit maahan, mutta onneksi muistin tänään nostaa ne ylös.

Kesän maassa viettäneiden amarylliksen sipuleiden nostaminen on aina jännä hetki. Et voi olla ollankaan varma, miten sipulit ovat kesän kestäneet, ovatko ne pehmenneet? Silloin ne olisi heitettävä pois.

Nämä kaksi sipulia olivat onneksi edelleen oikein napakat ja kiinteät.

Toisessa sipulissa oli vielä lehtiäkin, mutta toisesta ne olivat jo lakastuneet. Poistin lehdet ja samalla poistin myös pari kerrosta pehmeää kuorta sipuleiden pinnalta. Alta paljastui kaksi napakkaa ja hyväkuntoista amarylliksen sipulia. Nämä voivat hyvinkin kukkia uudelleen!

Typistin myös hieman sipuleiden juuria ja laitoin sipulit kuivumaan sanomalehden päälle sisälle mökkiin. Kun ensi viikolla menemme taas mökille, kiedon toivottavasti hyvin kuivahtaneet sipulit sanomalehteen ja jätän ne viileään peruslämmöllä +12 asteessa olevaan mökkiin pariksi kuukaudeksi. Sipulit tarvitsevat kunnon lepojakson.

Nämä amaryllikset eivät siis ehdi kukkia jouluksi. Vuodenvaihteen tienoilla otan ne esiin, istutan multaan ja jään odottamaan kukkavanaa. Ja samalla jännittämään, että minkä väriset amaryllikset näistä paljastuvatkaan – toinen oli ehkä valkoinen ja toinen punainen. Jos oikein muistan…

Advertisement

Itse kasvatettu amaryllis avautui

Edelliseltä joululta säästämäni ja kesän ajan mökkipuutarhassa viettänyt amarylliksen sipuli avasi tänään kukkanuppunsa!

Tämä oli jo toinen amarylliksen sipuli, jonka sain kukkimaan uudelleen. Tärkeintä on saada sipuli kesäksi sellaiseen paikkaan, jossa se pystyy keräämään voimaa uuden kukinnon tuottamiseen. On myös tärkeää antaa sipulille tarpeeksi pitkä lepoaika syksyllä ennen sen laittamista multaan.

Tämä amarylliksen sipuli oli kesän mökkipuutarhassa kukkapenkkiin istutettuna, ja se nostettiin ylös syyskuun lopulla. Sipuli oli kerännyt kesän aikana voimaa – sitä pitää muistaa lannoittaa ja kastella – ja kasvattanut hyvät juuret. Niitä voi hyvin typistää tässä vaiheessa.

Syyslevon amarylliksen sipuli vietti sanomalehteen käärittynä viileässä mökissä. Annoin sen levätä kaksi kuukautta, mikä on aika lailla minimiaika sipulin levolle. Fiksua olisi antaa sen levätä kolmekin kuukautta.

Joulukuun alussa istutin sipulin multaan ja annoin sille vettä. Se alkoikin nopeasti tuottaa kukkavanaa, ja tänään kukka avautui. Kukan avautumiseen meni siis kuusi viikkoa.

Kuuden viikon aikana kastelin sipulia pari kertaa, mutta vain ihan vähän. Viimeisimmän vesitilkan annoin viime viikonloppuna, kun nuppu oli jo alkanut avautua.

Tästä kaunokaisesta on taas iloa muutamaksi seuraavaksi viikoksi. Jos innostuit kokeilmaan samaa, katso aiemmasta postauksestani mitä amaryllisen sipulille kannattaa tehdä tässä vaiheessa. Onnea yritykseen!

Amarylliksen kasvatus onnistui!

amaryllis

Onnistumisen iloa! Näin upean kukan tuotti amaryllis, jonka sipulin otin vuosi sitten talteen ja hoidin kesän ajan. 

Otin joulun 2018 jälkeen talteen neljä amarylliksen sipulia. Ne saivat viettää kesän mökillämme isoon pataan istutettuina.

Loppukesästä nostin sipulit maasta, ne olivat selvinneet kesästä hyvin ja kasvattaneet komeat juuret. Kiedoin hyväkuntoiset sipulit sanomalehteen ja jätin ne mökillemme syksyksi. Peruslämpö oli siellä noin +12 astetta.

Marraskuun lopulla otin kolme kuukautta levänneet sipulit esiin ja istutin ne multaan. Neljästä sipulista kaksi alkoi kasvattaa kukkavartta, ja kaksi muuta pelkkiä lehtiä. Nyt ensimmäinen avasi kukkansa, ja paljastui kauniin lohenpunaiseksi amaryllikseksi.

amaryllis

amaryllis

amaryllis

amaryllis

Tätä kasvuprosessia oli niin hauska seurata, että tämän joulun amarylliksista yksi saa viettää kesänsä ulkona mökillä. Saa nähdä, onnistunko saamaan siitä aikanaan yhtä upean kukan.

 

Amaryllikset tekevät nuppua!

amaryllis

Edelliseltä joululta säästämäni amarylliksen sipulit alkavat tehdä nuppua! Kokeiluni saada amaryllikset kukkimaan uudestaan näyttää siis varsin valoisalta.

Säästin edellisen joulun amarylliksistä sipulit ja lannoitin niitä kesän aikana. Syksyllä sään viilentyessä nostin hyvin säilyneet ja napakat sipulit sisälle ja annoin niiden olla viileässä mökissä (noin +15 astetta) sanomalehteen käärittynä syyskuun lopusta joulukuun alkuun. Silloin istutin edelleen hyväkuntoiset sipulit multaan ja kastelin niitä säännöllisesti muutaman viikon ajan.

Kun sipuleissa alkoi näkyä vihreää, lopetin kastelun. Ja nyt näyttää siltä, että ainakin yhdestä sipulista on tulossa kukkavana – jee! Istutin kaikkiaan neljä sipulia, joista yksi oli aivan pieni, isomman sipulin kylkeen kesän aikana kasvanut pikkusipuli.

amaryllisen sipulit

Yhdestä sipulista näyttää valitettavasti tulevan vain lehtiä, kolmas on vielä arvoitus – niin alkuvaiheessa sen kasvu on. Tuon neljäs ja pieni sipuli ei vielä näytä mitään merkkejä.

Vaikka onnistumisprosentti näyttäisi olevan ”vain” 25 %, koen silti onnistuneeni! Ihan mahtavaa, että pystyin saamaan ainakin yhden sipulin tuottamaan kukkaa!

Nyt odotan kukkavanan kasvamista innolla – saa nähdä mitä sieltä paljastuu. 🙂

amarylliksen sipulit

Lue lisää amaryllisten hoidosta postuksista:

Amarylliksen sipulit talteen

Amarylliksen sipulit viettivät kesän ulkona

 

 

Amarylliksen sipulit talteen

amarylliksen sipulit

Kokeilen ensimmäistä kertaa saada ritarinkukan eli amarylliksen sipulit kukkimaan uudelleen ensi talvena. Nyt ne saivat uudet mullat, ja kesän tullen ne siirtyvät ulos aurinkoon.

Minulla oli jouluna useita komeita ritarinkukkia, jotka ilahduttivat kukinnalla pitkään tammikuulle asti. Siitä sain idean kokeilla ensimmäistä kertaa ”kesättää” sipuleita niin, että ne kukkisivat jälleen ensi talvena.

Hain netistä tietoa joulukukkien sipuleiden säilyttämisestä. Toivottavasti en ehtinyt jo tehdä näille hallaa, sillä en ollut kastellut sipuleita koko niiden meillä olon aikana, vaikka ilmeisesti niin olisi pitänyt tehdä. Muistissani on ollut sääntö, että sipulikukat eivät juurikaan tarvitse vettä, ehkä vain tilkan silloin tällöin. Nämä sipulit olviat kukkineet upeasti ilman vettä.

amarylliksen sipulit ja juuret

Sipulit olivat edelleen hyväkuntoisia ja napakoita. Niissä oli elinvoimaiset juuret, joten päätin koittaa, josko saisin ne taas kukkimaan uudestaan. Otin sipulit pois ruukuistaan ja vaihdoin niille uudet mullat. Nyt niitä pitääkin kastella varovasti – ei kuitenkaan sipulin päälle – ja myös aloittaa niiden lannoittaminen.

amarylliksen sipulit

Olin leikannut sipuleista jo kuihtuneet kukkavarret pois,  mutta lehdet niissä vielä olivat. Ne saivatkin jäädä paikoilleen. Siirsin mullanvaihdon jälkeen ruukut aurinkoiselle ikkunalle, kastelin ja lisäsin tilkan lannoitetta.

Kesän tullen sipulit voi kuulemma istuttaa ulos maahan aurinkoiseen paikkaan keräämään voimaa ja pulskistumaan. Niitä pitää lannoittaa reilusti joko lehmänlannalla tai kanankakkarakeilla.

Mielenkiintoinen koe siis meneillään, saa nähdä kuinka käy!