Tämän kaiken me menetämme

Pieni kaupunkipuutarhamme jyrätään tänä keväänä. Kaiken kauniin menettäminen harmittaa, mutta muutos on nähtävä mahdollisuutena.

Näyttää vahvasti siltä, että kaivuri tulee ja jyrää pienen puutarhamme muutaman kuukauden päästä, kun taloyhtiömme peruskorjaus alkaa. Sitä ennen on ehdittävä siirtää talteen perennoja, havuja ja viiniköynnös. Ja paljon muutakin.

Osa kasveista löytää varmasti paikkansa mökkipuutarhasta, mutta osasta joudumme luopumaan. Isoin menetys on omenapuu, joka on tuonut mukavasti suojaa aurinkoiselle pihalle ja samalla tuottanut meille herkullisia omenoita. Myös viiniköynnöksen siirto askarruttaa: miten se selviää siirtämisestä – ja ennen kaikkea: mistä löydän sinne hyvän kasvupaikan?

Kasvien siirtämisen lisäksi urakkaan kuuluu toki paljon muutakin. Kivilaattaterassin ja lavakauluksen purkaminen, puutarhakalusteiden siirtäminen pois… Kevät tulee siis olemaan työntäyteinen!

Keräämme puutarhasta mahdollisimman paljon katemateriaaleja talteen, jotta voimme taas palauttaa ne paikoilleen remontin jälkeen. Vuoden päästä keväällä pystymme toivottavasti taas nauttimaan pikkupihamme kauneudesta. Ja ehkä lähdemmekin sen kasvien kanssa ihan uudelle uralle!

Tänä kesänä linnunpoikaset joutuvat etsimään temmellyskentäkseen jonkin muun pihan. Meidän linnunpönttömme siirtyy jo pian mökkimaisemiin.

Advertisement

Taas ripsiäisiä!

Ripsiäiset ovat taas palanneet. Johan tässä ehtikin mennä tovi ilman tätä riesaa.

Tyttäreni kertoi, että hän oli löytänyt hänelle antamastani kultaköynnöksestä ripsiäisiä. Ihmettelimme yhdessä, että mistähän ne ovat mahtaneet tulla. Hän ei ollut hankkinut uusia viherkasveja, ja kultaköynnöskin oli ollut hänellä jo useamman kuukauden.

Kohdistin siltä istumalta katseeni omiin kultaköynnöksiini. Ja siellä niitä oli, ripsiäisiä.

Voi ei!

En ollut kiinnittänyt huomiota kultaköynnösten ruskettuneisiin lehdenkärkiin, mutta nyt ne näkyivät selvästi. Lehtien alapinnalta noukin yhteensä kymmenkunta ripsiäistä. Eilinen ilta kuluikin siinä hommassa mukavasti, taskulampun valossa ripsiäisiä metsästäen.

Tänä aamuna tein uuden tarkastuksen, ja löysin vielä yhden ripsiäisen. Sen jälkeen vein kasvit kylpyhuoneeseen, myrkytin ne, ja nyt ne ovat karanteenissa kunnes ripsiäisiä ei enää näy.

Ripsiäiset olivat viimeksi kiusanamme pari vuotta sitten. Silloin ne olivat tykästyneet nukkaköynnösvehkaan. Kävin nyt läpi niin vehkan kuin muutkin kasvit, mutta onneksi tuholaiset eivät olleet löytäneet vielä tietään niihin.

Ripsiäisen olemassaolon huomaa selvimmin siitä, että kasvin lehtiin tulee reikiä tai tummentumia. Ripsiäiset löytyvät lehtien alapinnalta, ne ovat kooltaan pienenpieniä, ja niiden havaitsemiseen tarvitsee taskulampun ja mielellään suurennuslasin.

Nyt on juurikin otolliset olosuhteet ripsiäisille, sillä auringonvalo lämmittää huoneilman, joka on vielä talven jäljiltä kuivaa. Ripsiäiset kannattaakin yrittää pitää loitolla suihkuttelemalla kasveja.

Leikkasin kultaköynnöksistä pahiten vioittuneet lehdet pois. Nyt vain toivotaan, että sain nitistettyä kaikki viheliäiset ripsiäiset, eikä uusia hyökkäyksiä tule.

Tyräkin pistokkaat alkavat haarautua

Kaksi vuotta sitten isosta pylvästyräkistä otetut pistokkaat alkavat nyt haarautua. Niiden omat persoonalliset kasvutavat tulevat samalla esiin.

Pylvästyräkki on superhelppo huonekasvi. Se pärjää paahteisessakin kasvupaikassa, sietää kuivuutta ja kastelun unohtelua, ja on ulkonäöltään persoonallinen.

Meidän pylvästyräkkimme on ollut meillä jo useamman vuoden, ja kaksi vuotta sitten otin siitä useampia pistokkaita. Samalla sain hieman ”trimmattua” tyräkin ulkonäköä. Pistokkaiden juurruttamisesta voit lukea lisää täältä.

Pistokkaat ovat jakautuneet lähipiirille, ja kasvavat hyvin eri tahtiin. Niistä muutama on kasvanut komeasti pituutta, mutta ei ole lähtenyt vielä haarautumaan. Nämä meille jääneet tyräkit ovat kasvaneet maltillisesti, ja nyt niissä näkyy jo haaroittumisen merkkejä.

Tyräkkien kasvua on hauska seurata. Et voi ennalta tietää, millainen yksilö pistokkaasta kasvaa. Nämäkin kolme ovat aivan erilaisia: yksi on pitkä hujoppi latvan lehtineen, toinen kolmion mallinen ja jo hyvin haarautunut. Kolmas on malliltaan lituska ja kasvutavaltaan näiden kahden välistä: latvaan on kehittynyt lehtiä, ja alhaalta ja keskeltä puskevat jo ensimmäiset haarat.

Emokasvi ei ollut pistokkaiden leikkaamisesta moksiskaan. Se on jatkanut edelleen kasvua ja on nyt kauniisti symmetrinen. Uusiakin pistokkaita voisi jo ottaa, mutta niille ei nyt ole tarvetta, antaa näiden poikasten vielä kasvaa.

Alemmasta kuvasta näkee hyvin (kuvan yläosassa vasemmalla), mistä kohdasta pistokas on otettu ja miten se on jo alkanut tehdä uusia haaroja leikkuukohdan jälkeen.

Kasvun voimaa – ja hitautta

Taimien esikasvatus edistyy, mutta toisaalta myös takkuaa. Jättiverbenan ja latva-artisokkien kasvattaminen siemenestä ei ole ollenkaan helppo rasti.

Ensimmäiset tomaatintaimet kasvavat kohisten, ja viikko sitten oli jo aika koulia taimet uusiin, omiin ruukkuihinsa. Lajikkeena on kirsikkatomaatti ’Bronzy’ , ja kaikki sen neljä siementä itivät ja kasvavat hienosti.

Koulimisen yhteydessä laitoin tomaateille varastolannoituksena taimilannoitetta.

Jättiverbenat kylvin jo tammikuussa. Niiden kasvattaminen onkin sitten ollut todella haastavaa. Säilytin osaa taimiruukuista neljä viikkoa jääkaapissa, osa oli koko ajan kasvilampun alla. Tuloksena näkyy nyt yksi hento taimi – niin pieni, että sitä oli mahdotonta saada tarkennettua edes kameran linssiin.

Latva-artisokkien itäminen on ollut yhtä huonoa, useammasta kylvetystä siemenestä vain yksi iti. Tämä taimi on onneksi varsin terhakkaa laatua.

Viimeisimpinä ovat itäneet munakoisojen taimet. Niiden onnistumisprosentti oli ihan kelpo, kuudesta kylvetystä siemenestä viisi on itänyt. Näidenkin taimien koulinnan aika on pian.

Oregano on itänyt hyvin, mutta taimet ovat vielä kovin pieniä. Sitruunamelissassa ei vielä näy kasvua, eikä myöskään viikko sitten kylvetyssä koristeporkkanassa.

Seuraavana ovatkin sitten vuorossa varsinaiset pääkylvöt. Evakko-tomaatit pääsevät kasvun alkuun ensi viikolla, ja sen perään ainakin kurpitsat ja vesimeloni. Sitten taimikasvatus levittäytyykin jo laajalle alalle, ja kodin ikkunalaudat saavat täytettä.

Avokadopuut selättivät pimeän talven

Siemenestä kasvatetut muutaman vuoden ikäiset avokadopuut selvisivät talvesta vaurioitta. Ne ovat jo aloittaneet uuden kasvukauden.

Avokadopuut ovat pärjänneet hienosti talviajan yli. Toinen niistä viihtyi etelänpuoleisen ikkunan edustalla, toinen pohjoisen puolella. Molemmat viihtyivät hyvin eivätkä tiputtaneet yhtään lehteä talven aikana.

Vanhemman avokadon kasvukausi lähti käyntiin jo helmikuun alussa, ja nyt siihen on tulossa jo toinen lehtipari. Nuorempi avokado kasvattaa kevään ensimmäistä uutta lehtipariaan.

Avokadot ovat nyt neljä- ja kaksivuotiaita. Vanhempi on latvottu kahteen kertaan, nuorempi kerran. Toinen latvonta sai vanhemman avokadon haarautumaan, mutta kovin hanakasti se ei ole haaraversoa vielä kasvattanut. Pituutta avokadopuulle on kuitenkin kertynyt jo reilusti toista metriä, ja se tarvitsee jo tukikepin.

Nuorempi avokado on kasvanut maltillisemmin, mutta symmetrisemmin.

Molemmat avokadopuut ovat saaneet talven aikana vettä kaksi kertaa viikossa ja lannoitusta talviaikanakin kolmen viikon välein. Nyt olen tihentänyt lannoituksen jokaviikkoiseksi.

Muutaman ryityksen ja erehdyksen jälkeen avokadot tuntuvat voivan hyvin, ja olen löytänyt tasapainon niiden hoitamisessa. Lue aiempia kokemuksia avokadon kasvattamisesta siemenestä ja kokemuksia avokadopuun hoidosta.