Pylvästyräkistä saa hyvä pistokkaat

Pylvästyräkkimme oli kasvanut komeasti kokoa ja sitä oli syytä ehostaa. Samalla sain otettua hyvät pistokkaat, ja niiden juurruttaminen olikin helppo homma.

Pylvästyräkkiä voisi luulla hidaskasvuiseksi, mutta oma tyräkkini oli ihan huomaamatta kasvattanut kasapäin komeita haaroja. Ne olivat vain hiukan toispuoleisia, joten pylvästyräkkiä oli syytä ehostaa.

Leikkasin viime keväänä pylvästyräkistä pistokkaita, joista valitsin mahdollisimman suorat latvat. Pylvästyräkki erittää herkästi maitiaisnestettä, joka voi ärsyttää ihoa. Kun toisessa kädessä on puhdas ja terävä veitsi, on toisen käden ulottuvilla hyvä olla sumutinpullo. Kun tyräkin pistokkaan leikkaa, on sekä pistokkaan että emokasvin leikkauspitaa hyvä suihkuttaa kylmällä vedellä. Se lopettaa maitiaisnesteen valumisen.

Annoin pylvästyräkin pistokkaiden leikkauspintojen kuivua viikon verran ennen kuin laitoin ne juurtumaan.

Juurruttamiseen on kaksi keinoa. Joka laitat pistokkaat veteen maljakkoon ja odotat, että niihin muodostuu juuria. Toinen vaihtoehto on laittaa pylvästyräkin pistokkaat heti multaan, juuret kasvavat kyllä.

Kokeilin molempia vaihtoehtoja, ja helpoimmaksi kyllä osoittautui tuo pistokkaiden laittaminen heti multaan. Maljakkoon laitetuista pistokkaista vain yhteen kasvoi juuret, siihenkin kului kuukauden verran aikaa. Kun juuria ei alkanut millään ilmestyä muihin pistokkaisiin, laitoin ne vain tyynesti ruukkuun ja multaan.

Multaan suoraan laitetut pylvästyräkin pistokkaat ovat kasvaneet parhaiten. Ne ovat jo saaneet hyvät kodit muualta. Nämä itselleni jääneet pylvästyräkin pistokkaat ovat ne, joita ensin yritin turhaan juurruttaa vesilasissa. Multaan laitettuina ne ovat kuitenkin juurtuneet hyvin ja kasvaneet liki vuodessa komeasti mittaa. Nyt vain odottelen, että ne pian haarautuisivat, pientä yritystä on jo näkyvissä.

Emokasvikin on toipunut hyvin leikkauksesta. Leikkauspinnat umpeutuivat nopeasti ja ulkonäkö siistiytyi. Uusia vaaleanvihreitä kasvujakin näkyy useita.

Itse kasvatettu amaryllis avautui

Edelliseltä joululta säästämäni ja kesän ajan mökkipuutarhassa viettänyt amarylliksen sipuli avasi tänään kukkanuppunsa!

Tämä oli jo toinen amarylliksen sipuli, jonka sain kukkimaan uudelleen. Tärkeintä on saada sipuli kesäksi sellaiseen paikkaan, jossa se pystyy keräämään voimaa uuden kukinnon tuottamiseen. On myös tärkeää antaa sipulille tarpeeksi pitkä lepoaika syksyllä ennen sen laittamista multaan.

Tämä amarylliksen sipuli oli kesän mökkipuutarhassa kukkapenkkiin istutettuna, ja se nostettiin ylös syyskuun lopulla. Sipuli oli kerännyt kesän aikana voimaa – sitä pitää muistaa lannoittaa ja kastella – ja kasvattanut hyvät juuret. Niitä voi hyvin typistää tässä vaiheessa.

Syyslevon amarylliksen sipuli vietti sanomalehteen käärittynä viileässä mökissä. Annoin sen levätä kaksi kuukautta, mikä on aika lailla minimiaika sipulin levolle. Fiksua olisi antaa sen levätä kolmekin kuukautta.

Joulukuun alussa istutin sipulin multaan ja annoin sille vettä. Se alkoikin nopeasti tuottaa kukkavanaa, ja tänään kukka avautui. Kukan avautumiseen meni siis kuusi viikkoa.

Kuuden viikon aikana kastelin sipulia pari kertaa, mutta vain ihan vähän. Viimeisimmän vesitilkan annoin viime viikonloppuna, kun nuppu oli jo alkanut avautua.

Tästä kaunokaisesta on taas iloa muutamaksi seuraavaksi viikoksi. Jos innostuit kokeilmaan samaa, katso aiemmasta postauksestani mitä amaryllisen sipulille kannattaa tehdä tässä vaiheessa. Onnea yritykseen!

Skimmia pääsi talvilepoon mökille

Joulukukka skimmia pääsi talvilepoon mökille, jossa sillä on viileät olosuhteet. Tarkoitus olisi saada skimmia pysymään hengissä talven yli.

Skimmia ilahdutti meitä kukinnalla juuri sopivasti joulun alla. Pienet, hennot kukat ovat nyt varisseet ja osa nupuista on kuivunut. Mutta uusia nuppuja näyttää silti olevan vielä tulossa.

Koska kotonamme on tällä hetkellä kovin kuiva ja lämmin sisäilma, tuntui paremmalta viedä skimmia mökille viileämpään ja kosteampaan ympäristöön. Toiveena on, että saisin skimmian pysymään hengissä talven yli ja istutettua sen keväällä puutarhaan. Puutarhurilta joskus saamani vinkin mukaan skimmia voisi viihtyä esimerkiksi alppiruusun vieressä.

Skimmiani on isokokoinen, joten sen pitäminen kosteana ja vihreänä voisi jopa onnistua. Mökillä se saa olla nyt noin 12-14 asteen lämmössä, ilmankosteuskin on hieman yli 40. Paikkansa skimmia löytää valoisan ikkunan edestä, talvehtivien pelargonien vierestä. Katsotaan kuinka sen talvettaminen onnistuu.

Puutarhan kukat saivat lumihatut

Niin siinä sitten kävi, että edellistä postausta kirjoittaessani alkanut lumisade toi vihdoinkin nietokset myös meidän puutarhoihimme. Nyt puutarhan pensailla ja talventtörröttäjillä on ihanat lumihatut.

Onhan tämä ihanaa, meilläkin on nyt lunta! Viime talvi oli käytännössä lumeton, joten tämä valkea lumivaippa on nyt monelle enemmän kuin tervetullut. Lumi on kuorruttanut puutarhat ihanaan lumihuppuun, ja tummat sävyt ovat tipotiessään.

Kävin heti lumentulon jälkeen kävelyllä läheisessä siirtolapuutarhassa. Nämä lumen kuorruttavat pensaat ja talventörröttäjät eivät näytä pahastuneet kauniista lumihatuistaan. ❤

Mökkipuutarhassa mennään kohti valoa

Pimein aika on taas selätetty, kohti valoa mennään! Mökkipuutarhassa sitä on tosin vielä vaikea havaita, maisema on varsin harmaa. Yksi valopilkku mökkipuutarhasta kuitenkin löytyy.

Vietimme vuuoden 2020 viimeisen päivän mökillä. Vielä on vaikea havaita, että päivä pidentyy ja pimein aika on takana. Mökkipihan maisema on viime viikkoina ollut kovin harmaa, varsinkin, kun lunta ei vielä juurikaan ole maassa. Tätä kirjoittaessani lumisade kuitenkin jo yrittää värjätä maisemaa valkoiseksi.

Lumen sijasta olen ihaillut mökkipihan vihreyttä ja löytänyt sieltä harmaan talven valopilkkuja. Havupuut ja yläpihan sammalet ovat nyt upeita valopilkkuja, ja puiden oksilla kimmeltävät pienet timantit, sadepisarat.

Mennyt kesä näkyy vielä muistona perennojen siemenkodissa, ja tuleva kevät lepän urvuissa.

Mutta loistaa mökkipuutarhassa yksi upea valopilkkukin. Jouluruusu on avannut kaikki kolme kukkaansa. Vaikka pakkanen on välillä painanut kukat maata pitkin, ovat ne taas lämpötilan kohotessa nousseet komeasti pystyyn. Valoa kohti siis mennään, myös mökkipuutarhassa!