Tuunattu syyskimppu marketin kukista

Marketin kukkaosastolta löytyi syksyn väreissä loistanut kaunis kukkakimppu, johon oli lätkäisty aletarra. Pienellä tuunauksella kimpusta syntyi kaunis koristus juhlapöytään.

Vietimme viime viikonloppuna tyttärieni yhteistä syntymäpäiväjuhlaa. Olin luvannut hoitaa kukat juhlapöytään, ja niin teinkin.

Kävimme ruokaostoksilla isossa supermarketissa, jonka kukkaosaston tiesin ihan kelvokkaaksi valikoimaltaan. Nyt siellä oli yllättävän vähän kukkia, vain muutama kimppu, joihin oli lätkäsity -50% alennuksesta kertova tarra. Krysanteemeista, neiliköista, ruusuista, gerberoista ja yhdestä inkaliljan oksasta koostunut kimppu näytti kuitenkin varsin hyväkuntoiselta, joten siitä se ajatus sitten lähti: Tuunaan kimppua!

Ensin lähdin metsään. Tai tarkemmin omalle mökkitontille. Sieltä löytyivät kimpun väreihin sopivat pihlajanmarjat ja kultapiiskut sekä vihreyttä tuomaan muutama sananjalan lehti. Tytär oli tuonut toisen mökiltä upeita kultapalloja, nekin sopivat kimppuun. Kotimme läheisellä pellolla on ollut loppukesän ajan upea auringonkukkapelto. Vieläkö sieltä löytyisi kukkia? Löytyihän sieltä, sopivasti muutama pienikukkainen auringonkukka oli vielä pystyssä.

Näistä aineksista sidoin tiukan syyskimpun, joka päätyi somistamaan juhlakahvipöytää. Ja on kuulemma vieläkin ihan komeassa kunnossa. 🙂

 

 

 

 

 

Mainokset

Normaalia parempi viinirypälesato

Kesän viinirypälesato muodostui yllättäen normaalia paremmaksi ja maukkaammaksi, vaikka hellepäiviä ei tänä kesänä ollut montaa. Silti tarhajukkaköynnös tuotti kelpo sadon.

Tarhajukkaköynnöksemme ’Summer Sweet’ on yli kymmenen vuoden ikään mennessä tuottanut meille vaihtelevaa satoa. Vaikka köynnöstä ei olekaan istutettu sadon saamisen takia, on aina mukava seurata rypäleiden valmistumista ja verrata satoa aiempien vuosien satoihin. Mitä aurinkoisempi ja lämpimämpi kesä, sitä paremman sadon avomaalla kasvava köynnöksemme tuottaa.

Viime vuonna emme saaneet rypäleitä, ja syynä siihen oli aitaremonttimme. Jouduin silloin kiskomaan köynnöksiä pois vanhan aidan välistä ja pitkin pihaa, jolloin kasvi ei saanut tarpeeksi valoa eikä tuottanut hedelmiä.

Tänä vuonna rypäleterttuja syntyi varsin kiitettävä määrä, ja niistä tuli aika isoja. Rypäleissä on myös aika isot kivet, joten syötäviksi ne eivät oikein kelpaa, vaikka ne tänä vuonna olivat aika makeitakin. Rypäleet päätyivät tällä kertaa hyytelöksi. Oman viiniköynnöksen rypäleistä tehtyä hyytelöä kelpaa nauttia talvella, ja muistella lämmintä kesää.

 

Annalan huvila on puutarhaharrastajan aarrepaikka

Annala on kaikille avoin upea puutarha Helsingissä. Sen sydän on ihana Annalan huvila, jossa järjestetään puutarhaharrastajaa kiinnostavia tapahtumia.

Kävin pitkästä aikaa Annalassa, ja ihastelin jälleen kerran tätä upeaa puistoa! Helsingin syntysijoilla, Vanhassakaupungissa Arabian ja Toukolan kainalossa sijaitsevaan Annalaan kannattaa mennä ihan vain katselemaan sen upeaa puutarhaa, mutta nyt pääsin käymään myös sisällä Annalan huvilassa. Huvila on rakennettu vuonna 1832, ja se on Helsingin vanhin huvila. Kerrassaan upea, vai mitä?

Annalan huvilassa järjestetään erilaisia teemapäiviä näin syksyllä sunnuntaisin, tulossa on esimerkiksi kranssipaja ja chiliteema. Hyötykasviyhdistys järjestää omissa tiloissaan myös todella paljon kiinnostavaa ohjelmaa, niistä löytyy tietoa yhdistyksen sivuilta.

Upea puisto on kunnostettu vuonna 2000, ja elokuun lopulla siellä käydessäni kukat kukkivat vielä valtoimenaan.  Tänne puistoon on ihana tulla piknikille tai ihan vain istahtaa penkille huvilan edessä kasvavan komean tammen alle – ja kuvitella hetken elävänsä menneellä vuosisadalla.

Kymmenen vuoden odotus palkittiin!

Tätä on odotettu, kymmenen vuotta! Mökkipuutarhan luumupuu tuotti vihdoinkin ensimmäisen satonsa.

Tämä vuosi on tainnut olla oikea luumujen vuosi. Jos omenapuut ovat olleet vähän kitsaalla päällä, ovat luumupuut kuulemma tuottaneet monin paikoin harvinaisen hyvän sadon.

Niin kävi meilläkin. Kymmenen vuotta sitten mökkipuutarhaan istuttamamme luumupuu tuotti vihdoinkin ensimmäisen satonsa. Keväällä se kukki todella runsain kukin, ja nyt meitä hellittiin maukkailla hedelmillä.

Asiantuntijat opastivat kesällä poistamaan luumupuista liikaa kasvamaan lähteviä hedelmiä, jotta puun taakka ei olisi liian iso ja hedelmät pääsisivät kasvamaan. Minä poistin vain sellaisia alkuja, jotka olivat vioittuneet, eikä puun kantama taakka kasvanut liian isoksi. Se kesti hyvin tämän ensimmäisen satonsa.

Nyt sato on jo korjattu ja olemme päässeet herkuttelemaan tuoreilla luumuilla ja ihanilla luumupiirakoilla. Viimeiset jääkaapissa olevat luumut taitavat päätyä hilloksi, sillä kyllähän sitä pitää saada purkillinen omaa luumuhilloa joulun torttuihin. 🙂

Hei hei, keltainen elokuu!

Elokuu oli puutarhassa keltainen ja hehkuva. Näitä aurinkoisia kukkia jään kaipaamaan talven pimeydessä.

Vähiin käyvät jo puutarhan kukkijat, mutta onneksi jotakin on vielä jäljellä.  Kaupunkikotimme lähellä kukkii vielä auringonkukkapelto, omassa mökkipuutarhassamme sinnittelee vielä muutama rusopäivänlilja.

Äitini mökkipuutarhassa riittää vielä kukkijoita, niistäkin suurin osa keltaisia. Siellä hehkuvat vielä pensashanhikit, lyhtykoisot, kultapallot, kultapiiskut ja kasvimaan kehäkukat.

Yksi keltasydäminen unikkokin jaksaa kukkia kukkapenkissä – ja houkuttelee tietenkin kukkakärpäsiä luokseen.

Pian nämä kauniit keltaiset kukat ovat vain muisto. Onneksi niistä saa nauttia vaikka kuivakukkina: alkukuusta kuivattamani pietaryrtit ovat säilyttäneet värinsä upeasti.