Puutarhaharrastelijan herätyshaaste otettu vastaan!

Tämä oli mukava haaste! Piia Jokilaaksossa-blogista haastoi minut katsomaan viime kesään kuvien kautta. Sattumanvaraisesti valitut kesäkuvat tuovatkin mieleen ihania muistoja!

Kiitos Piia haasteestasi, otin sen mielelläni vastaan! Valitsin kuvia viime kesältä summamutikassa, siitä mihin sormi osoitti. Tällainen kavalkadi siitä tuli.

10-vuotias luumupuumme kukki ja tuotti hedelmää viime kesänä ensimmäistä kertaa! Tämä tapahtuma kuuluukin kesän ehdottomiin huippuhetkiin. Oli ihana loppukesästä nauttia oman sadon luumuilla. Muutama piirakka tuli pyöräytettyä, ja päätyi satoa jopa joulupöydässä nautittuun rommiruukkuunkin.

Ah, kevät! Ja ensimmäiset alliumini! Tämä kaunotar kukki perennapenkissäni siis ensimmäistä kertaa. Miten mahtavaa on havaita ensimmäiset mullan alta esiin puskevat piipot!

Tämä valeampiaispesä oli hauska kokeilu – joka onnistui! Ampiaiset eivät tänä kesänä tehneet pesiä entisiin paikkoihinsa aitan ja mökin katon alle. Tätä kannattaa siis kokeilla!

Kielot, kevään ihanat tuoksujat! Niitä riittää mökkipihallamme tosi paljon. Loppukesästä niiden lehdistä tulee melkein riesa, kun ne peittävät paksuna mattona muun kasvillisuuden alleen.

Satavuotias alppiruusu on mökkipihamme kruunu, jota olemme varjelleet ja vaalineet. Se kukki viime keväänä todella runsain kukin.

Luonnonkukkia riittää heinäkuussa mökkipihallamme. Tähän kuvaan kiteytyy mielestäni koko heinäkuu ja mökkeilyn ihanuus: räsymatto, vanhan mökin pikkupalli, aitan rappuset ja luonnonkukkakimppu. ❤

Rakastan pioneja! Tämän kaunottaren kuvasin äitini mökkipuutarhassa varhain aamulla. Aamun aurinko tekee kukan terälehdet utuisen kauniiksi.

Pienellä kaupunkipihallamme kasvatan lähinä yrttejä. Ne saivat uuden kasvupaikan viime kesänä, ja selkeästi viihtyivät siinä hyvin.

Jos olet yhtään seurannut Putkinnotkoa, tiedät hullaantumiseni mökkipihamme vanhoihin ruusuihin. Tämä papulanruusu on vienyt sydämeni. ❤

Kesä tarjoaa nähtävää myös oman mökkipihan ulkopuolella. Nämä upeat rantakukat kuvasin Lonnan saaressa Helsingin edustalla.

Rakastan tehdä kransseja! Tämä pihlajanmarjakranssi syntyi loppukesästä äitini mökkipihan antimista.

Lisää oman pihan antimia: tarhajukkaviiniköynnös tuotti kesän lopulla ihan mukavan sadon.

Olipa ihana kesä! Näitä kuvia katsellessa ja niihin liittyviä tapahtumia muistellessa oli mukava palata viime kesän tunnelmiin. Kuka ottaa haasteesta seuraavana kopin?

Amaryllikset tekevät nuppua!

Edelliseltä joululta säästämäni amarylliksen sipulit alkavat tehdä nuppua! Kokeiluni saada amaryllikset kukkimaan uudestaan näyttää siis varsin valoisalta.

Säästin edellisen joulun amarylliksistä sipulit ja lannoitin niitä kesän aikana. Syksyllä sään viilentyessä nostin hyvin säilyneet ja napakat sipulit sisälle ja annoin niiden olla viileässä mökissä (noin +15 astetta) sanomalehteen käärittynä syyskuun lopusta joulukuun alkuun. Silloin istutin edelleen hyväkuntoiset sipulit multaan ja kastelin niitä säännöllisesti muutaman viikon ajan.

Kun sipuleissa alkoi näkyä vihreää, lopetin kastelun. Ja nyt näyttää siltä, että ainakin yhdestä sipulista on tulossa kukkavana – jee! Istutin kaikkiaan neljä sipulia, joista yksi oli aivan pieni, isomman sipulin kylkeen kesän aikana kasvanut pikkusipuli.

Yhdestä sipulista näyttää valitettavasti tulevan vain lehtiä, kolmas on vielä arvoitus – niin alkuvaiheessa sen kasvu on. Tuon neljäs ja pieni sipuli ei vielä näytä mitään merkkejä.

Vaikka onnistumisprosentti näyttäisi olevan ”vain” 25 %, koen silti onnistuneeni! Ihan mahtavaa, että pystyin saamaan ainakin yhden sipulin tuottamaan kukkaa!

Nyt odotan kukkavanan kasvamista innolla – saa nähdä mitä sieltä paljastuu. 🙂

Lue lisää amaryllisten hoidosta postuksista:

Amarylliksen sipulit talteen

Amarylliksen sipulit viettivät kesän ulkona

 

 

Vihdoinkin pakkaspäivä!

Näitä on odotettu – aurinkoisia pakkaspäiviä! Kun maa on vielä lumeton, tuo kuura hieman lohtua kuorruttaessaan kasvit ja maan valkoiseen huntuun.

Olemme saaneet nauttia harvinaisesta herkusta, kahdesta peräkkäisestä aurinkoisesta pakkaspäivästä. Niin hassulta kuin se varmasti monesta tuntuu, niin näistä päivistä olen ainakin itse saanut paljon iloa ja voimaa. Talven aikana on ollut aivan liian paljon pimeitä, harmaita ja vetisiä päiviä.

Puutarhakin kuorruttui hetkeksi valoiseen kuuraan ja sai sen heti näyttämään niin paljon kauniimmalta.

Päiväreissu tropiikkiin

Talven harmauden keskellä on ihana piipahtaa torpiikissa, ihan vaikka vain päiväreissulla. Siihen on oiva mahdollisuus upeiden kasvitieteellisten puutarhojen ansiosta. Me kävimme hakemassa valo- ja värihoitoa Turun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta.

Teimme joulukuussa viikonloppuretken Turkuun. Kävimme reissumme aikana Flörin kukkakaupassa, josta kerroinkin jo aiemmassa postauksessa. Kävimme myös Ruissalon kauniissa maisemissa sijaitsevassa Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa riittikin väriloistoa ja upeasti kukkivia kasveja.

Puutarhan kuudessa kasvihuoneessa kasvaa noin 2000 kasvilajia ja -lajiketta. Viileästä talvipuutarhasta löytyy kamelioita, talvijasmiineja ja havupuita. Subtrooppisessa araukariahuoneessa on upeita palmuja, mehikasvihuoneessa komeita kaktuksia ja sukkulentteja. Välimerenhuoneessa viihtyvät ihmeköynnös, oleanterit ja upea roseepippuripuu.

Tropiikin loistosta pääsee nauttimaan kahdessa huoneessa, jotka on jaoteltu uuden maailman ja vanhan maailman tropiikkeihin. Upea jättilumme täyttää vesialtaan, sen lehtien halkaisija on yli metri! Tropiikista löytyy banaaneja, papaijoita ja pippureita, joten ihan hyvin voi kuvitella olevansa pidemmälläkin reissulla kuin vain päivämatkalla Turussa. 🙂

Ja kun kasveihin on ihastunut, voi oman suosikkipistokkaansa ostaa mukaan. Meille päätyi Turun tuliaisina kaksi uutta kasvia, ruususiivikki ja rionjuoru.

 

Tämä lupaus on helppo pitää

En yleensä tee itselleni uudenvuodenlupauksia, mutta tänä vuonna tein poikkeuksen. Ja tämä lupaukseni on helppo pitää, sillä se on silkkaa nautintoa.

Uuteen vuoteen liittyy usein paljon toiveita ja odotuksia, lupauksiakin, mutta harvoin niistä on kovin helppo pitää kiinni. Minä lupaan nauttia tänä vuonna enemmän luonnosta – kuunnella sitä, antaa sen rauhoittaa ja vahvistaa minua, ja ennen kaikkea tehdä sitä useammin.

Tästä lupauksesta on helppo pitää kiinni, sillä se on silkkaa nautintoa. Eikä siitä tarvitse tehdä mitään isoa numeroa ja pitkää retkeä, pieni metsälenkki työpäivän jälkeen on jo ihan riittävä. Ja niitä lenkkejä aion tehdä tänä vuonna useammin.

Lupaus piti jo ensimmäisenä päivänä, kun suuntasin mieheni kanssa vähän pidemmälle metsälenkille Vantaan Pitkäkosken rinnelehtoihin ja Haltialan aarnialueelle. Vaikka maa on täällä pääkaupunkiseudulla edelleen lumeton, oli talvinen luonto silti kaunis kaikkine värisävyineen – varsinkin kun aurinkokin välillä pilkahti pilvien takaa.