Viherkasveja ei voi koskaan olla liikaa – vai voiko?

Viherkasveja ei koskaan voi olla liikaa. Tätä ohjenuoraa olen noudattanut, mutta nyt alan jo itsekin vähän epäillä: tuleeko raja jossakin vastaan?

Laskin kodin viherkasvit tänään. Niitä on 58. Aika paljon, kun ajattelee, että suurin osa viherkasveista on olohuoneessa, koska se on kotimme valoisin huone. Kasvit ovat valloittaneet kirjahyllyn päällisen, kukkalaatikon, viherkasvihyllykön ja senkin päällisen. Muutama on lattiallakin.

Ehkä raja tulee vastaan siinä, kun kasveille ei enää löydy tilaa.

Tämä kävi mielessä, kun olin tyttäreni kanssa hankkimassa hänelle uusia viherkasveja. Eihän minun pitänyt itselleni mitään hankkia, sillä tilaa ei kerta kaikkiaan enää ole. Niin vain tulin puutarhamyymälästä ulos alokasia Frydekin kanssa. Perustelin, että se mahtuu hyvin kukkatelineeseen, jonka olin hankkinut vähän aikaa sitten.

Ja niinhän se mahtui.

Talven aikana meille oli kotiutunut kaksi muutakin viherkasvia, isoposliinikukka Hoya carnosa ’Dark Red’ sekä elefantinkorva.

Nyt alkaa tila olla jo kortilla. Mutta ainahan viherkasvien kanssa sattuu ja tapahtuu, joten tervetuloa vaan meille, uudet kasvit!

Advertisement

Vuoden ensimmäiset pistokkaat

Tästä se uusi kasvukausi lähtee taas käyntiin! Vuoden ensimmäiset viherkasvien pistokkaat on saatu kasvamaan.

Kilpipiilea on kiitollinen pistokaskasvi. Se tekee helposti uusia alkuja ja sen saa nopeasti kasvattamaan uusia juuria pistokkaisiin.

Olin menettänyt oman kilpipiileani muutama vuosi sitten kesäloman aikana kastelun puutteeseen. Nyt sain uuden kilpipiilean, kun tyttäreni ystävän kasvista liikeni pistokas minullekin. Juurrutin pistokkaat vesilasissa, ja ne kasvoivatkin muutamassa viikossa istutuskelpoisiksi. Edes pimeä vuodenaika ei haitannut kilpipiilean pistokasta, tomerasti se kasvatti kunnon juuret.

Toisen pistokkaan sain anopiltani, jonka rönsylilja oli kasvattanut hurjan paljon rönsyjä jaettavaksi. Tämän pistokkaan laitoin multaan sellaisenaan, sen pitäisi kyllä lähteä kasvuun näin.

Nyt vain odottelemaan miten komeat kasvit näistä pistokkaista kasvavat.

Inspiraatiota etsimässä

Kävin tällä viikolla etsimässä Turusta inspiraatioita ja ideoita tulevan kesän kukkaistutuksiin ja kodin viherkasveihin. Ja löytyihän niitä.

Välillä on hyvä käydä kotikaupunkia kauempana. Kävin tällä viikolla päiväreissulla Turussa ja piipahdin muutamassa ihanassa putiikissa. Kun katsoo kauniisti esille laitettuja viherkasveja, ruukkuja ja muita tilpehöörejä, alkaa omassa päässä raksuttaa hurjasti. Ai näinkin voi kukat laittaa esille, onpa ihana ruukku, tätä kokeilen itsekin!

Näin minulle kävi, kun vierailin Ruissalon Telakalle viime vuoden lopulla avatussa Butik Blinkassa. Liikkeen kaunis esillepano ihastutti, ja mukaan tarttui muutama ruukkukin.

Pääsin myös tutustumaan kukkataiteilija Annina Jaalan työtilaan. Upeista kukkasidonnoista ja -istutuksista tunnettu Jaala käyttää töissään taidokkaasti ja monipuolisella tavalla esimerkiksi kuivakukkia, luonnonmateriaaleja ja viherkasveja. Esimerkiksi alppiruusun kauniin oksan voi ripustaa seinälle – tai kuten Annina oli tehnyt, työtilaan johtavaan rappukäytävään. Tai mehikasvin voi sitoa kokedamaksi ja laittaa kauniille lautaselle. Yksinkertaista, ja siksi inspiroivaa!

Viherkasvien viimeiset piinaviikot

Viherkasvien pitää vielä jaksaa vähäistä valon määrää ja kuivaa sisäilmaa muutaman viikon ajan. Ja meidän pitää jaksaa sumutella, sumutella ja sumutella.

Tuskalliset pimeimmät päivät ovat vihdoin ohi, ja luonnonvalon määrä alkaa nyt lisääntyä päivä päivältä. Sen alkaa jo pikku hiljaa todeta viherkasveistakin. Viherkasvieni uusimmat tulokkaat, ihanat kultaköynnös ’N’joy’ ja hopeaköynnös tekevät jo uusia lehtiä. Hopeaköynnös onkin viettänyt talvea kasvivalon alla, samoin yksi kultaköynnöksistä, mutta kolmas kultaköynnös on saanut sinnitellä niukalla päivänvalolla. Tosin sen kasvupaikka on ollut niin valoisa kuin näinä vuodenaikoina vain on ollut mahdollista sille järjestää. Se on ollut talven ikkunan lähellä olevassa kukkatelineessä yhdessä toisen kultaköynnöksen, kalanruotokaktuksen ja lehtikaktuksen kanssa.

Palmuvehkakin on alkanut tehdä uusia lehtiä. Sen kaverina on jo pitkään ollut posliinikukka.

Vaikeinta talvi on ollut saniaisille ja muille pienilehtisille kasveille. Niitä on pitänyt sumutella ahkerasti. Kaikki kasvit ovat myös saaneet läpi vuoden merileväuutetta kasteluveteen sekoitettuna.

Mutta yksi kasvi on viihtynyt erityisen hyvin. Huopaitulehti on kasvanut talven aikana reilusti mittaa ja uusia, komeita lehtiä. Se on selkeästi pitänyt lisävalosta.

Pian lisävalosta voi jo luopua ja sitten se pääsee varsinaiseen käyttöönsä, taimikasvatukseen. Sormet jo syyhyävät!

Hurahdin Nappuloihin!

Viherkasviharrastus tekee välillä kepposia. Usein ihastun johonkin kasviin, mutta nyt olen ihastunut ruukkuihin.

Iittala toi Nappula-ruukut ja -maljakot myyntiin muutama vuosi sitten. Ihastuin heti korkeisiin, värikkäisiin ruukkuihin, joita voi käyttää myös maljakkona. Nappuloiden muotokielessä oli sopivasti jotakin retroa, vähän 70-lukulaista fiilistä. Ja kun yhden ruukun värinä oli vanhahtava roosa, olin myyty – vaikka meillä ei ollut kodin sisustuksessa mitään samanväristä! Hankin ensimmäisen Nappulan. Siinä on alusta asti ollut paikka kultaköynnökselle.

Seuraava Nappula tuli meille noin vuosi ensimmäisen jälkeen. Mietin kovasti valintaani klassisen valkoisen ja todella kauniin tummanvihreän välillä. Vihreä veti enemmän puoleensa, ja niin meille tuli toinen Nappula. Siinä viihtyy tällä hetkellä yksi kodin enkelinsiivistä.

Ei kahta ilman kolmatta.

Tänä vuonna Nappulat kasvoivat uusilla matalilla ruukkumalleilla. Ja taas iski sydämeen! Nyt uutena värinä oli todella retro ruskea, ja asia oli sillä selvä. Meille tulisi kolmas Nappula.

Ja viime viikolla toin kotiin kauniin ruskean Nappulan, ruukuista pienimmän. Siihen pääsi lankaköynnös, joka kaipasikin uutta isompaa ruukkua. Sillä tuntuu taas olevan haastavaa aikaa tässä lämmityskauden alussa.