Valoa viherkasvien elämään!

Viherkasvit ovat selvinneet taas yhdestä pitkästä ja pimeästä talvesta! Tänä talvena tappiot jäivät olemattomiksi, sen sijaan talvi toi esiin pari positiivista yllättäjää.

Onhan tässä pimeässä ja pitkässä talvessa ollut taas viherkasveilla kestämistä. Ihan kaikki koettelemukset eivät vielä ole takana, ainakin huoneilman kuivuus piinaa vielä tovin. Mutta nyt ollaan jo selkeästi voiton puolella, kun tänään vietetään kevätpäivän tasausta. Luonnonvaloa riittää taas!

Viherkasvini pärjäsivät ihmeen hyvin talven läpi. Jatkuvaa hoitoa se kuitenkin vaati, varsinkin suihkepullo oli ahkerassa käytössä, kun varsinkin unelma, sulkasaniainen ja maija niin vaativat. Se kuitenkin palkitsi, sillä sain pidettyä viherkasvit elossa!

Talven yllättäjäksi nousi maija. En osannut aluksi hoitaa sitä ollenkaan, enkä ymmärtänyt, että se vaatii niin paljon juuri sumuttelua. Kasvi miltei kuoli osaamattomuuteeni. Mutta päivittäinen lehtien sumuttelu tuotti tulosta, ja maija kasvatti uusia lehtiä vuoden pimeimpään aikaan.

Toinen ilonaihe oli ruususiivikki. Viime kesä oli sille ankara, ja jouduin leikkaamaan ruususiivikin alas. Se kuitenkin ponnisti takaisin eloon, ja on kasvattanut nyt keväällä hurjasti mittaa.

Talvella juurruttamani kirjavalehtinen kultaköynnös N’Joy voi sekin hyvin ja tekee uutta lehteä.

Hyvää kuuluu muillekin kodin viherkasveille. Niitä onkin kertynyt hyllyt täyteen, ehkä pitää vähän jo hidastaa uusien viherkasvien hankkimisen tahtia. 🙂

Mitä kuuluu mökin viherkasveille?

Mökillä olevat viherkasvit ja pelargonit ovat joutuneet olemaan muutaman viikon ilman huolenpitoa, kun mökkikäynneissä tuli tavallista pidempi tauko. Huoli oli kova kultaköynnöksen ja kumppaneiden tilasta peruslämmöllä olevassa mökissä.

Muutaman viikon takainen kova pakkasjakso ja muut kiireet ovat pitäneet meidät poissa mökiltä reilun kahden viikon ajan. Kannoin jo huolta mökillä olevien muutaman vihrekasvin kunnosta, kun mökissä on vain pelkkä reilun +10 asteen peruslämpö päällä. Mahtavatko kultaköynnös, muratti ja huonekuusi olla kovinkin nuukahtaneita?

Huoli osoittautui turhaksi, kun vihdoin pääsimme tällä viikolla viettämään etätyöpäivää mökillä ja katsastamaan tilanteen. Ehkä juuri tuo matala lämpötila oli viherkasvien pelastus: kosteus ei ollut haitunut mullasta niin nopeasti, että se olisi vaikuttanut viherkasvien tilaan. Kultaköynnös oli oikein terhakkana, samoin huonekuusi. Muratissa oli muutamia kuivuneita lehtiä, mutta se on näin talviaikaa sille ihan normaalia.

Pelargonitkin voivat hyvin. Niissä alkaa jo näkyä uutta kasvua, ja muutama kukkakin on jo kehittynyt. Ihan pian on aika ottaa mårbackoista pistokkaita ja samalla hieman typistää vanhoja kasvuja. Viime vuonna leikkasinkin niitä reilusti, mutta siltikin näyttää leikkaamiselle olevan tarvetta tänäkin vuonna.

Kotona joulun ajan olllet havut toin mökille kevääksi. Tarkoitus olisi laittaa tuo valkokuusi maahan keväällä, samoin pieni metsäkuusen taimi löytää varmasti mökkipihalta paikan.

Suihkuta, suihkuta!

Suihkepullo tuntuu olevan tällä hetkellä koko ajan kädessä. Viherkasvini janoavat suihkutusta ja kosteutta, eikä mikään tunnu niille riittävän.

Kuljen näin talvella joka päivä suihkepullon kanssa antamassa kosteutta viherkasveille. Maija ja sulkasaniainen eivät pärjää päivääkään ilman suihkutusta, ja kovin persoja kosteudelle ovat myös kultaimarre, kultaköynnös, peikonlehti ja unelma. Pennimuori miltei kuoli jo alkutalvesta, mutta ainakin osan siitä olen saanut pysymään hengissä silkan ahkeran suihkuttelun avulla.

Ilmankosteus on ollut pakkasten aikana meillä kotona todella alhaalla, lähellä 30 prosenttia. Ei siis ihme, että viherkasvitkin kaipaavat kosteutta.

Suihkepullossani on vain vettä, vaikka toki voisin suihkuttaa kasveja myös merileväuutteella. Sitä annostelen kuitenkin mieluummin kasteluveteen.

Kaikkia kasveja ei voi kastella ohimennen, vaan esimerkiksi isommat kasvit, kuten unelman ja peikonlehden joudun viemään kastelun ajaksi kylpyhuoneeseen.

Sulkasaniainen ottaa kuivuudesta eniten nokkiinsa, sen lehdet ovat todella herkkiä kuivumaan. Päivittäisestä suihkuttelusta huolimatta niin vain käy väistämässä. Käyn kasvin viikottain läpi ja poistan siitä kuivuneet osat. Kastelun ja suihkuttelun jälkeen sulkasaniaisen olo koheneekin ihan silmissä!

Miten tämä viherkasvi oli näin halpa?

Viherkasveja saa tähän aikaan aikamoisilla alennuksilla, mutta joulukukkia ostaessani eteeni tuli tämä alennushyllyssä ollut pesäraunioinen. En edes kehtaa sanoa kuinka halpa se oli.

Kävin joulun alusviikolla puutarhamyymälästä ostamassa joulukukkia, ja huomasin sattumalta ovensuussa rullakon, jossa oli joitakin viherkasveja alennusmyynnissä. Alennusprosentti oli -80 %.

Rullakossa oli joitakin saniaisia, kultaköynnöksiä ja traakkipuita, ja muutama pesäraunioinen. Ne kiinnittivät huomioni, sillä pesäraunioisia minulla ei ole aiemmin ollut. Pysähdyin katselemaan kasveja. Muutamat niistä olivat aika heikossa kunnossa, ränsistyineitä ja vähälehtisiä, joten en ihmettele että ne oli laitettu myyntiin hyvällä alennuksella.

Mutta pesäraunioiset näyttivät hyviltä. Niissä oli vain ihan muutamia pieniä ruskettuneita kohtia lehtien kärjissä, varmaan kuivumisen aiheuttamia. Tuholaisia ei näkynyt, lehdet olivat napakat ja kiiltävät. Aika nopeasti se päätös sitten syntyi, yksi pesäraunioinen lähti mukaan.

Kassakuitti paljasti, kuinka paljon jouduin pesäraunioisesta pulittamaan. Tai oikeastaan kuinka vähän. Alennuksen jälkeen viherkasvin hinta oli 1,18 €.

Ei siis kovin kallis kasvi.

Pesäraunioinen on sitä paitsi ihan kunnon kokoinen, ruukun kanssa sillä on korkeutta 35 cm. Se pääsi uuteen multaan ja sai paikan työpöydältäni. Terhakan näköinen pesäraunioinen on viihtynyt meillä hyvin. Sumuttelen sitä päivittäin, ja se viihtyy hyvin vaikka luonnonvaloa on nyt kovin vähän.

Tähän löytöön kannattaa siis olla tyytyväinen. Minä sain kauniin kasvin ja pesäraunioinen välttyi sijoitukselta roskalavalle.

Lisää valoa viherkasveille!

Viherkasvit kaipaavat nyt valoa. Kokosin valoa eniten kaipaavat viherkasvit yhteen kasvivalon alle. Samalla niitä on helppo hoitaa.

Vaikka aurinko päivällä paistaisikin, ei siitä riitä iloa viherkasveille. Valoisa aika on nyt liian lyhyt, ja viherkasvit kärsivät valon puuttumisesta.

Keräsin eniten valoa kaipaavat ja sen puutteesta jo kärsivät viherkasvini yhteen. Muorinkukka, pennimuori, huopaitulehti, pieni kultaköynnös ja ruususiivikki olivat sopivankokoisia mahtumaan kasvivalolla varustettuun viljelylaatikkoon, jossa kasvatan keväällä yrttejä. Kasvivalo saa olla päällä 12 tuntia vuorokaudessa. Hyllyn päällä laatikon vieressä oli vielä tilaa pikkupeikonlehdelle, joka sekin kaipaa talvella enemmän valoa.

Reunallinen, muovinen viljelylaatikko on muuten mainio paikka kasveille myös sen takia, että nyt niitä on helppo sumutella pelkäämättä, että pisarat roiskuvat ympäriinsä.

Ruususiivikki koki viime kesänä kovia, kun se meilkein kuoli kuivuuteen. Se tiputti kaikki lehtensä, mutta virkosi, kun leikkasin sen oksat lyhyiksi ja huolehdin vedensaannista. Nyt se näyttää taas oikein hyvältä.

Hauska huopaitulehti on uusin viherkasvini. Hankin sen syksyllä Joensuun-reissulta, kun kävin Botania-kasvihuoneessa. Uskoisitko muuten, että huopaitulehti on tulilatvan sukulainen? Tulilatvakin kuuluu itulehtiin.

Muorinkukka ja kultaköynnös ovat kirjavalehtisiä viherkasveja, joiden valontarve on talvella monia muita kasveja suurempi. Siksi nämäkin pääsivät nauttimaan lisävalosta.

Muut valoa tarvitsevat viherkasvini, kuten kaktukset, tyräkit ja rahapuut, eivät mahtuneet kasvivalon alle. Ne siirrän mahdollisimman lähelle ikkunoita ja luonnonvaloa. Ja toivon aurinkoisia päiviä!