Ensimmäiset pistokkaat

Vuoden ensimmäiset viherkasvin pistokkaat pääsivät jo multaan, kun ystävältä saamani kirjavalehtinen kultaköynnös oli kasvattanut kelvolliset juuret.

Sain viime syksyn lopulla ystävältä pistokkaat upeasta kirjavalehtisestä kultaköynnöksestä nimeltä ’N’joy. Talvi ei ehkä ole sitä parasta aikaa juurruttaa pistokkaita, mutta niin vain juuret kasvoivat hienosti ja pistokkaat pääsivät viime viikolla multaan.

Lehdissä on todella kauniit värit, miltei keltaiseen taittuva tuo valkoinen osuus.

Nyt onkin haaste taata pistokkaille hyvä alku. Niiden pitää olla valoisassa paikassa, mutta suoraa auringonpaistetta ne eivät halua. Multa saa kuivahtaa ennen seuraavaa kastelua.

Toinen talvella juurruttamani viherkasvi on rönsylilja. Tämän rönsyliljan emokasvi on äidilläni, mutta hän on jakanut sitä jo molemmille tyttärilleni sekä anopilleni! Minä taas otin tämän pistokkaan anopin rönsyliljasta, joka kärsi talvella vähän kuivuudesta – sen näkee sen ruskettuneista lehdenkärjistä.

Mukavasti kiertää kasvi suvussa.

Rönsyliljan juuret saavat vielä kasvaa pituutta ennen kuin se pääsee multaan.

Advertisement

Aurinko sai viherkasvit vaihtamaan paikkaa

Vihdoinkin aurinko paistaa! Se tosin tarkoittaa sitä, että monelle viherkasville on nyt löydettävä uusi paikka.

Talven aikana keskitin kodin viherkasvit mahdollisimman lähelle ikkunaa ja valoa, mutta nyt moni niistä on joutunut liikaa auringon armoille. Harva viherkasvi pitää suorasta auringonpaisteesta, joten oli aika muuttaa viherkasvien paikkoja.

Korkea ja monta viherkasvia kätevästi säilövä viherhyllykkö oli ollut olohuoneen sivuikkunan edessä, sillä se on talvella kotimme valoisin paikka. Kun aurinko paistaa nyt kovin alhaalta, ottaa se suoraan viherhyllykössä oleviin kasveihin. Niinpä hyllykkö pääsi vähän keskemmälle huonetta, jossa kasvit vielä saavat valoa, mutta aurinko ei paista niihin suoraan.

Hyllykössä viihtyvät kultaköynnös, kalanruotokaktus sekä pienet rahapuun ja tyräkin taimet.

Nukkaköynnösvehka oli talven aikana myös ihan olohuoneen ison ikkunan edessä, mutta se ei siedä suoraa auringonpaistetta. Siispä se löysi uuden paikan olohuoneen takaseinältä. Nukkaköynnösvehka kasvattaakin parhaillaan paria uutta lehteä, niitä tuli myös talven pimeimpään aikaan.

Lyyraviikunakin piti pelastaa suoralta auringonvalolta, ja se pääsi kumipuun ja posliinikukan viereen kirjahyllyyn.

Ensimmäiset pistokkaatkin ovat jo juurtumassa. Katkaisin toisesta kumipuusta taas latvan ja laitoin sen juurtumaan. Myös pitkäksi venähtänyt kilpipiilea oli aika katkaista ja koittaa juurruttaa siitä entistä ehompi.

Ja vuoden ensimmäinen uusi viherkasvikin on jo löytänyt tiensä meille. Tervetuloa puanikko ’Crassula orbicularis’!

Nyt nämä viherkasvit karkasivat käsistä!

viherkasvit

Nyt taisin ylittää jo jonkin rajan viherkasvi-innostuksessa. Olohuoneessamme on jo yli 50 viherkasvia! Ja syypää tähän on työpaikkani.

Voiko viherkasveja olla liikaa? Sitä olen miettinyt viime viikkoina, kun olen juurruttanut uusia pistokkaita ja ruukuttanut hankkimiani uusia viherkasveja.

Sydän sanoo, että ei viherkasveja voi olla liikaa, mutta alkavathan tässä jo hyllyjen tasoilta vapaat paikat loppua…

Meillä oli jo ennestään paljon viherkasveja, mutta viimeisimmät hankinnat tapahtuivat yllättäen. Työpaikallani tehdään muuttoa, ja vanhasta toimitalostamme myytiin viherkasveja henkilökunnalle. Siis isojakin kasveja, ja hurjan edullisesti.

Arvaatte varmaan, että miten siinä sitten kävi.

lohikäärmepuu

Meille tuli uusi iso lohikäärme (ja pari pientä pistokasta), yksi herttaköynnös (jonka jaoin), iso keihäsanopinkieli, pari palmuvehkaa (ja niiden pistokkaat) ja kolme muuta vehkaa.

Ai niin, ja yksi peikonlehden pistokas. Sen nappasin työkaverin ostamasta hurjan isosta peikonlehdestä – hänen luvallaan tietenkin.

peikonlehti

lohikäärmepuu

viherkasvit12

keihäsanopinkieli

Ihan kaikki eivät sentään jääneet meille, vaan tyttäreni sai uuteen kotiinsa yhden lohikäärmepuista. Taitaa ollaa perinyt äidiltään innostuksen viherkasveihin. ❤

lohikäärmepuu