Viherkasvien viimeiset piinaviikot

Viherkasvien pitää vielä jaksaa vähäistä valon määrää ja kuivaa sisäilmaa muutaman viikon ajan. Ja meidän pitää jaksaa sumutella, sumutella ja sumutella.

Tuskalliset pimeimmät päivät ovat vihdoin ohi, ja luonnonvalon määrä alkaa nyt lisääntyä päivä päivältä. Sen alkaa jo pikku hiljaa todeta viherkasveistakin. Viherkasvieni uusimmat tulokkaat, ihanat kultaköynnös ’N’joy’ ja hopeaköynnös tekevät jo uusia lehtiä. Hopeaköynnös onkin viettänyt talvea kasvivalon alla, samoin yksi kultaköynnöksistä, mutta kolmas kultaköynnös on saanut sinnitellä niukalla päivänvalolla. Tosin sen kasvupaikka on ollut niin valoisa kuin näinä vuodenaikoina vain on ollut mahdollista sille järjestää. Se on ollut talven ikkunan lähellä olevassa kukkatelineessä yhdessä toisen kultaköynnöksen, kalanruotokaktuksen ja lehtikaktuksen kanssa.

Palmuvehkakin on alkanut tehdä uusia lehtiä. Sen kaverina on jo pitkään ollut posliinikukka.

Vaikeinta talvi on ollut saniaisille ja muille pienilehtisille kasveille. Niitä on pitänyt sumutella ahkerasti. Kaikki kasvit ovat myös saaneet läpi vuoden merileväuutetta kasteluveteen sekoitettuna.

Mutta yksi kasvi on viihtynyt erityisen hyvin. Huopaitulehti on kasvanut talven aikana reilusti mittaa ja uusia, komeita lehtiä. Se on selkeästi pitänyt lisävalosta.

Pian lisävalosta voi jo luopua ja sitten se pääsee varsinaiseen käyttöönsä, taimikasvatukseen. Sormet jo syyhyävät!

Advertisement

Valoa viherkasvien elämään!

Viherkasvit ovat selvinneet taas yhdestä pitkästä ja pimeästä talvesta! Tänä talvena tappiot jäivät olemattomiksi, sen sijaan talvi toi esiin pari positiivista yllättäjää.

Onhan tässä pimeässä ja pitkässä talvessa ollut taas viherkasveilla kestämistä. Ihan kaikki koettelemukset eivät vielä ole takana, ainakin huoneilman kuivuus piinaa vielä tovin. Mutta nyt ollaan jo selkeästi voiton puolella, kun tänään vietetään kevätpäivän tasausta. Luonnonvaloa riittää taas!

Viherkasvini pärjäsivät ihmeen hyvin talven läpi. Jatkuvaa hoitoa se kuitenkin vaati, varsinkin suihkepullo oli ahkerassa käytössä, kun varsinkin unelma, sulkasaniainen ja maija niin vaativat. Se kuitenkin palkitsi, sillä sain pidettyä viherkasvit elossa!

Talven yllättäjäksi nousi maija. En osannut aluksi hoitaa sitä ollenkaan, enkä ymmärtänyt, että se vaatii niin paljon juuri sumuttelua. Kasvi miltei kuoli osaamattomuuteeni. Mutta päivittäinen lehtien sumuttelu tuotti tulosta, ja maija kasvatti uusia lehtiä vuoden pimeimpään aikaan.

Toinen ilonaihe oli ruususiivikki. Viime kesä oli sille ankara, ja jouduin leikkaamaan ruususiivikin alas. Se kuitenkin ponnisti takaisin eloon, ja on kasvattanut nyt keväällä hurjasti mittaa.

Talvella juurruttamani kirjavalehtinen kultaköynnös N’Joy voi sekin hyvin ja tekee uutta lehteä.

Hyvää kuuluu muillekin kodin viherkasveille. Niitä onkin kertynyt hyllyt täyteen, ehkä pitää vähän jo hidastaa uusien viherkasvien hankkimisen tahtia. 🙂

Suihkuta, suihkuta!

Suihkepullo tuntuu olevan tällä hetkellä koko ajan kädessä. Viherkasvini janoavat suihkutusta ja kosteutta, eikä mikään tunnu niille riittävän.

Kuljen näin talvella joka päivä suihkepullon kanssa antamassa kosteutta viherkasveille. Maija ja sulkasaniainen eivät pärjää päivääkään ilman suihkutusta, ja kovin persoja kosteudelle ovat myös kultaimarre, kultaköynnös, peikonlehti ja unelma. Pennimuori miltei kuoli jo alkutalvesta, mutta ainakin osan siitä olen saanut pysymään hengissä silkan ahkeran suihkuttelun avulla.

Ilmankosteus on ollut pakkasten aikana meillä kotona todella alhaalla, lähellä 30 prosenttia. Ei siis ihme, että viherkasvitkin kaipaavat kosteutta.

Suihkepullossani on vain vettä, vaikka toki voisin suihkuttaa kasveja myös merileväuutteella. Sitä annostelen kuitenkin mieluummin kasteluveteen.

Kaikkia kasveja ei voi kastella ohimennen, vaan esimerkiksi isommat kasvit, kuten unelman ja peikonlehden joudun viemään kastelun ajaksi kylpyhuoneeseen.

Sulkasaniainen ottaa kuivuudesta eniten nokkiinsa, sen lehdet ovat todella herkkiä kuivumaan. Päivittäisestä suihkuttelusta huolimatta niin vain käy väistämässä. Käyn kasvin viikottain läpi ja poistan siitä kuivuneet osat. Kastelun ja suihkuttelun jälkeen sulkasaniaisen olo koheneekin ihan silmissä!

Aurinko sai viherkasvit vaihtamaan paikkaa

Vihdoinkin aurinko paistaa! Se tosin tarkoittaa sitä, että monelle viherkasville on nyt löydettävä uusi paikka.

Talven aikana keskitin kodin viherkasvit mahdollisimman lähelle ikkunaa ja valoa, mutta nyt moni niistä on joutunut liikaa auringon armoille. Harva viherkasvi pitää suorasta auringonpaisteesta, joten oli aika muuttaa viherkasvien paikkoja.

Korkea ja monta viherkasvia kätevästi säilövä viherhyllykkö oli ollut olohuoneen sivuikkunan edessä, sillä se on talvella kotimme valoisin paikka. Kun aurinko paistaa nyt kovin alhaalta, ottaa se suoraan viherhyllykössä oleviin kasveihin. Niinpä hyllykkö pääsi vähän keskemmälle huonetta, jossa kasvit vielä saavat valoa, mutta aurinko ei paista niihin suoraan.

Hyllykössä viihtyvät kultaköynnös, kalanruotokaktus sekä pienet rahapuun ja tyräkin taimet.

Nukkaköynnösvehka oli talven aikana myös ihan olohuoneen ison ikkunan edessä, mutta se ei siedä suoraa auringonpaistetta. Siispä se löysi uuden paikan olohuoneen takaseinältä. Nukkaköynnösvehka kasvattaakin parhaillaan paria uutta lehteä, niitä tuli myös talven pimeimpään aikaan.

Lyyraviikunakin piti pelastaa suoralta auringonvalolta, ja se pääsi kumipuun ja posliinikukan viereen kirjahyllyyn.

Ensimmäiset pistokkaatkin ovat jo juurtumassa. Katkaisin toisesta kumipuusta taas latvan ja laitoin sen juurtumaan. Myös pitkäksi venähtänyt kilpipiilea oli aika katkaista ja koittaa juurruttaa siitä entistä ehompi.

Ja vuoden ensimmäinen uusi viherkasvikin on jo löytänyt tiensä meille. Tervetuloa puanikko ’Crassula orbicularis’!