Kesän rypälesato on kypsynyt

Tämän kesän viinirypälesadosta tuli upea. Nyt vain pitäisi päättää mitä tehdä viinirypäleistä, sillä hukkaankaan niitä ei halua heittää.

Tarhaojukkaviiniköynnös nautti tänä kesänä helteistä ja auringosta. Sen kasvu lähti viileän kevään vuoksi vähän hitaammin käyntiin kuin aiemmin, eivätkä kasvustot olleet yhtä pitkiä kuin aiempina vuosina. Silti rypälesadosta tuli mitä mainioin.

Tarhaojukkaviiniköynnöksemme kasvaa avomaalla, pienellä kaupunkipihallamme. Se kasvattaa oksansa ja lehtensä piha-aidan väleihin, ja kukkatertut muodostuvat aidan lomaan – tietenkin auringon puolelle. En usein edes huomaa seurata viiniköynnöksen kukintaa, sillä se tekee sen kaikessa hiljaisuudessa piilossa lehtien alla ja aidan väleissä. Kesän edetessä on ilo huomata, kun pienet rypäleet alkavat kehittyä ja kasvaa.

Rypäleet ovat ensin vihreitä, mutta muuttuvat vähitellen sinertäviksi ja lopulta kauniin tummansinisiksi. Ilahduttavaa on, että linnut eivät ole ollenkaan kiinnostuneita rypäleistä. Ne saavat kasvaa ihan rauhassa.

Tänä vuonna rypälesatoa kertyi kaksi kiloa. Poimin rypäleet talteen alkuviikosta ja nyt vielä mietin mitä niistä tekisin. Syödäkin niitä voisi, maku on ihan miellyttävä, mutta rypäleen sisällä on isot siemenet ja kuori on aika paksu. Aiempina vuosina olen keittänyt niistä mehua, mutta tänä vuonna voisin kokeilla tehdä rypäleistä hyytelöä tai hilloa. Pitääpä kaivaa kattilat esiin!

Advertisement

Aitaremontti pisti pihan myllerrykseen

aita

Pienessä taloyhtiössämme päätettin toukokuun lopulla, että kaikki pihoja ympäröivät aidat uusitaan. Hieno juttu sinänsä, mutta meille se tuotti kyllä vähän järjestelytöitä ja pisti pihamme myllerrykseen.

Päätös aitaremontista tehtiin toukokuussa, ja töihinhän ryhdyttiin sitten saman tien. Työt päätettiin ainakin aloittaa talkootöinä itse tehden. Kun taloyhtiössä on riuskoja tekijöitä, lähti homma hyvin käyntiin. Ei kuitenkaan meidän pihaltamme.

Kun kuulin remontista, ajattelin heti ensimmäisenä tarhajukkaviiniköynnöstämme. Se oli juuri päässyt hyvään kasvuun ja tiesin, että sen uudet kasvut valtaisivat aitamme koloset nopeasti. Ehdotin, että tulkaa tekemään se remontti meille nyt heti, mutta ei onnistunut.

aita

perenaruukut

Aitaremontille oli tosiaan tarvetta. Meidänkin aidastamme oli moni lauta poikki tai haljennut. Mutta pitikö töihin lähteä nyt, kun kasvukausi oli juuri päässyt vauhtiin!

Meidän aitamme remontin aikataulu venyi ja venyi, tarkkaa tietoa aloitusajankohdasta ei ollut. Kesälomat tekivät tietenkin tehtävänsä, ja muutaman pihan jälkeen töihin tuli tauko. Elättelin jo toiveita, että remontti osuisi meidän kohdallemme vasta myöhään syksyllä, jolloin köynnöksen voisi leikata.

Minä kiskoin tarhajukkaviiniköynnöstä pois aidan väleistä, ja sitä sai tehdä joka päivä. Kasvu oli lämpöisellä säällä rehevää. Rehevältä näytti pihammekin, kun tarhajukkaviiniköynnöksen versot tulivat nyt keskelle pihaa ja kiipesivät ylös omenapuuhun.

tarhajukkaköynnös

Vasta elokuussa aitaremontti osui meidän pihallemme. Pihamme näytti siinä vaiheessa jo viidakolta – enkä liioitele yhtään!

Purimme vanhan aidan edellisenä päivänä itse, sillä halusimme mahdollisimman vähiä vaurioita tarhajukkaköynnökselle. Jouduimme myös purkamaan pihaltamme pienen vajan, jossa olimme säilyttäneet polkupyöriä ja muita kausitavaroita. Se tiesi samalla sitä, että pienten rantakivien lomassa vajan edustalla kasvaneet kauniit mehitähdet ja rauniokilkka saivat myös kyytiä. Nostin ne suojaan, jotta voisin sitten istuttaa ne takaisin. Myös aidan vieressä olleet angervot sekä pieni yrttimaani saivat lähteä.

Uusi aita nousi seuraavana päivänä rivakasti, ja edelleen talkootyönä! Tarhajukkaviiniköynnös sai toki vähän osumaa kohdalleen, mutta vaurioitui ihmeen vähän. Uuden aidan lomaan sitä ei kuitenkaan kannattanut alkaa tunkea, joten nyt mennään syksy tällä rehevällä pihalla, maanmyötäisine kasvuineen.

yrtitaitanurkkaus

perennat ruukuissa

Angervo sai nyt jo heti uuden paikan ihan toiselta puolen pihaa, kun se pääsi puretun vajan paikalle aurinkoisempaan paikkaan. Myös yrttimaa siirtyy ensi kesänä vajan paikalle. Mehitähdet laitoin jo kivien lomaan, ja rauniokilkkakin tunnetutsti kyllä punnertaa vielä paremmin esiin kivien välistä.

Eiköhän piha siis toivu tästäkin remontista – tosin nyt kyllä näyttää siltä, että ensi kesänä on vuorossa terassin uusiminen…. 🙂

angervo

rauniokilkka

Kaipaan jo kevättä ja puutarhojani!

ranskanlaventeli

Lumen täyttämän puutarhan katseleminen saa kaipaamaan kovasti jo kevättä ja kasvien kasvuunlähtöä. Kaipaan erityisesti kaupunkipihaltani ihania perennoja ja mökkipuutarhasta upeaa papulanruusua. Ja muutamia muitakin kukkia ja pensaita.

Päivänvalon lisääntyminen saa puutarhakaipuun kasvamaan. Ei auta kuin selailla edellisen kesän kuvia ja ihailla sitä kukkaloistoa, jonka se tarjosi. Vaikka viime kesä olinkin varsin viileä, tuntuivat monet kukat ja pensaat viihtyneen erityisen hyvin. Mökkipihallamme ruusut kukkivat komeasti ja pitkään, eikä hovijasmikkeen kukinta ole koskaan ollut niin runsas kuin viime kesänä. Erityisesti minua ilahdutti papulanruusun kaunis kukinta.

papulanruusu

hovijasmike

Talven jäljiltä on jännä nähdä, miten mökkipuutarhan uudet hankinnat ovat talvesta selvinneet. Miten ´Miss Bateman´-kärhön talvisuojaus onnistui, entä löysinkö punahatulle sopivan kasvupaikan?

´Miss Bateman´

punahattu

Kaupunkipihaamme ovat jo pitkään sulostuttaneet ihanat perennat, jotka talvehtivat yrttipenkissä ja pääsevät kevään tullen isoihin ruukkuihin. Viime vuonna tarhalaukkaneilikka kukki upeasti koko kesän, se nautti kesän viileydestä – tarhajukkaviiniköynnös taas ei niinkään. Sen sato jäi varsin pieneksi, vaikka lehdet kasvoivatkin loppukesästä peittämään koko rivitalopihamme aidan.

tarhalaukkaneilikka

Ja ihana pioni, jonka kukkimista odotan aina innolla! Ikävä on jo kauniin aniliininpunaisia kukkiasi! 🙂

pioni