
Mökkipuutarhassa on meneillään uuden perennapenkin perustaminen – itse asiassa sinne on tekeillä ihka ensimmäinen perennapenkki!
Mökkipuutarhamme on vanhaa perua. Sen kasvit on istutettu 1930-40-luvuilla, eikä puutarhaan ole sen jälkeen tuotu juurikaan muita kasveja kuin muutama hedelmäpuu. Nyt minulla on työn alla ihka ensimmäinen perennapenkki!
Idea perennapenkin perustamisesta lähti siitä, että pari kesää sitten tehdyn uuden mökin rakennustyömaalta nousi muutama iso kivi, jotka vain ”heitettiin” mökin viereiseen rinteeseen. Kun niitä aikani katselin, muodostui niistä mielestäni oiva perusta perennapenkille. Rinteeseen paistaa aurinko aamulla ja päivällä mökin yli, iltapäivällä aurinko kiertää sen takaa.
Ensimmäisenä istutin kivien koloon gojimarjan, josta olenkin kertonut aiemmassa postauksessani. Viime keväänä penkkiin siirtyi komeamaksaruoho, jonka sain äitini mökkipuutarhasta. Kesällä keksin, että edellisenä kesänä kaadetun ja pölkyiksi pilkotun pihlajan pölleistä saisi halkaisemalla sopivan reunuksen penkille. Siinä se sitten oli. Eihän penkkiä voinut jättää vain tuohon tilaan, se suorastaan kutsui perennoja ympärilleen!

Pinosin pihlajapöllit kahteen tasoon ja levitin penkkiin monta säkillistä multaa. Perennoiksi olin valinnut verikurjenpolven ja tähtiputken, sillä ne viihtyvät aurinkoisessa ja puolivarjoisassa kasvupaikassa. Kukkien sävyt valikoituivat tuon komeamaksaruohon myötä lilaan. Tähtiputkia on kaksi, vaalea ja tummanlila.



Lisäksi halusin penkkiin muutaman alliumin, jotka kukkivat alkukesästä. Niitä yritän saada kasvamaan siemenstä, mutta istutin penkkiin myös muutaman sipulin. Vähän villinä lisänä heitin penkkiin myös edellisenä kesänä keräämäni ja kuivattamani unikon ja sinipallo-ohdakkeen siemenet: katsotaan miten ne sieltä kasvavat, vai kasvavatko ollenkaan. Tiedän: ne olisivat varmasti kaivanneet kylmäkäsittelyn, mutta saavat se nyt sitten näin talven aikana. Ja jos eivät idä, niin kyllä niiden tilalle on helppo keksiä muutakin.

Nyt sitten odotellaan kovasti ensi kevättä ja sitä, mitä penkistä nousee. Kaikkihan eivät vielä kuki ensi kesänä, mutta kyllä penkistä varmasti on iloa jo tulevana kesänä. 🙂