Puutarha sai ruskan värit

Ruskan kauniit värit löytyvät jo mökkipuutarhasta. Väriloistosta huolehtivat ruusupensaat, koristepensaat ja perennat.

Ensin puutarhan kasvien sävyt sammuivat, ja nyt ne hehkuvat. Oranssin, keltaisen ja punaisen eri sävyt löytyvät niin ruusupensaista, mökkitontin puista ja perennapenkistäkin.

Juhannusruusun syysvärit ovat joka vuosi yhtä hieno ihmetyksen aihe. Ensin punaista väriä ilmestyy vain yhteen oksaan, pikkuhiljaa se leviää muihin oksiin. Ihmeen pitkään osa juhannusruusun lehdistä pysyy kuitenkin vielä vihreinäkin. Samoin metsäruusujen lehdet ovat vielä ihan vihreät, mutta niissä hehkuvat upeat oranssit marjat.

Perennapenkin loppukesän kunkku, punahattu, on jo kuihduttanut terälehtensä, mutta vieläkin se on kaunis syysvärissään. Punahatun yläpuolella kasvava komeamaksaruoho vasta availee kukkiaan.

Aitapensaana meillä on rusopajuangervo, jonka lehdet saavat myös hienon syysvärin.

Yläpihalla kasvavat kielot ovat tänä vuonna tehneet paljon marjoja. Kallioisen yläpihan pienet pihlajat sen sijaan kuivuivat kesän paahteessa melkein kokonaan. Onneksi muutama puu näyttää säilyneen, ja niiden ruskeanpunainen syysväri näyttää upealta sinistä taivasta vasten.

Advertisement

Puutarhan viimeiset kukkijat

Kultapallot, hanhikit ja kehäkukat ovat puutarhan viimeisiä syyskukkijoita. Vihreä väri haalistuu puutarhassa hiljalleen, tilalle tulevat kauniit ruskan sävyt.

Kävimme viikonloppuna äitini mökillä tekemässä syystöitä ja nostamassa kasvimaalta sadon talteen. Puutarhassa kukkivat vielä komeat kultapallot, kasvimaan reunalla kehäkukat ja mökkiä ympäröivät pensashanhikit. Leikkasin hanhikit keväällä alas, ja hienosti ne kiittivät tehdystä huoltotyöstä. Kukinta on kauneinta pitkään aikaan.

Vihreä väri alkaa hiljalleen vaihtua ruskan sävyihin. Ensimmäisenä punertavat sävyt näkyvät villiviineissä ja perennoissa. Laukat on jätetty vielä koristamaan kukkapenkkiä, niiden kuihtuneet kukinnot ovat kauniita näinkin.

Mutta on yksi, jonka kukinnassa syksyn kylmyys ei vielä näy. Verannalla viihtyvässä Mårbacka-pelargonissa on juuri nyt kesän kauneimmat kukat.

Syksyn viimeiset värit

Syksyn värit hiipuvat hiljalleen. Jäljellä on enää sammunutta vihreää, lempeää harmaata ja pieni ripaus punaista.

Kävimme tänään tekemässä viimeisiä syystöitä äitini kesämökillä. Tiedättehän: kesäkalusteet suojaan, kasvimaa kääntöön ja isoimmat lehdet pihalta pois. Touhuttavaa riitti viidelle ihmiselle.

Mökkipuutarhassa kukkivat enää komeamaksaruohot, mutta metsästä löysin vielä värejä. Aivan, pakkohan sitä oli ehtiä piipahtaa myös metsän puolelle. 🙂

Kun kaikki lehdet ovat jo tippuneet lehtipuista, on syysmetsä aivan eri näköinen kuin kuukausi pari sitten.

Kävin kurkkaamassa läheisen sienipaikan ja löysin sieltä vielä pienen kassillisen suppilovahveroita. Puolukkamättäillä hehkui vielä kirkkaanpunaisia puolukoita, ja pihlajissa oli enää pelkkiä oranssinpunaisia marjoja – viimeisiä syksyn värejä.

Värit ja kukat hehkuvat kotipihassa

Syksy on ollut puutarhalle lempeä. Kotipihallakin kukkivat vielä kesäkukat, ja perennoihin on tullut kauniit syysvärit.

Pieni kotipihamme on saanut nauttia lokakuun lempeän lämpöisistä päivistä ja öistä. Kesäkukat ovat vielä hyvässä vireessä, enkä ole raaskinut heittää niitä pois.

Lumihiutale kukkii ennätyksellisen myöhään. Olen yleensä heittänyt sen kuivuneena pois jo viimeistään syyskuussa, mutta nyt siinä on vielä paljon kukkia.

Keijunkukassa alkaa olla upea väritys! Jokainen lehti tuntuu olevan ihan omanvärisensä.

Koristeapila ja koristeporkkanakin viihtyvät vielä hyvin ruukussa. Otin koristeporkkanasta jo kukat sisälle maljakkoon, mutta sen lehtiin on alkanut muodostua kaunista syysväriä. Apila on vielä komeasti vihreä.

Vaikka kesäkukat vielä kukkivatkin, taivuin kyllä jo hankkimaan pihalle syyskukkikiakin. Kolmesta erivärisestä callunasta ja elämänlangasta syntyi koriin syksyisen värikäs asetelma.

Metsän väriterapiaa – ja vasullinen sieniä

Olen hulluna metsään! Metsäretkestä saan aina itselleni aimo annoksen tyyneyttä, väriterapiaa – ja silloin tällöin myös vasullisen sieniä.

Piipahdimme viikonloppuna mökkimme lähimetsässä tarkistamassa suppilovahverotilanteen. Ja löytyihän sieltä jo vasullinen sieniä piirakka- ja pasta-aineksiksi!

Samalla sain taas paljon kaipaamani annoksen vihreää väriterapiaa ja metsän välittämää rauhaa. Olen täysin samaa mieltä tutkijoiden kanssa siitä, että jo pienikin piipahdus metsässä saa sykkeen laskemaan ja ajatukset suuntautumaan huolista elämän hyviin hetkiin. Metsä on henkireikäni. ❤