Perennalöytöjä alennusmyynnistä

Tuleva perennapenkki sai tänä kesänä ensimmäiset kasvinsa, kun tein löytöjä alennusmyynnistä. Unelmat alkavat toteutua.

Kävin viime viikolla katsomassa mitä puutarhamyymälän alennusmyynnistä löytyisi. Tarkoitus oli hankkia vain uusi havukasvi mökin etuosan rinteeseen. Ei liene mikään yllätys, että mukaan tarttui myös viisi uutta perennaa.

Olen suunnitellut uutta perennapenkkiä jo muutaman vuoden ajan. Mökkipuutarhan tämänhetkisessä pienessä perennapenkissä kasvaa puolivarjossa viihtyviä perennoja, kuten isotähtiputkia ja alliumeja. Uusi perennapenkki tulisi sijaitsemaan puutarhan aurinkoisimmalla paikalla, joten sen perennojen pitäisi viihtyä auringossa.

Löysin alennusmyynnistä kaksi upeaa jättiverbenaa. Jättiverbena on ollut haaveissa jo pitkään, ja tartuin tilaisuuteen jo nyt. Jättiverbena on mielestäni upea perenna, niin ylväs pitkine varsineen ja hienostunein kukkineen. Katsotaan selviääkö se talvesta.

Jättiverbenan lisäksi ostin jaloangervon ’Astible Fanal’, syyskaunosilmä ’Ruby Redin’ ja etelänruusuruohon. Istutin jättiverbanat, angervon ja etelänruusuruohon isoon ruukkuun, ensi vuonna ne pääsevät sitten perennapenkkiin. Syyskaunosilmä pääsi pieneen niittyviljelmääni.

Minne uusi perennapenkki sitten rakentuu? Sekin liittyy unelmaani, joka vihdoin on käynyt toteen. Mutta siitä lisää vähän myöhemmin.

Sade raikasti puutarhan

Vihdoinkin sadetta! Rutikuiva puutarha iloitsi tämän aamun sateista. Kukatkin saivat kaivattua virkistystä. Me pääsimme aamukävelyllä kurkistamaan kauniiseen puutarhaan.

Tänä aamuna oli ihana herätä sateen ropinaan. Sadetta on täällä etelässä kaivattu jo pitkään. Onneksi sade tuli maltillisena ja hyvin kastelevana, jotta maa ehti ottaa sateen vastaan.

Teimme sateen tauottua kävelyretken viereisellä siirtolapuutarha-alueella. Puutarhojen kukat selkeästi nauttivat sateesta, ja ilmassa oli ihana sateenjälkeinen tuoksu. Kiertelimme alueella ja ihastelimme yleisiä istutuksia, kauniita pioneja ja muita perennoja. Niitä ihastellessa ihana rouva tuli juttelemaan kanssamme ja pyysi meidät katsomaan puutarhaansa.

Oli ihana piipahtaa kauniissa puutarhassa, joka selkeästi oli todella tärkeä omistajalleen. Hänen puutarhassaan kukkivat vielä upeat pionit, mustialanruusu ja neilikkaruusu, ja sain luvan kuvata upeita kukkia, joita hän hoitaa rakkaudella.

Alkukesän perennat kukassa

Kotipihalla kukkivat jo alkukesän perennat. Pikku hiljaa alkaa nuppuja ilmestyä myös muihin kukkiin. Silti tilaa on vielä kesäkukillekin.

Kotipihan perennat ovat tällä viikolla puhjenneet hienoon kukkaloistoon. Rauniokilkka ja patjarikot kaunistuvat päivä päivältä. Näin suurta kukkamäärää ei patjarikoissa ole muistini mukaan ollutkaan. Ilmeisesti kevään viileys ja viime viikkojen sateet ovat olleet niille mieleen. Myös rohtokatajat ovat olleet tyytyväisiä sateisiin, ne kasvavat hienosti. Tosin olen muistanut antaa niille lannoitettakin. Havujen lannoittaminen ei jostakin syystä ole minulle automaatio, siitä minun pitää aina muistaa muistuttaa itseäni.

Sen sijaan omenapuu ei ole pitänyt viileydestä. Sen kukat avautuivat juuri ennen sadepäiviä, eikä omenanalkuja näytä olevan juurikaan tulossa.

Ruukussa oleva keijunkukka kasvaa kauniisti ja tekee jo ensimmäisiä nuppuja.

Pihalla on vielä on tilaa kesäkukille, ja silkkiunikot odottavatkin pääsyä joko kotipihalle ruukkuun tai mökkipihalle kukkapenkkiin.

Pientä ja toivottua edistystä puutarhassa

Puutarhassa näkyy vihdoin pientä ja toivottua edistystä. Perennat alkavat hiljalleen kasvaa ja kukkia.

Pari lämmintä päivää ovat saaneet puutarhassa aikaan toivottua edistystä. Pieni kaupunkipihamme on entisellään, pelätty salaojaremontti siirtyi näillä näkymin ensi vuoteen. Onneksi en tehnyt hätiköityjä purkutoimia viime syksynä! Vielä tämän kesän saamme nauttia pikkupihastamme tällaisena.

Nostin perennat jo pari viikkoa sitten pois talviteloilta ja takaisin ruukkuihin, ja nyt ne ovat alkaneet kasvaa ja vihertyä. Koristeapila ja keijunkukka näyttävät jo varsin pirteiltä, ja patjarikot innostuivat jo kukkimaankin!

Kivikkokasveissa alkaa näkyä eloa, ne eivät enää ole vain harmaanvihreitä vaan niissä näkyy jo väriäkin. Rauniokilkka puskee itseään kovalla voimalla jokaiseen mahdolliseen kivenkoloon.

Ja se hienoin juttu: omenapuussa avautui tänään ensimmäinen kukka!

Ensimmäinen punahattu!

Tässä se vihdoinkin on, ensimmäinen kukkiva punahattu! Kolme vuotta piti odottaa, että punahattu malttoi kasvaa koko komeuteensa ja avata kukkanupun.

Mökkipihan perennapenkissä on kolmen vuoden ajan kasvanut kolme punahattua, joista ensimmäinen onnistui avaamaan kukkansa tänä kesänä. Kaksi muuta jäivät vielä pieniksi eivätkä kehittäneet kukkanuppuja.

Siemenestä kasvattamani taimet ovat varmaan tänä kesänä nauttineet valosta ja lämmöstä. Talveksi peitän ne havuilla ja keväällä heitän niiden juurelle kalkkia. Muutoin ravitsen niitä kesän aikana samalla puutarhalannoitteella kuin muitakin pihan perennoja.

Ihanaa oli saada tämä ensimmäinen punahattu kukkaan. Nyt vain ensi kesäksi odottamaan sen kavereiden kasvua, ja runsasta kukintaa!