Uusi perennapenkki työn alla

kukkasipulien istutusta

Mökkipuutarhassa on meneillään uuden perennapenkin perustaminen – itse asiassa sinne on tekeillä ihka ensimmäinen perennapenkki!

Mökkipuutarhamme on vanhaa perua. Sen kasvit on istutettu 1930-40-luvuilla, eikä puutarhaan ole sen jälkeen tuotu juurikaan muita kasveja kuin muutama hedelmäpuu. Nyt minulla on työn alla ihka ensimmäinen perennapenkki!

Idea perennapenkin perustamisesta lähti siitä, että pari kesää sitten tehdyn uuden mökin rakennustyömaalta nousi muutama iso kivi, jotka vain ”heitettiin” mökin viereiseen rinteeseen. Kun niitä aikani katselin, muodostui niistä mielestäni oiva perusta perennapenkille. Rinteeseen paistaa aurinko aamulla ja päivällä mökin yli, iltapäivällä aurinko kiertää sen takaa.

Ensimmäisenä istutin kivien koloon gojimarjan, josta olenkin kertonut aiemmassa postauksessani. Viime keväänä penkkiin siirtyi komeamaksaruoho, jonka sain äitini mökkipuutarhasta. Kesällä keksin, että edellisenä kesänä kaadetun ja pölkyiksi pilkotun pihlajan pölleistä saisi halkaisemalla sopivan reunuksen penkille. Siinä se sitten oli. Eihän penkkiä voinut jättää vain tuohon tilaan, se suorastaan kutsui perennoja ympärilleen!

perennapenkki syntymässä

Pinosin pihlajapöllit kahteen tasoon ja levitin penkkiin monta säkillistä multaa. Perennoiksi olin valinnut verikurjenpolven ja tähtiputken, sillä ne viihtyvät aurinkoisessa ja puolivarjoisassa kasvupaikassa. Kukkien sävyt valikoituivat tuon komeamaksaruohon myötä lilaan. Tähtiputkia on kaksi, vaalea ja tummanlila.

kurjenpolvi

tähtiputki

tähtiputki

Lisäksi halusin penkkiin muutaman alliumin, jotka kukkivat alkukesästä. Niitä yritän saada kasvamaan siemenstä, mutta istutin penkkiin myös muutaman sipulin. Vähän villinä lisänä heitin penkkiin myös edellisenä kesänä keräämäni ja kuivattamani unikon ja sinipallo-ohdakkeen siemenet: katsotaan miten ne sieltä kasvavat, vai kasvavatko ollenkaan. Tiedän: ne olisivat varmasti kaivanneet kylmäkäsittelyn, mutta saavat se nyt sitten näin talven aikana. Ja jos eivät idä, niin kyllä niiden tilalle on helppo keksiä muutakin.

unikonsiemenet

Nyt sitten odotellaan kovasti ensi kevättä ja sitä, mitä penkistä nousee. Kaikkihan eivät vielä kuki ensi kesänä, mutta kyllä penkistä varmasti on iloa jo tulevana kesänä. 🙂

 

Mainokset

Loppukesän heräteostos: punahattu

Punahattu Echinacea purpurea 'Orange'

Loppukesästä taimistoilta voi tehdä löytöjä – tai heräteostoksia, kuten minä tein pari viikkoa sitten. Vai onko se heräteostos, jos on ihastunut johonkin kasviin jo vuosia sitten? Punahattu tarttui ostoskärryyni kuin huomaamatta.

Täytyy tunnustaa, olin kyllä alitajuntaisesti työstänyt punahatun hankkimista jo vuosia mielessäni. Olin ihastellut punahattuja muun muassa äitini puutarhassa. Komeissa punahatuissa viehättää myös niiden pitkä kukinta-aika. Ne loistavat upeina keskikesästä syksyyn kun muut kukat jo haalistuvat. Mökkipuutarhastamme puuttui selkeästi tällainen syksyn värintuoja. Ja plussaa on sekin, että punahattu houkuttelee perhosia puutarhaan.

Olin siis pohjustanut ”tarpeeni” punahatun hankkimiselle varsin hyvin, kun suunnistin Plantagenin perenna-alennusmyyntiin pari viikkoa sitten. Ja mikä valikoima siellä olikaan juuri punahattuja! Kaikki väri olivat upeita, mutta meidän mökillemme tuntui sopivan parhaiten juuri tämä oranssipunainen versio, Echinacea purpurea ’Orange’.

Punahattu Echinacea purpurea 'Orange'

Koska punahattu vaatii kuohkean kasvumaan eikä voi sietää seisovaa vettä, istutin sen rinteeseen. Kohdassa on onneksi ainakin vähemmän savea kuin alapihalla, joten toivottavasti se viihtyy ja kasvaa. Mullan sekaan laitoin hiekkaa. Se on nyt paikassa, jossa se saa valoa aamusta pitkälle iltapäivään.

Ennen talven tuloa punahattu on hyvä peittää havuilla. Se ei siedä talvimärkyyttä, joten saa nähdä kuinka käy. Kasvi kannattaa kuulemma jakaa viiden vuoden välein. Toivottavasti tämä kaunotar jaksaa sinne saakka!

Echinacea purpurea 'Orange'