Pakkasen ensimmäinen puraisu

Aina se yllättää, ensimmäinen pakkasaamu. Puutarhassa moni kukka ja pensas sai tänä aamuna valkoisen huurrekuorrutteen.

Lämpömittari näytti meillä tänä aamuna ensimmäistä kertaa pakkaslukemia. -3 asteen pakkanen sai aikaan huurteen, joka aamulla auringon noustua paljastui puutarhan kukkien ja lehtien pinnoilta.

Kun aamulla auringon noustua kiertelin läheisen siirtolapuutarhan polkuja pitkin, alkoi ensimmäinen tuulenvire pudottaa puista pakkasen puremia lehtiä. Huurre kimmelsi vielä kauniina kukkien ja lehtien pinnoilla. Eipä aikaakaan kun aurinko oli ehtinyt korkeammalle, pakkanen oli poissa ja maisema taas syksyinen. Ehkä talveen on sittenkin vielä matkaa.

Advertisement

Pakkasen kaunistama puutarha

Pakkanen on paukkunut korkeissa lukemissa jo reilusti toista viikkoa. Puutarhassa se on tuonut kesän jäljiltä kuivuneiden kukkien päälle kauniin huurteen.

Kovat pakkaset ovat pitäneet meitä kirpakassa otteessaan jo reilun toista viikkoa. Puutarhaan se on tuonut upean satumaisen kauneuden, kun kesän jäljiltä kuivuneet kukat ovat nyt valkoisen huurteen kuorruttamia. Ja kun auringonpaiste saa vielä lumen kimmeltämään, on näky uskomattoman kaunis.

Tänä aamuna lämpömittari näytti meillä -18 astetta. Uskaltauduin ulos vasta lounaan jälkeen, kun pakkanen oli hellittänyt muutaman asteen. Ja onneksi lähdin, tämä kaikki kauneus olisi jäänyt tänään näkemättä! Nämä kuvat nappasin pienen kävelyretken aikana – sitten olikin palattava nopeasti kahvikupin ääreen.

Pakkasen ensimmäinen puraisu

Tänä aamuna meillä oli tämän syksyn ensimmäinen kunnon pakkasaamu. Huurre kuorrutti puutarhan.

Lämpömittari näytti meillä tänä aamuna paria pakkasastetta. Aamu oli kylmempi kuin tänä syksynä vielä kertaakaan.

Lähdin aamulla kävelylle läheiseen siirtolapuutarhaan, jossa pakkanen oli kuorruttanut viimeiset jäljellä olevat lakastuneet kukat, puut ja pensaat valkoiseen huurteeseen.

Ensimmäisissä pakkasaamuissa on jotakin kaunista haikeutta: syksy vaihtuu pian talveen ja puutarha vaipuu lepoon.

Ilo irti pakkasista!

Pakkaset ovat pitäneet meitä otteessaan jo niin pitkään, että kohta saisi jo hellittää. Mutta kun ne kerran jatkuvat, pitää pakkasista puristaa irti kaikki ilot ja hyödyt.

Kävimme tällä viikolla tekemässä etätyöpäivän mökillä, ja pakkanen paukkui rapsakassa -20 asteessa. Ilmalämpöpumpulla oli tekemistä mökin lämmittämisessä, mutta onneksi takka avitti menestyksekkäästi.

Koska ensi viikolla näyttää vihdoinkin lauhtuvan, otin pakkasista vielä viimeisetkin hyödyt irti ja tuuletin mökin ison villamaton ja annoin sille raikastavan lumipesun. Heitin maton ensin terassin kulmalle pariksi tunniksi jäähtymään, ja sen jälkeen viskasin maton puhtaalle lumelle. Sitten vain kunnon lumipesut, harjaukset ja ravistelut, ja johan oli matto taas ihanan raikas ja tuoksuvan puhdas.

Viikon maljakossa kauniina säilyneet mutta jo hieman rupsahtamaan päässeet tulppaanit jäädytin yön aikana jäälyhdyksi. Kierrätysidea tämäkin!

Pakkasessa lumi kimmeltää kauniisti mökkipihan koivujen latvoissa ja rantakaislikossa, sitä oli mukava työpäivän aikana ihailla. Etätyön parhaita puolia ovatkin nämä maisemat.

Kuvaan tuota kimmeltävää kauneutta ei vain millään saa vangittua. Mutta upean sinisen taivaan ja valkoisen lumen kuitenkin!

Haikeat hyvästit

Joka kerta se kirpaisee, eikä irti haluaisi millään päästää. Haikein mielin jätän nämä jäähyväiset.

Viikonloppu toi tullessaan ensimmäiset pakkasaamut. Mökkipihaan ajaessamme aamuaurinko alkoi hiljalleen lämmittää, mutta vielä löytyi puutarhasta kauniisti huurtuneita kukkia ja syksyn lakastamia kasveja. Kävelin puutarhassa jättämässä haikeita hyvästejä.

Kesän loppuminen tuntuu joka kerta niin vaikealta. Venyttelen kesän muistoa niin pitkään kuin suinkin mahdollista, mutta kun aamupakkaset puraisevat puutarhaa, on aika luovuttaa. Tätä kirjoittaessani ensimmäiset lumihiutaleetkin jo putoilevat mökkiterassille.

Kiitos kesä, olit lempeä ja aurinkoinen. Jaksetaan taas talven yli!