Valkoista ja keltaista, kumpi vie voiton?

Mökkipuutarhan hehkuvimmat ja ylivoimaisesti runsaimmat värit ovat tällä hetkellä valkoinen ja keltainen.

Parin päivän sade teki mökkipuutarhalle hyvää. Hedelmäpuut, perennat ja luonnonkukat kasvoivat kuin silmissä. Luumupuu puhkesi kukkaan heti auringon tultua esiin. Kallion kupeessa nuppujaan paisutellut ja lämpöä odotellut mahonia teki samoin.

Kalliokielot ovat levittäytyneet mahonian lomaan pienelle osalle kalliota. Niiden kasvuvauhti on ollut hurja. Vasta reilu viikko sitten ihmettelin niiden pieniä alkuja, ja nyt nekin jo kukkivat.

Valkoinen taitaa kyllä viedä keltaisesta voiton, kun kielot pian avautuvat täyteen kukkaansa. Kielojen voittokulkua on vaikea estää. Olen yrittänyt rajata niiden kasvua mökkipihalla, mutta se ei vain onnistu. Minulla ei ole mitään kieloja vastaan, ne ovat lempikukkiani, mutta kukinnan jälkeen jäävät kielon lehdet peittävät joissain paikoin mökkipihaa ikävästä kaiken muun alleen, eikä siinä kasva enää mikään muu. Mutta erävoitto kielolle ja sen kauneudelle – ja huumaavalle tuoksulle!

Advertisement

Kevät etenee puutarhassa

Kevät etenee puutarhassa isoilla harppauksilla. Viikon aikana mökkipihalta olivat lähteneet kaikki lumet ja järvestä jäät. Puutarhassakin on koko ajan enemmän nähtävää.

Huhtikuun loppuun se meni, ennen kuin mökkipihalta ja puutarhasta hävisivät viimeisetkin lumet. Maasta ponnistaa jo jos jonkinlaista kukkaa ja kasvin alkua.

Yläpihalla tulppaaneissa on jo nuput näkyvissä, ja krookuksia tulee esiin siellä täällä.

Perennapenkissä alliumit tulivat näkyviin, ja niitä on tänä vuonna paljon! Toivottavasti mahdollisimman moni niistä jaksaa kukkaan asti.

Perennapenkin vieressä oleva pensasmustikka talvehti hyvin. Sen ympärillä ollut jänisverkko auttoi sitä selviämään isosta lumikuormasta. Yksikään oksa ei ollut katkennut. Nyt mustikassa on jo isot silmut näkyvillä.

Sinivuokko kukkii kallionkolossa taas sekä sinisenä että pinkkinä.

Alppiruusussa näkyy jo selkeästi nuppuja. Sen alla ensimmäiset kevätesikot, primulat, ovat jo nousseet esiin. Muutamissa näkyy jo pilkahdus keltaista kukkaa.

Paljon siis tapahtuu kevään edistymistä. Jos lämpötila vain vähän nousisi, pääsisi kasvu kunnolla käyntiin. Toivossa on puutarhurin hyvä elää!

Parempi kuin osasin odottaa

Tulppaanimerestäni tuli parempi kuin osasin odottaa! Juuri nämä tulppaanit olivat ihan täydellinen valinta mökkipihallemme.

Viime syksynä istuttamani tulppaanimeri onnistui paremmin kuin mitä osasin edes kuvitella. Kerrotut, valkoiset Cardina Mindszentyt ja punaiset Kickstartit ovat täydellinen yhdistelmä maasta samaan aikaan ponnistavien luonnonkukkien kuten sinisten lemmikkien rinnalla.

Valkoiset tulppaanit avautuivat ensin, punaiset viikkoa myöhemmin. Sekin on hyvä, sillä näin näistä kaunottarista pääsee nauttimaan pidempään. Täydellistä! ❤

Mökkipuutarha heräsi

Mökkipuutarha on herännyt kevääseen. Mukulaleinikit ja kevätlinnunsilmät peittävät nurmikon kukillaan. Perennapenkeissäkin on jo elämää.

Kävimme eilen avaamassa äitini kesämökin kevätkauden. Siellä puutarha oli jo herännyt kukkimaan. Keltaiset mukulaleinikit peittivät omenapuiden alustat, kevätlinnunsilmät näkyivät nurmikolla ja marjapensaissakin oli jo lehdet. Perennapenkissä laukat olivat kasvaneet mittaa, ja ensimmäiset tulppaanit avanneet nuppujaan.

Pientä puuhastelua riitti: kasvimaa käännettiin odottamaan kylvöjä, omenapuilta poistettiin talvisuojaukset ja kulkutietkin puhdistettiin risuista ja sammalista.

Nyt saa kesä tulla, mökkipiha on valmiina!

Kevät etenee, vaikka takatalvi koettelee

Räntää sataa taivaalta, mutta se ei kevään etenemistä hetkauta. Mökkipuutarhassa avautuu muutaman päivän välein uusia kevätkukkia.

Kova on kasvien kiire päästä esiin sulaneesta maasta. Mökkipuutarhasta löytyy joka käynnillä uusia kukkia, nyt esiin ovat nousseet valkoiset krookukset ja ensimmäiset valkovuokot.

Perennapenkissä alliumit kasvavat hurjaa vauhtia. Ensimmäisenä vuotena alliumeja oli kaksi, nyt niitä on kasvamassa siemestä kylvettynä koko joukko!

Viime syksynä istuttamani tulppaanit edistyvät myös hienosti. Toiveeni tulppaanimerestä saattaa siis toteutua!

Valkoiset krookukset eivät ole ainoastaan minun mieleeni. Pari vuotta sitten yhytin rusakon itse teossa nauttimassa herkullisista krookuksista – ryökäleellä oli vielä kukka suussa! Nyt suojaankin nämä kaunottaret kanaverkolla aina mökiltä lähtiessäni. Rusakoille löytyy jo muutakin purtavaa.