Olo on kuin ahomansikalla

Ahomansikan punoittavat posket pilkottavat jo houkuttelevasti, pian saadaan satoa!

Ahomansikassa on kesän paras maku. Miten voi niin pieni marja olla täynnä makeutta, kesää ja iloa! Ahomansikka voittaa mielestäni isomman sisarensa maussa mennen tullen. Onneksi mökkipihalla kasvaa ahomansikoita, ei kovin montaa, mutta tarpeeksi tuomaan tuon ihanan kesän maun suuhun.

Otsikossa kirjoitin, että olo on nyt kuin ahomansikalla – eli täynnä kesää ja iloa. Siihen on hyvä syy, kesäloma! Työasiat saa hetkeksi heittää taka-alalle ja keskittyä olennaiseen, eli rentoutumiseen. No, muutama projekti tietysti odottaa puutarhassa tekijäänsä, mutta nyt niillekin on aikaa.

Tällainen sato kerättiin tänään, täynnä makeutta ja iloa jokainen mansikka!

Advertisement

Oi pionit, älkää kuihtuko!

Ihanat pionit ovat pinteessä helteessä ja uhkaavat kuihtua käsiin. Niiden kukinta taitaa tänä kesänä jäädä aivan liian lyhyeksi.

Pionit avautuivat alkuviikosta, ja uhkaavat jo nyt kuihduttaa kukkansa.

Kotipihan pionissa on onneksi edelleen nuppuja, mutta isot kukat kuihtuvat aivan liian nopeasti. Onneksi pionini ei joudu olemaan koko päivää auringon paahteessa, vaan pääsee välillä varjoon. Pelätyt ukkoskuurot ovat myös kiertäneet kotipihamme kaukaa, joten sadekaan ei ole päässyt niitä turmelemaan.

Mökkipihan pioni taas joutuu olemaan auringossa koko päivän. Tänä vuonna siihen tuli ilahduttavan monta kukkaa. Eilen mökkipihan yli mennyt ukkoskuuro ei onneksi ollut taivuttanut kukkavarsia poikki. Sadepisarat näkyivät vielä aamulla kukkien terälehdillä, eli kosteutta ne olivat onneksi sateesta saaneet.

Äitini mökkipihalla ensimmäiset pioninkukat olivat myös jo lakastumassa. Toivottavasti pian viilenee, jotta ehdimme nauttia vielä tulossa olevista kukista.

Kova kamppailu puutarhan herruudesta

Mökkipuutarhassa käydään parhillaan kovaa kamppailua. Kumpi voittaa puutarhan herruuden, liki satavuotias alppiruusu vai uusi tulokas juhannusruusu?

Tätä kamppailua on ilo seurata. Alppiruusu-vanhuksemme on intoutunut upeaan kukintaan. Sen hailakan lilat kukat täyttävät koko ison pensaan. Alppiruusun vieressä kasvava juhannusruusu on sekin mökkipihamme vanhaa perua, mutta sen voisi kyllä laskea uudeksi tulokkaaksi. Pienestä kituvasta alusta on vajaassa kymmenessä vuodessa kasvanut upeasti kukkiva pensas, joka nyt kamppailee kovasti puutarhan herruudesta alppiruusun kanssa.

Molemmissa kukat avautuivat samaan aikaan. Jos nämä tulevat ennusteet helteistä toteutuvat, on tämä kamppailu ohi valitettavan nopeasti. Lämpö tuntuu jo nyt vievän kukat nopeasti.

Mitä mieltä sinä olet, kumpi voittaa puutarhamme herruuden?

Minusta tässä voidaan julistaa tasapeli. Molemmat ovat yhtä kauniit! ❤

Luumuja on luvassa, mutta omenoita ei

Kaiken tämän sateisen ja kolean sään keskellä mökkipihan luumupuu puhkesi kukkaan. Jos kukkien määrästä voi jotakin päätellä, on luvassa hyvä luumusato.

Ihana luumupuumme antoi viime viikonloppuna jo viitteitä siitä, että sen kukinta saattaisi olla taas runsas. Paljon oli nuppuja näkyvissä.

Kun tänään tulimme mökille, oli vastassa upea näky – luumupuu täydessä kukassa!

Kesti kymmenen vuotta, että pieni ’Sinikka’-luumupuumme alkoi tuottaa hedelmää. Nyt se onkin ilahduttanut meitä jo parin vuoden ajan maukkaalla sadollaan. Viime vuonna luumuja tuli vain kourallinen, mutta hyvin niilläkin pärjättiin.

Jos luumupuu kukkii komeasti, ei samaa ole odotettavissa omenapuissa. Uudemmassa punakanelipuussa ei näy yhden yhtä kukkanuppua. Ikivanha punakaneli ilmeisesti tuottaa muutaman kukan, saa nähdä millaiseksi sato jää.

Täydellinen mökkipäivä haaveiluun

Tänään oli täydellinen päivä mökillä. Kun puutarha vielä heräilee talviunesta, on juuri sopiva aika katsella ja kierrellä puutarhassa, etsiä uusia kasvun alkuja ja miettiä tulevan kesän suunnitelmia. Juuri sitä tein tänään.

Maltoin tänään ottaa rennosti mökillä. Keittelin kahvit, leikkasin palan kääretorttua ja istahdin terassille katselemaan puutarhaa.

Lumi on nyt poissa, mutta järven vesi vielä kovin korkealla. Osa mökkipihasta on käytännössä veden alla, ja alapiha muutenkin märkä. Siellä ei vielä tohdi haravoida tai kuopsutella kukkapenkkejä, joten nyt oli sopiva aika miettiä tulevaa.

Haaveissani on jo pitkään ollut saada mökille kasvihuone. Jos kaikki menee hyvin, tuo haave toteutuu loppukesästä. Tämän kesän olen ilman kasvimaata, sillä purimme sen lavan jo pois. Pian kasvimaan mullat tasataan pihalle.

Mutta miten tämän kesän viljelyjen sitten käy? Tänä kesänä mennään ilman porkkanoita ja punajuuria. Tarkoitukseni on hankkia terassille pienoiskasvihuone, johon voin laittaa tomaatit ja paprikat kasvamaan. Lisäksi hankin kankaisia ruukkuja, joihin kylvän pinaattia, salaatteja ja yrttejä – ehkä myös jotakin muuta. Pihalla on paikka kesäkurpitsalle, jonka taimet kasvavat jo kotona tomaatin- ja paprikantaimien kanssa. Näillä aion pärjätä tämän kesän.

Nyt vain pitäisi hankkia se pienoiskasvihuone. Ideoita siihen on jo viritteillä, mutta niistä lisää tuonnempana.