Mökkipuutarhan kesä on kukkeimmillaan

Mökkipuutarha on nyt ehdottomasti kauneimmillaan, kun samaan aikaan kukkivat jo monet perennat ja ruusut.

Äitini mökkipuutarhassa on nyt kukkaloisto upeimmillaan. Puutarhassa kukkivat vielä viimeiset alkukesän perennat kuten alliumit ja patjarikko. Pionit avautuivat helteiden tultua. Juhannusruusut kukkivat upeina.

Keltaiset päivänliljat ja unikot viihtyvät mökin suojaisalla seinustalla vielä tovin. Akeilija löysi tänä vuonna paikkansa mökin seinustalta.

Näitä kukkia kannattaa nyt ihailla, sillä helle voi olla niille liikaa. Nautitaan siis kukkaloistosta!

Alppiruusu valloitti mökkipuutarhan

Mökkipuutarhamme upea vanha alppiruusu säväyttää jälleen runsaalla kukinnalla. Vanha rouva vain jaksaa kukkia joka vuosi kauniimmin.

Alppiruusullamme on luultavasti ikää jo lähes kunnioitettavat 90 vuotta, mutta niin se vain jaksaa kukkia joka vuosi upeammin. Tarkkaa ajankohtaa alppiruusun päätymisestä mökkipihallemme ei ole tiedossa, mutta vanhan pihan juuret juontavat 1930-luvun alkuun. Alppiruusu on ollut puutarhassa todistettavasti 1970-luvun alussa, kun mökki siirtyi suvullemme. Silloin se vaihtoi tontilla nykyisille kasvupaikalleen, jossa se on ollut nyt siis jo 50 vuotta.

Mitään erityistä huolenpitoa alppiruusu ei ole tarvinnut, sen kasvuolosuhteet tuntuvat olevan sille soveliaat. Maa on sen kasvupaikalla luontaisesti kosteaa, ja siitä alppiruusu pitää. Se ei kärsi kuivuudesta kuumanakaan kesänä. Näin alkukesästä se saa lannoitetta, ja sillä se tuntuu pärjäävän. Ja hyvin pärjää, sillä kukkaloisto on taas kerran upea.

Mikä perhosten kesä!

Helle on tuntunut olevan perhosten mieleen. Isoja päiväperhosia lentelee puutarhassa nyt todella paljon.

Olen viime päivinä yrittänyt juosta perhosten perässä ja saada napattua niistä kuvia. Vaikeaa se on, sillä päivät ovat olleet tuulisia ja perhoset vilkkaita liikkumaan. Pahoittelen, että nämäkään parhaimmat otokseni eivät ole ihan tarkkoja.

Mökkipuutarhassamme lentää nyt harvinaisen paljon isoja päiväperhosia. Aiempina kesinä on saattanut nähdä kerran vilauksen suruvaipasta tai neitoperhosesta, mutta nyt niitä näkyy puutarhassa joka päivä, ja useita kerralla.

Suruvaipat ja neitoperhoset tuntuvat viihtyvän saunarakennuksemme suojissa. Niitä ei meinaa huomata, sillä niiden suojaväri on vallan mainio, kun ne istuvat sepelillä tai harmaalla lautalattialla. Nokkosperhonen sentään näytti upeat siipensä.

Keisarinviitta on myös perhoslaji, jonka olen nyt nähnyt useamman kerran tänä kesänä. Kaunis oranssivärinen perhonen on suuri perhonen. Sekin leikki kuurupiiloa kanssani, milloin puunrungon takana, milloin kuivien lehtien seassa.

Kotipihalla neitoperhoset viihtyvät pihlaja-angervossamme, ja sitruunaperhosilla riittää kukkia mettä yrttien kukissa.

Erikoisin tänä kesänä näkemäni perhonen oli pienikokoinen purppurakoisa, jonka kuvasin äitini mökkipihan niityllä. Siellä lenteli myös kaunis nokiperhonen.

Suikeroalpi löysi paikkansa

Suikeroalpi on kotiutunut mökkipuutarhan rinteeseen. Se selkeästi viihtyy hyvin koristehakealueen reunamilla.

Suikeroalpi on kasvanut mökkipuutarhassamme jo pitkään. Mistä se alunperin on tullut, sitä ei enää kukaan muista. Mutta kun rakensimme uuden mökin neljä vuotta sitten, siirsin suikeroalpia mökin etuosan rinteeseen. Tarkoituksena oli saada se viihtymään paikassa, johon ei viemäriputkistojen vuoksi voi laittaa mitään syväjuurisia kasveja.

Ja hyvin on suikeroalpi tehnyt tehtävänsä. Se on vahvistunut kesä kesältä, ja nyt se täyttää jo hienosti koristehakkeen ja rinteen raja-alueen.

Tämä suikeroalpin kasvupaikka on aamupäivän auringossa, mutta päiväksi aurinko kääntyy mökin taakse ja rinne jää mökin varjoon. Tämä näyttää olevan suikeroalpille mieleen.

Kovasti se yrittää kurkotella haketta pitkin ylemmäs, mutta ohjailen sitä mieluummin toiseen suuntaan. Tahtojen taistoa siis!

Olo on kuin ahomansikalla

Ahomansikan punoittavat posket pilkottavat jo houkuttelevasti, pian saadaan satoa!

Ahomansikassa on kesän paras maku. Miten voi niin pieni marja olla täynnä makeutta, kesää ja iloa! Ahomansikka voittaa mielestäni isomman sisarensa maussa mennen tullen. Onneksi mökkipihalla kasvaa ahomansikoita, ei kovin montaa, mutta tarpeeksi tuomaan tuon ihanan kesän maun suuhun.

Otsikossa kirjoitin, että olo on nyt kuin ahomansikalla – eli täynnä kesää ja iloa. Siihen on hyvä syy, kesäloma! Työasiat saa hetkeksi heittää taka-alalle ja keskittyä olennaiseen, eli rentoutumiseen. No, muutama projekti tietysti odottaa puutarhassa tekijäänsä, mutta nyt niillekin on aikaa.

Tällainen sato kerättiin tänään, täynnä makeutta ja iloa jokainen mansikka!