Kimppu sitä sun tätä

Kun kukkakimppuun yhdistää pari viikkoa vanhat neilikat, ystävänpäivän ruusut, uudet tulppaanit ja metsästä kerätyt havunoksat, syntyy viikonlopuksi ihan kelpo kukkakimppu.

Neilikka on yksi lempileikkokukistani. Se kestää maljakossa todella pitkään, kun vain malttaa jaksaa leikata varsiin uudet imupinnat parin päivän välein ja vaihtaa samalla uuden veden maljakkoon. Näin tein pari viikkoa sitten hankkimalleni neilikkakimpulle, joka vieläkin jaksaa ilahduttaa kukillaan.

Tällä viikolla leikkokukkia kerääntyi useampia. Ystävänpäivänä saadut kauniit ruusut olivat omassa maljakossaan, neilikat omassaan. Loppuviikosta sain vielä kauniit pinkit tulppaanit.

Kun pöytätilaa on vähän, päätin yhdistää kukat yhdeksi kimpuksi. Sekaan pääsivät vielä havunoksat, jotka olivat jo lähdössä roskiin.

Tätä kimppua voi siis hyvällä syyllä kutsua vaikka hävikkikimpuksi: siinä pelastuivat roskiin menossa olleet havut, pitkään ilahduttaneet neilikat ja yksittäiset ruusut. Kaiken kruunaavat upeat keväiset tulppaanit.

Mikä vika markettikimpussa?

Usein kuulee monen vähättelevän markettien kukkavalikoimia. Minulla on ehkä käynyt hyvä tuuri, sillä markettikimppuni ovat olleet kestäviä, hyvälaatuisia ja kauniita.

Nyt kun puutarhan kukat ja luonnonkukat ovat lakastuneet, olen taas alkanut ostaa leikkokukkia ilahduttamaan meitä esimerkiksi viikonloppuina. Minusta on hienoa, että marketeissa myydään nykyää varsin monenlaisia kukkia aina leikkokukista viherkasveihin. Silloin on helppo napata ruokaostosten ohella mukaan myös kaunis kukkakimppu.

Usein markettikimppuja vain moititaan huonolaatuisiksi ja tylsiksi, mutta ehkä minulla on sitten käynyt hyvä tuuri. Ainakin meidän lähikauppamme valikoimissa tuntuu olevan todella kestäviä ja monenlaisia leikkokukkia – ja hyvä valikoima reilun kaupan kukkia.

Vai mitä sanot tästä ihanan punasävyisestä markettikimpusta? Krystanteemit, gerberat, ruusut ja leikkovihreät ovat kestäneet meillä jo viikon. Vaihdan niiden veden päivän-kahden välein ja leikkaan samalla kukkiin uudet imupinnat.

Enpä keksi tästä kimpusta mitään pahaa sanottavaa. ❤

Lokakuun kukkaloistoa kedolta

Eilinen kävelyretki tuotti ihanan yllätyksen! Lähipellolla oli vielä lokakuussakin ketokukkia kukassa, ja niistä sai kerätä kotiin ihanan kukkakimpun.

Eilinen upean aurinkoinen sää houkutteli tekemään vähän pidemmän kävelylenkin kotikulmilla. Lähipelloillamme on ollut helsinkiläisten poimittavana auringonkukkia ja ketokukkia, mutta en ollenkaan osannut odottaa, että ketokukat olisivat vielä näin lokakuussakin vielä poimittavissa.

Ihanaa, että kukkia ei oltu vielä niitetty pois, sillä Haltialan pelloilta löytyi vielä kehäkukkia, hunajukukkia, malvikkeja ja muutama unikkokin kimppuun kerättäväksi.

Näistä kukista syntyikin ihana viikonloppukimppu!

Boheemi syyskimppu floristin opeilla

Pääsin tekemään boheemin spiraalikimpun floristi Saija Sitolahden opissa. Lopputuloksena syntyi ainakin boheemi kukkakimppu, spiraalimuodosta en nyt ihan tiedä.

Tiedättehän ne nyt kaikissa sisustuslehdissä ja Instagramissa näkyvät ihanan rehevät ja ilmavat kukkakimput? Sellaiset, jotka näyttävät herttaisen huolettomilta, kuin kukat vain taipuisivat vallattomasti eri suuntiin ja hehkuisivat värikkäinä? Sellaisen minäkin haluaisin osata tehdä!

Onneksi sain mahdollisuuden osallistua floristi Saija Sitolahden Järvenpään Kukkatalossa järjestämään kukkailtaan, jonka aiheena oli boheemi spiraalikimppu. Nyt saisin oppia ammattilaiselta!

Saija näytti meille ensin itse, miten kimppu kootaan. Hän valitsi tukikukaksi ison hortensiankukan, jonka läpi hän alkoi työntää muita kukkia niin, kukka kääntyi aina hieman poikittain vasemmalle ja varsi oikealle. Kukkien varret hän piti tiukasti toisessa kädessä.

Kun kukat olivat paikoillaan, hän vielä viimeisteli kokonaisuuden heinillä ja esimerkiksi komealla vadelmanoksalla.

Niin upea kimppu, ja kuin vaivattomasti se syntyi!

Sitten me kurssilaiset pääsimme itse kokeilemaan spiraalikimpun kokoamista. Ainekset saimme valita itse, ja minä valitsin pohjakukaksi komeamaksaruohon. Kimppuni päätyivät myös hortensia, ikiviuhko, neilikat ja komea keltainen krysanteemi.

Koska enemmän on enemmän, kimppuni täydentyi vielä ainakin banksialla, tarhamaltsalla, jänönhännillä, heinillä, ruusunmarjalla, parsanoksalla, revonhännällä sekä mangon ja eukalyptyksen lehdillä – ja vadelmanoksalla.

Eikä muuten ollut helppoa saada aikaan rentoa kimppua! Käsi puristi kukanvarsia koko ajan tiukemmin suppuun, ja jouduin avaamaan kimppua rennommaksi monta kertaa. En millään saanut kimppuun sellaista ilmavuutta ja kerroksellisuutta kun olisin halunnut. Mutta onneksi ainekset olivat niin hyvät ja opettaja ihanan kannustava, joten lopulta sain aikaan kimpun, johon olin ihan tyytyväinen.

Saanko esitellä, ensimmäinen sitomani boheemi spiraalikimppu! ❤

Sadepäivän kimppu luonnonkukista

luonnonkukkakimppu

Sadepäivän piristyksenä toimii luonnonkukista koottu kimppu. Juuri nyt pientareiden ja pellonreunojen luonnonkukat ovat parhaimmillaan.

Kävin eilen keräämässä mökkipihalta ja läheiseltä pellonreunalta sylillisen luonnonkukkia: puna-apiloita, päivänkakkaroita, vuohenputkia, rantakukkia, hunajakukkia, siankärsämöitä ja ja yhden maitohorsman. Mökkipihan kiviaidan reunalta mukaan tarttui vielä muutama maksaruoho ja pieni oksa juuri kukkaan avautuvasta jasmikkeesta.

Tämä värikäs kimppu tuo hieman iloa ja valoa tähän sadepäivään, toivottavasti myös sinulle. ❤

kimppu luonnonkukista

luonnonkukkakimppu

luonnonkukkakimppu

luonnonkukkakimppu