Risukranssi muuttui joulukranssiksi

Aiemmin tekemäni risukranssi päätyi – kuten vähän jo ennalta arvelinkin – jalostumaan joulukranssiksi. Koristeekseen se sai kuivattuja sitruksia ja mustikanvarpuja.

Käytin aiemmin koivunoksista tekemääni risukranssia pohjana joulukranssiin, johon lisäsin koristeeksi mustikanvarpuja, tähtianiksia, käpyjä sekä kuivattuja sitruksia ja omenoita. Pujottelin ensin mustikanvarvut risukranssin lomaan ja sidoin lopuksi varvut hieman tiiviimmin kranssiin pellavanarun avulla.

Kranssiin saa kivan vihreän värin jo aika väheiselläkin määrällä mustikanvarpuja, mutta sitä tuuheampi se toki on mitä enemmän varpuja kranssiin käyttää.

Olin kuivannut vähän huonoksi menneitä satsuman ja omenan viipaleita jo aiemmin, ja nyt käytin ne kranssin koristeeksi. Pussin pohjalta löytyi vielä kauniita tähtianiksiakin. Kanelitangotkin sopivat hyvin tähän kranssiin, samoin isot pähkinät.

Kiinnitin koristeet kranssiin kuumaliiman avulla. Liimaa saa käyttää reilusti, jotta koristeet tarttuvat ohuisiin mustikanvarpuihin.

Tämä kranssi säilyy sisätiloissa ja lämpimässä pitkään, sillä kaikki sen koristeet ovat jo valmiiksi kuivattuja. Mustikanvarvutkin säilyttävät kauniin vihreän värinsä reilusti joulun yli. Ja mikä parasta, tätä ei tarvitse huoltaa. 🙂

PS! Pahoittelut hieman epätasaista kuvista, tällä valon määrällä pitää yrittää selvitä…

Ihanat ainekset kuivakukkakranssiin

Yhden illan kurssilla syntyi kuivakukkakranssi, jonka hempeä väritys sai inspiraation upeista hortensian kukista.

Työpaikkani henkilöstölle järjestettiin mahdollisuus osallistua kukkakranssikurssille, ja minä olin tietenkin varmaan ensimmäisten ilmoittautuneiden joukossa. Vaikka olen tehnyt kransseja paljonkin, olen aina tehnyt niitä oman pääni mukaan. Nyt olisi kiva saada ammattilaisten ohjeistusta ja vinkkejä kranssintekoon.

Kukkakranssikurssin veti ihana Kukkatehdas, helsinkiläinen kukkakauppa ja sen osaavat työntekijät. Saimme käyttöömme monipuolisen valikoiman kuivakukkia, heiniä, viljoja, tuoreita eucalyptyksia ja kauniita hortensian kukkia. Ihastuin ikihyviksi noihin kauniisiin hortensioihin, ja niistä sain inspiraation kranssini väritykseen. Aivan upeat värit!

Heti aluksi opin, että kranssipohjana oleva renkula kannattaa päällystää vihreällä kukkateipillä. Silloin renkula ei pilkota ikävästi kauniiden kukkien välistä. Hyvä kikka myös siksi, että kukat tarttuvat hieman tahmeaan teippiin ja niitä on helpompi käsitellä.

Kokosin materiaaleista erilaisia pieniä kimppuja, joita asettelin vuorotellen renkulan reunoille ja keskelle. Etenin reunkulan keskeltä alas ja kiinnitin kimput rautalangalla, jota en katkaissut välillä. Tämäkin oli hyvä kikka! Olen ennen sitonut kranssin useilla rautalanganpätkillä, mutta näin yhtenäisenä käytettynä lanka kulkee sutjakasti mukana ja sitä myös säästyy.

Kun pääsin keskelle alas, kieputin langan toiselle puoliskolle ja jatkoin sitten taas sieltä takaisin kohti alareunaa.

Kun kranssi oli valmis, kiinnitin siihen vielä muutamia olkikukkia liiman avulla. Niiden rapsakat varret eivät olisi kestäneet sitomista rautalangalla.

Aika hempeä tästä tuli, mutta tyytyväinen olen!

Kasvihuone kierrätysikkunoista ja jämälaudoista

Kierrätysikkunoista ja jämälaudoista nikkaroitu kasvihuone korvasi tänä kesänä meillä kasvimaan. Siellä ovat viihtyneet niin yrtit kuin lehtikaali.

Luovuin viime syksynä mökillä olleesta pienestä kasvimaasta. Täksi kesäksi suunnittelin vanhan mökin ikkunoista terassille pienen kasvihuoneen, jonka tuttu timpuri sitten toteutti. Kierrätysikkunoiden lisäksi kasvihuoneessa käytettiin jämälautoja.

Kasvihuone valmistui vasta kesäkuun lopulla, joten en vielä tänä vuonna saanut sitä ihan maksimikäyttöön. Niinpä kasvihuoneessa on nyt kasvatettu yrttejä ja lehtikaalia. Salaattiakin yritin, mutta se kärsi heinäkuun helteistä eikä itänyt kunnolla.

Kasvihuoneen sivuseinät, katto ja ovet ovat vanhan mökin purkamisen yhteydessä talteen otettuja ikkunoita. Ne ovat erikokoisia, joten ovien ylä- ja alapuolella on jämälaudoista tehtyä välilaudoitusta tasaamaan korkeuseroja. Kattona on saranoilla oleva ikkuna, jonka voi avata ja asettaa tuuletusasentoon. Tältä kasvihuone näytti timpurin työn jälkeen.

Kesäloman koitettua pääsin viimeistelemään kasvihuonetta. Siloteltua versiota siitä ei ollut tarkoituskaan saada, mutta jämälaudat saivat uuden maalipinnan ja ikkunat uudet kittaukset. Nyt ne kestävät syksyn sateetkin, vaikka kasvihuoneella onkin suojaisa paikka mökkiterassilla katoksen alla.

Kasvihuoneen hyllyt ovat irrallaan, joten niitä on helppo siirtää ja sovitella sen mukaan, minkä kokoisia kasveja kasvihuoneessa kulloinkin kasvaa.

Toisessa etuovessa on soma pikkuikkuna, jonka kautta voi myös huolehtia kasvihuoneen tuuletuksesta.

Kasvihuoneen vieressä kasvavat omassa kasvualtaassaan tomaatit, jotka ovatkin hurahtaneet jo samaan mittaan kasvihuoneen kanssa.

Vanhasta hetekasta tuli kesäpeti terassille

Vanha heteka sai uutta käyttöä terassille tehtynä kesäpetinä ja -sohvana. Siinä on mukava lekotella puutarhanhoidon välissä.

Mökillä on ollut vieraspetinä vanha heteka eli teräsrakenteinen joustinsänky, jossa lasten ystävät tai muut satunnaiset mökkivieraat ovat voineet yöpyä. Nyt heteka on ollut muutaman vuoden ilman käyttöä, mutta keksin tehdä siitä terassille kesäpedin.

Heteka on kevyt nostaa terassin varjoisalle seinustalle ja päivän päätteeksi taas takaisin aittaan suojaan kosteudelta.

Hetekan päällä on pari sijauspatjaa ja niiden päällä muotoon ommeltu lakana. Hankin kesäpetiin vielä muhkeat tyynyt, joita voi asetella mielensä mukaan joko lukiessa pään alle tai istuessa selkänojaksi terassin kaiteita vasten.

Apupöydäksi nostin vanhan jakkaran, jonka maalinpoisto on vielä työn alla. Jakkaran oranssi väri on 70-luvun tuotantoa, mutta sen alta näyttää paljastuvan kaunis siniharmaa väri.

Tästä kesäpedistä tuli nopeasti hellepäivien lempipaikka, jossa voi ottaa päivänokoset, lueskella tai katsella puutarhaa ja järveä. Aika kätevä kesäpeti!

Islantilaisneule lämmittää

Sain tällä viikolla valmiiksi ensimmäisen islantilaisneuleeni. Kyllä, neuloosi on villinnyt minutkin.

Olen tehnyt käsitöitä koko ikäni, joskus jopa niin paljon, että on välillä pitänyt pitää vähän taukoa. Nyt taukoa oli ollut, joten ajattelin tänä talvena kaivaa puikot pitkästä aikaa esiin. Tavoite oli selkeä, neuloa ensimmäinen islantilaisneule.

Halusin islantilaisneuleestani yksinkertaisen ja muutamalla värillä toteutettavan. Löysin sopivan mallin kirjahyllyssäni olleesta Islantilaisneuleita-kirjasta. Ohjeessa olleen langan korvasin Novitan Musta Lammas -kausilangalla, joka oli paksuudeltaan juuri sopiva tähän neuleeseen. Pääväriksi valitsin mustan ja kirjoneuleen väreiksi harmaan ja valkoisen.

Pyöröpuikoilla ja paksusta langasta tehty neule eteni nopeasti. Ensin neulottiin alaosa, sitten hihat, ja kaikki kolme yhdistettiin ennen kaarrokkeen aloittamista. Kaarrokkeen kirjoneule on aika yksinkertainen, mutta kyllä niitä lankoja sai silti pujotella limittäin ihan tarpeeksi.

Hihat tein hieman ohjeen mittoja pidemmiksi, ja koon valitsin isoimmasta päästä. Silti neuleesta tuli sopivasti vartalonmyötäinen, ei ollenkaan liian väljä.

Olipa mukava neuloa pitkästä aikaa!