Avokadon kasvatus palkitsee – ainakin joskus

Avokadon on joskus helppo kasvatettava – ja toisinaan taas ei. Koskaan ei tiedä millainen siemen käteen osuu. Meillä on käynyt tällä kertaa hyvä tuuri.

Avokadon kasvatus on osoittautunut ailahtelevaksi ja myös palkitsevaksi hommaksi. Viimeisten viiden vuoden aikana olen kasvattanut siemenestä muutamia avokadoja, mutta yksikään niistä ei ole jaksanut ilahduttaa yli vuotta pidempään. Syitä on useita, ja niistä olen puhunut jo aiemmissa avokadosta tekemissäni postauksissa. Usein suurin syy on ollut se, että kasvi ei ole saanut riittävästi vettä.

Nämä kaksi avokadoa juurrutettiin talven aikana. Toisen laittoi alulle äitini, toisen minä. Äitini kyllästyi omaan kasviinsa ja antoi sen minulle, kun oli ensin latvonut sen. Latvominen on yksi tapa yrittää pelastaa lehtiään pudotteleva avokado, ja tässä tapauksessa se on onnistunut.

Avokadot kasvavat meillä pohjoisen puoleisella ikkunalla, vaikka ne kuvattiinkin nyt etelän puoleisessa olohuoneessamme. Pohjoisikkunalla ne saavat kaiken sen valon, mitä saatavissa on, ja ovat pärjänneet hienosti. Ja koska ongelmia ei ole ollut, pidän avokadot samassa paikassa kasvamassa. Turha lähteä muuttamaan paikkaa, kun kaikki on kasveilla hyvin.

Isompaa avokadoa en ole latvonut, sillä se ei ole koko elinaikanaan pudottanut yhtään lehteä. Ainakaan toistaiseksi! Uusia lehtiä se kasvattaa koko ajan.

Miten nämä avokadot ovat sitten säilyneet hengissä? Ahkeran kastelun ja suihkuttelun avulla. Talvenkin aikana ne ovat saaneet vettä 1 dl:n kaksi kertaa viikossa, ja suihkaukset suihkepullosta muutaman päivän välein. Nyt kesää kohti olen hieman harventanut suihkuttelua, mutta kastelua lisännyt. Joka toinen kerta vettä menee 1,5 dl.

Kesä on nyt koetus, sillä kuivuminen on näidenkin avokadojen uhkana. Jos kasteluväli venyy, näkyy se heti kasveissa lehtien lerppumisena. Toistaiseksi ne ovat palanneet nopeasti ennalleen, mutta kesällä kuumuus voi tehdä tepposensa. Kasteluvälistä ja veden määrästä ei siis saa tinkiä kesälläkään.

Avokadon latvominen onnistui hienosti

Avokadon latvominen on aina riski, mutta nyt se onnistui tuplasti. Molemmat latvotut avokadot alkoivat kasvattaa hienosti uutta oksaa.

Olen aiemminkin yrittänyt latvoa avokadoa, mutta aina se ei ole onnistunut. Minusta avokado on kauneimmillaan silloin, kun siinä on selkästi monta oksaa eikä vain yksi korkealla keikkuva latvus.

Meillä kasvaa tällä hetkellä kaksi avokadoa, joista toisen olemme kasvattaneet ihan alusta asti lasipullossa. Se on nyt soma pieni puu, jonka komeat juuret täyttävät jo pian koko pullon.

Toinen avokado kasvaa ruukussa. Se joutui kesän lopulla ripisiäisten hyökkäyksen kohteeksi (siitä tapauksesta kerron enemmän myöhemmin) ja päädyin lopulta leikkaamaan sen latvan kokonaan alas. Riski kannatti, sillä pääsimme samalla eroon ripsiäisistä ja avokado sai uuden mahdollisuuden.

Molemmat avokadot kasvattavat nyt hienosti uutta oksaa, ja molempien rungoista näyttää myös tulevan jo seuraaviakin oksia. Nyt on vain edessä haastavat ajat, kun valon määrä vähenee. Täytyy yrittää pitää nämä avokadot mahdollisimman valoisassa paikassa. Jatkan myös niiden lannoittamista, vaikka se muiden huonekasvien osalta pian jo loppuukin.

Avokadopuu kasvaa ja voi hyvin

avokadopuu

Avokadopuu kasvaa ja voi hyvin! Tällä kertaa avokadopuun kasvatus siemenestä on sujunut ilman vaikeuksia.

Avokadopuu 2.0 voi hyvin ja kasvaa paljon kauniimpana kuin aiempi avokadopuuni. Nyt tuntuu, että teen asioita oikein, kuten lupasikin yrittäväni. Tiedä sitten ovatko toimeni olleet oikeat vai onko syy paremmassa siemenessä, paraemmassa ajankohdassa vai vain paremmassa onnessa.

Tässä avokadopuussa on kuitenkin ensimmäistä puutani kauniimmat ja tasaisemmin tulleet lehde – jotka eivät näytä ruskistumisen merkkejä! Toivottavasti ne pysyvätkin samanlaisina. 🙂

Nyt vain vettä, valoa ja rakkautta tälle avokadopuulle. Ja sakset pidän siitä kaukana!

avokadopuu

avokadopuu

avokadopuu

 

 

Näitä virheitä en toista avokadopuun kasvattamisessa

avokadonkasvatus

Tästä se taas lähtee, avokadopuun kasvattaminen siemenestä. Nyt yritän välttää virheet, jotka ensimmäisen avokadopuun kanssa tein.

Avokadopuun kasvattaminen on minulle mystinen asia. Edellinen kasvatuskerta lähti hyvin käyntiin, mutta sitten – tai jo heti alussa – tein virheitä, jotka johtivat siihen, että avokadoni kuoli.

Nyt pyrin välttämään tekemäni virheet.

1 Istutan avokadon kerralla isoon ruukkuun

Laitoin viimeksi avokadon siemenen aluksi aivan liian pieneen ruukkuun, joten jouduin istuttamaan sen myöhemmin uudestaan isompaan ruukuun. Luulen, että tämä teki avokadopuulle hallaa.

avokadonkasvatus

2 Istutan avokadon tarpeeksi syvälle

Luulen myös, että yksi ratkaisevista virheistä oli istuttaa avokadon siemen liian pintaan. Ihanissa Instagram-kuvissa siemen on kauniisti mullan pinnalla. Nyt istutuin siemenen syvälle niin, että siitä näkyy vain ihan kärki mullan pinnalla. Kun verso ilmestyy pintaan, peitän senkin pienen kärjen mullalla.

avokadonkasvatus

3 Annan avokadopuulle kasvurauhan

Annan avokadolle kasvurauhan ja muistan kastella sitä säännöllisesti. Viimeksi avokadoni lehdet ruskistuivat, ja se johtuu siitä, että ruukku oli liian pieni ja kastelin puuta liian vähän.

4 En leikkaa avokadopuuta

Viimeisenä: tällä kertaa en leikkaa avokadopuutani. Se oli viimeksi vikatikki, ja johti avokadopuuni kuolemiseen. Tarkoitukseni oli saada jo ihan pitkäksi kasvanut avokadopuu haaroittumaan kauniisti, mutta toisin kävi. Se alkoi kuivattaa runkoa leikkauskohdasta alaspäin. Uusia silmuja kyllä ilmestyi rungosta alempaa, mutta ne eivät ehtineet kasvaa lehdiksi vaan kuivuivat.

Näillä opeilla lähden siis taas tarmokkaasti liikkeelle ja kasvattamaan itselleni uutta avokadopuuta!

 

 

 

”Meillä on ainakin sata kukkaruukkua”

ruukunvaihto

Mieheni mielestä meillä on varastossa ”ainakin sata kukkaruukkua.” Ei niitä ihan niin paljon ole, mutta kun yhdelle kasville piti vaihtaa ruukku, löytyi sille uusi varastosta. Mutta se johtikin sitten varsinaiseen ruukunvaihtohulinaan.

Kaikki alkoi avokadopuusta. Siemenestä kasvattamani avokado tuntui ahdistuvan ruukkuunsa, joten sille piti löytää uusi ruukku. Niinhän se löytyikin varastosta, ja samalla löytyi muitakin kivoja ruukkuja.

Kukkaruukkuihin pätee mielestäni vähän sama kuin vaatteisiinkin: kun pidät jonkin ruukun vähän aikaa paitsiossa, alkaa se näyttää taas ihan kivalta.

Niinpä yhden ruukun vaihtoon tarkoitettu tapahtuma venyi useamman ruukun vaihtohulinaksi. Siinä pöllysivät niin mullat kuin kasvitkin.

avokadon uusi ruukku

Ensimmäisenä uuteen ruukkuun pääsi avokado. Se oli kasvanut matalahkossa ja kapeassa ruukussa, mutta sai nyt kasvupaikakseen hieman korkeamman ja leveämmän punasaviruukun.

siemenestä kasvatettu avokado

Seuraavana ruukunvaihtoon pääsi pienessä punasaviruukussa kasvanut kultaimarre, jolle löysin kauniin valkoisen Arabian ruukun. Valkoinen ruukku sopii paljon paremmin yhteen kultaimarteen vaaleanvihreiden, hopeanhohtoisten lehtien kanssa.

kultaimarteen ruukunvaihto

kultaimarre

Kolmantena käsittelyyn pääsi ludisia, ja sen kanssa olikin tekemistä! Ludisia on maaorkidea, eli se pitää ilmavasta kasvualustasta. Laitoin ruukun pohjalle ruukkusoraa ja päälle multaa. Ja koska ludisiassa on varsin lyhyet juuret, saa sen painaa aika syvälle, jotta lehtiruusukkeet pysyvät ryhdikkäinä eivätkä valahda reunoja pitkin. Onnistuin tunkemaan kasvin ihanan patinoituneeseen punasaviruukkuun, jossa aiemmin kasvoi avokado.

ludisia

Näillä ruukuilla mennään toistaiseksi – kunnes taas löytyy uusia kivoja ruukkuja varaston uumenista, niitähän oli ainakin se sata. 🙂

kultaimarre ja ludisia

kultaimarre