Kasvihuoneen ensimmäinen vuosi

Kasvihuoneen ensimmäinen vuosi on takana. Nyt on hyvä summata mennyt vuosi. Mitä opin, mistä yllätyin ja olinko tyytyväinen hankintaan?

Kasvihuone oli pitkäaikainen unelmani, joka toteutui tänä kesänä. Kasvihuone pystytettiin kesäkuun alussa mökkitontille. Se tehtiin suoraan pihanurmen päälle ruuvipaaluperustuksille ja sorapedille. Maansiirtoja ei siis tarvinnut tehdä, ja se oli iso plussa. Ruuvipaalujen avulla 11-neliöinen kasvihuone myös pysyy suorana eikä routa pääse sitä heiluttamaan.

Olin luvannut itselleni ensimmäisen kesän olevan harjoittelua. Hyvin pysyin suunnitelmassani: kasvihuoneeseen muuttivat vain itse esikasvattamani tomaatintaimet, chilit ja lehtikaalit. Heräteostoksena sinne päätyi vain yksi kurkun taimi.

Tomaatit kasvoivat kastelualtaassa ja kasvusäkissä, chilit kangasruukussa. Kurkkukin viihtyi ruukussa, tosin ruukku piti nopeasti vaihtaa isommaksi.

Kasvihuone osoitti, että satokausi jatkuu siellä pidempään kuin ulkosalla. Keräsimme tomaattisatoa vielä lokakuun alussa, ja chilitkin tekivät loppusyksystä aiempaa isomman sadon.

Myös kesäkukat saivat kasvihuoneen ansiosta jatkoaikaa, kun terassilla kesän viihtyneet Mårbacka-pelargonit pystyi siirtämään syksyn viilennyttyä kasvihuoneen suojiin.

Ehdoton yllättäjä oli kurkku. Heräteostoksena hankkimani kurkku osoittautui luulojani helpommaksi kasvatettavaksi, vaikka se tosiaan vietti kesän ruukussa enkä tiennyt kurkun kasvattamisesta tuon taivaallista.

Saimme kesän aikana upeita, makeita ja niin maukkaita kurkkuja, että ensi vuonna kurkun taimet ovat ehdottomasti ostoslistalla.

Hetkeäkään en ole katunut hankintaa. Olen nauttinut unelmani täyttymisestä, kasvihuoneeseen on tullut rynnättyä joka kerta heti mökille saavuttuamme. Se on jo nyt tuonut niin paljon iloa, että odotan innolla tulevia vuosia, kun vasta pääsen toteuttamaan kaikkia viljelyhaaveitani.

Olen tyytyväinen myös siihen, että uskalsin satsata tasokkaaseen, tarpeeksi isoon ja hyvin perustettuun kasvihuoneeseen. Juliana Premiumin 10,9-neliöisessä kasvihuoneessani on 3 mm:n turvalasit ja neljä automaattisilla avaajilla varustettua kattoikkunaa.

Kasvihuone on sisältä vielä varsin keskeneräinen. Nyt syksyllä jatkan kesällä aloittamaani kasvihuoneen keskikäytävän rakentamista. Siihen tulee sorapedin päälle aseteltuna tiiliä, jotka olemme säilyttäneet vanhan mökin purkamisen jäljiltä.

Kasvihuoneeseen tulee ensi keväänä lavakaulukset, joihin sitten istutan kasvit. Takaosaan jää tilaa ruukkuistutuksille ja pienelle pöytäryhmälle: pitäähän minulla olla siellä paikka jossa ihastella kätteni jälkiä!

Ja mitä kasvihuoneessa sitten ensi kesänä kasvatetaan? Siitä on jo raamit mielessä, mutta jätän vielä pohdinnalle tilaa. Sehän se tässä parasta onkin, tulevan kesän suunnittelu.

Advertisement

Daalian juurakot talvisäilytykseen

Daalian juurakot pääsivät talvisäilytykseen turpeeseen. Mutta miten varmistan niille plussan puolella pysyvän talvilämpötilan?

Kaivoin daalian juurakot esiin ruukuista viikko sitten. Ne saivat kuivua mullasta puhdistettuina kasvihuoneessa viikon, ja viime viikonloppuna laitoin juurakot turvekerroksen suojiin.

Daalian juurakot pitäisi pystyä säilyttämään talvella plussan puolella olevassa lämpötilassa, ja se tuottaa kyllä hankaluuksia. Viime talvena yritin talvettaa juurakot sisällä mökissä, mutta ne kuivuivat +12 asteen peruslämmössä. Kellaria meillä ei ole, ja aitta ja saunarakennuskin ovat talvella kylmillään. Nyt kun pihalla on kasvihuone, yritän daalioiden talvettamista siellä.

Daaliat ovat nyt isossa ämpärissä turpeen suojissa. Laitoin ämpärin vielä thermoruukun sisään ja koko komeuden päälle kerroksen sanomalehtiä ja vanhan räsymaton. Kasvihuone on myös siitä hyvä säilytyspaikka, että pääsen sinne myös talvella tarkastamaan juurakoiden kunnon ja suihkuttamaan niitä. Tarvittaessa voin myös ottaa ne kriittisiksi viikoiksi mökkiin suojaan.

Jos pakkanen tänä talvena kiristyy kovaksi, voi daalioilla olla kova paikka selvitä kylmyydestä. Näillä kuitenkin mennään, keväällä nähdään miten daalioiden käy.

Talvisuojaus jättiverbenalle ja hortensialle

Jättiverbena, terassihortensia ja ruukuissa olleet perennat saivat talvisuojakseen lämpimän lehtipedin ja luonnonturpeen.

Siirsin jättiverbenan, ruukkuruusun, terassihortensian ja angervon kasvihuoneesta lehtikompostin suojiin jo viime viikolla. Toiveena on, että ne talvehtivat lehtikompostin suojissa ja lähtevät ensi keväänä taas kasvuun.

Kasvit totuttelivat lehtikompostissa kylmään viikon verran. Koska epäilen pelkän lehtikompostin riittävyyttä kasvien suojaksi, hankin vielä säkillisen luonnonturvetta niiden päälle. Kuohkea luonnonturve eristää hyvin lämpöä ja kun sen päälle vielä sataa toivottavasti kunnon lumikerros, ovat kasvit hyvin suojassa talven ajan.

Leikkasin kaikista varret ja lehdet pois, joten ne jäivät kokonaan turpeen ja lehtikasan suojiin. Jännä nähdä kuinka esimerkiksi jättiverbenalle käy talven aikana. Sen selviytymismahdollisuudet eivät ole kovin suuret, mutta aina kannattaa yrittää!

Hurahdin Nappuloihin!

Viherkasviharrastus tekee välillä kepposia. Usein ihastun johonkin kasviin, mutta nyt olen ihastunut ruukkuihin.

Iittala toi Nappula-ruukut ja -maljakot myyntiin muutama vuosi sitten. Ihastuin heti korkeisiin, värikkäisiin ruukkuihin, joita voi käyttää myös maljakkona. Nappuloiden muotokielessä oli sopivasti jotakin retroa, vähän 70-lukulaista fiilistä. Ja kun yhden ruukun värinä oli vanhahtava roosa, olin myyty – vaikka meillä ei ollut kodin sisustuksessa mitään samanväristä! Hankin ensimmäisen Nappulan. Siinä on alusta asti ollut paikka kultaköynnökselle.

Seuraava Nappula tuli meille noin vuosi ensimmäisen jälkeen. Mietin kovasti valintaani klassisen valkoisen ja todella kauniin tummanvihreän välillä. Vihreä veti enemmän puoleensa, ja niin meille tuli toinen Nappula. Siinä viihtyy tällä hetkellä yksi kodin enkelinsiivistä.

Ei kahta ilman kolmatta.

Tänä vuonna Nappulat kasvoivat uusilla matalilla ruukkumalleilla. Ja taas iski sydämeen! Nyt uutena värinä oli todella retro ruskea, ja asia oli sillä selvä. Meille tulisi kolmas Nappula.

Ja viime viikolla toin kotiin kauniin ruskean Nappulan, ruukuista pienimmän. Siihen pääsi lankaköynnös, joka kaipasikin uutta isompaa ruukkua. Sillä tuntuu taas olevan haastavaa aikaa tässä lämmityskauden alussa.

Mårbackat siirtyivät vihdoin talvilepoon

Kolme mårbackaa pääsi vihdoin talvilepoon sisälle mökkiin, kolme jäi vielä viettämään syksyä kasvihuoneeseen.

Mårbackojen kesäkausi ei ole koskaan aiemmin loppunut näin myöhään. Aiemmin olen siirtänyt pelargonit sisälle jopa jo syyskuussa. Nyt mårbackat viettivät kuukauden kasvihuoneen suojissa, jossa ne innostuivatkin kukkimaan upeasti.

Kerroin jo aiemmin aikomuksistani karsia mårbackojen määrää. Tein pientä karsintaa jo kuukausi sitten siirtämällä kolme mårbackaa kasvihuoneeseen ja jättämällä loput neljä vielä terassille. Tänä viikonloppuna tein vaihtokaupat. Terassilla olleet mårbackat – jotka muuten olivat kasvattaneet nuppujakin – pääsivät nyt vuorostaan kasvihuoneeseen, ja kasvihuoneessa olleet siirtyivät sisätiloihin.

Alkuviikon pakkanen ei ollut puraissut kumpiakaan, ei edes terassilla olleita pelargoneja. Terassi on sen verran korkealla maanpinnasta ja kukat vielä räystään alla suojassa, että niille ei ollut käynyt mitään.

Nyt ne saivat vielä muutaman viikon jatkoaikaa – ja samoin minä. Vaikealta tuntuu luopua kukista, joita on itse kasvattanut pistokkaasta asti.