Patikoinnilla Nuuksion kansallispuistossa

Nuuksion kansallispuistossa on ollut vuoden aikana paljon kävijöitä. Me kävimme patikoimassa joulun aluspäivinä, jolloin ruuhkista ei ollut tietoakaan.

Keväällä kansallispuistot täyttyivät kävijöistä, kun suomalaiset innostuivat retkeilemään. Nyt joulun alla Nuuksion kansallispuistossa oli paljon retkeilijöitä, mutta ruuhkasta ei kyllä voinut puhua. Nuuksion metsäpoluilla riitti omaa rauhaa ja upeita maisemia.

Lähdimme liikkeelle Haukkalammelta ja suuntasimme kohti Mustalampea, jossa jo ensimmäiset uskaliaat retkiluistelijat kokeilivat jään kestävyyttä.

Mustalammen kohdalta lähtee useita eripituisia reittejä. Lyhyet reitit sopivat koko perheelle, ja niille näyttikin suuntaavan useampi lapsiperhe. Me päädyimme valitsemaan reitiksemme neljä kilometriä pitkän Haukankierroksen, jossa on jo vähän vaativuutta ja korkeuserojakin. Rengasreitti kulkee välillä paljailla kallioilla, välillä hiekkapolkuja pitkin. Reitti on merkitty sinisillä merkeillä, ja niitä on niin tiuhaan, että reitiltä ei kyllä pääse eksymään.

Maisemat ovat upeat. Luonnontilaisessa metsässä kulkeminen on jo elämys itsessään. Monin paikoin joudut keskittymään siihen mihin askeleesi asetat – puiden juuria on kaikkialla – mutta malta välillä mielesi ja suuntaa katse eteenpäin. Metsä on uskomattoman kaunis.

Nuuksiossa kalliorinteet kohoavat korkeuksiin, ja kiviä peittävät sammalmatot. Retkipäiväämme osui sumu, joka teki oman maagisen lisänsä metsäelämykseen.

Haukankierroksen varrella kulkee osan matkaa puro, jonka reittiä on mukava katsella. Se on muovannut uomansa soivasti kivien lomaan. Puron solinaa on hauska kuunnella.

Parin tunnin kierroksen jälkeen metsäkävely tuntuu ihanasti jaloissa, joten retkikahvit kokee kyllä ansainneensa. Tällä energiapaukulla on hyvä jatkaa kohti uutta vuotta. Ehkä ensi kerralla voimat riittävät vaikka kalliokiipeilyyn?

Skimmia innostui kukkimaan

Joulun suosikkikukkani skimmia innostui kukkimaan juuri sopivasti ennen joulua. Pienenpienet valkoiset kukat ovat harvinainen näky.

Olen jo vuosien ajan hankkinut skimmian joulun alla ruukkukukaksi, mutta nyt skimmia tuli meille jo aikaisin syksyllä, syyskuun puolivälissä. Se viihtyi ulkona hyvin, kasvoi ja teki paljon uusia nuppuja. Skimmia oli ulkona ruukussa aina ensimmäisiin pakkasaamuihin asti. Siirsin sen sisälle vasta joulukuun alussa.

Skimmian viehätys on sen upeanvihreissä lehdissä ja kauniinvärisissä nupuissa, enkä ole koskaan aiemmin saanut skimmiaa kukkimaan. Niinpä oli suuri yllätys, kun huomasin jouluviikolla skimmiassa muutaman avautuneen kukan. Seuraanava päivänä kukkia oli avautunut lisää. Nyt uusia nuppuja avautuu joka päivä lisää.

Nyt skimmiassa on jo kymmeniä avautuneita kukkia, ja paljon nuppuja näyttää vielä olevan odottamassa avautumista.

Kukkiva skimmia on meillä kuulemma harvinaisuus, enkä itsekään ole aiemmin nähnyt skimmian nuppujen avautuvan. Oli ihana saada nähdä nämä kauniit, pienet kukat. Liekö kukkimista edesauttanut se, että skimmia vietti pitkän syksyn ulkona. Tätä taikaa pitää yrittää kokeilla myös ensi vuonna!

Sitä ennen huolehdin tästä skimmiasta, pidän sen kosteana ja vien luultavasti mökille vähän viileämpään. Jos skimmia pysyy talven hengissä, etsin sille paikan mökkipuutarhasta ja istutan sen ulos. Sen voi kuulemma saada viihtymään puutarhassakin.

Joulukattaus syntyy mökin vanhoilla astioilla

Tänä vuonna joulukattauksessa ovat pääosassa mökkimme aarteet, vanhat Arabian astiat sekä koristeena metsäiset sammalet ja varvut.

Tämä lumeton mutta huumaavan vihreä joulukuinen maisema innosti koristelemaan joulupöydän tänä vuonna metsäisellä teemalle. Sammalet, jäkälät, varvut ja kävyt poimin omalta mökkipihaltamme.

Metsäisen koristelautasen kokosin Arabian uuteen punaiseen tarjoiluastiaan, jonka sain äidiltäni joululahjaksi muutama vuosi sitten. Siinä on sopivasti syvyyttä, jotta sammaleet ja jäkälät pysyvät aisoissa mutta näkyvissä. Sammaleiden lomaan laitoin mustikan ja puolukan varpuja sekä kuusen ja männyn käpyjä. Männynkäpy toimii myös oivana paikkakortin telineenä.

Punaisen lisäksi kattauksen väreinä ovat valkoinen ja sininen. Kaunis valkoinen pöytäliina toimii kattauksen pohjana. Mökin aarteisiin kuuluvat Arabian Siniraita-lautaset ovat meillä arkisinkin käytössä, mutta minusta ne ovat yksinkertaisuudessaan upeat ja sopivat hyvin myös juhlapöytään.

Alkupalat nautitaan niin ikään mökin aarteisiin kuuluvilta kauniilta lasilautasilta.

Lasilautasen päällä on sinikuvioillinen lautasliinan, jonka kaverina on pipari – jokaisella ruokailijalla erilainen.

Kattauksen kruunaavat tietenkin kynttilät ja takkatuli. Ja ne läheiset ja rakkaat ihmiset ympärillä. ❤

Toivottavasti sait napattua tästä kattauksestamme jonkin idean myös omaan joulupöydän kattaukseesi. Toivotan sinulle ja läheisille hyvää ja kaunista joulua!

Amaryllis hyppäsi ylösalaisin

Tänä jouluna amaryllis eli ritarinkukka hyppää meillä ruukusta seinälle, ja vielä ylösalaisin! Parikseen se saa eucalyptuksen oksat.

Olen useina jouluina tehnyt meille joulukranssin, niin männynhavuista, pihakatajasta, skimmiasta kuin rohtokatajasta.

Tänä vuonna en tehnyt meille havukranssia, vaan sen sijaan päädyin nostamaan amarylliksen upeat kukat seinälle eucalyptuksen oksien kanssa.

Helpommalla ei juuri pääse: kukkien ja oksien ympärille sidotaan yksinkertaisimmillaan vain naru tai kaunis nauha, ja kukat nostetaan seinälle roikkumaan esimerkiksi taulunaulaan.

Amaryllis säilyy muutaman päivän hyvännäköisenä leikattunakin, kun sen onttoon kukkaputkeen kaataa tilkan vettä. Eucalyptuksen oksat kuivuvat kauniisti ja ne voi amarylliksen lakastuttua ottaa takaisin maljakkoon.

Tämä kranssi sopii muuten hyvin myös ulko-oveen!

Opin uutta joulukukkien hoidosta

Kävin eilen lähipuutarhassa ostamassa meille joulukukat. Kassalla ollessani kuulin edellisen asiakkaan jutustelusta myyjän kanssa jotakin minulle ihan uutta koskien joulukukkien hoitoa.

Luulin jo tietäväni kaiken tarpeellisen joulukukkien hoitamisesta.

Joulutähdet eivät siedä vetoa tai kylmää, amarylliksen ja hyasintit taas voi viedä leutona yönä vaikka ulos viilentymään. Sipulikukkia ei käytännössä kastella ollenkaan, etteivät ne kasvata liian pitkää vartta. Atsalea, joulutähti, jouluruusu ja syklaami taas pidetään tasaisen kosteana.

Eilen opin uuden asian joulukukkien hoidosta. Kun jonotin vuoroani lähipuutarhan kassalla, kuulin edellisen asiakkaan kysyvän myyjältä, että kannattaako joulukukat – hänellä oli korissaan joulutähtiä ja hyasintteja – istuttaa uuteen multaan. Myyjä myönsi, että niin olisi hyvä tehdä.

Enpäs ollut ajatellut tätä aiemmin ollenkaan!

Kotona sitten purin kukat paketeista ja kurkistin niiden ruukkuihin. Hyasinteilla oli tosi pitkät juuret ja aivan kuiva multa. Joulutähtien multa oli kosteaa, mutta aika haperoa.

Niinpä otin neuvosta vaarin ja istutin joulukukat uusiin multiin. Samalla tein hyasinteista metsäisen asetelman, ja hyasinteille multapedin. Joulutähtien ruukun pohjalle laitoin hiukan uutta multaa.

Hyasinttiasetelman päälle laitoin sammalta ja jäkälää sekä kuusen ja lehtikuusen käpyjä. Näin multakin peittyi samalla sopivasti koreisteiden alle. Tämän asetelman voi viedä yöksi ulos, niin kukkien avautuminen kestää pidempään.