Helppohoitoiset mehikasvit

Mehikasvit ovat ihanan helppohoitoisia ja kauniita. Ja kun erilaisia mehikasveja yhdistää, saa niistä näyttävän asetelman isoon ruukkuun.

Mehikasvit ovat kauniita. Minulla on ollut aina muutama mehikasvi, mutta kaikki eri ruukuissa. Nyt ajattelin kerätä mehikasvit isoon ruukkuun näyttäväksi asetelmaksi. Innoituksen ideaan sain miettiessäni mitä laittaisin joulukuussa ostamaani laakeaan Nappula-ruukkuun. Se on kuin tehty tällaiselle asetelmalle.

Ruukkuun mahtui juuri sopivasti kolme mehikasvia. Ruukun pohjalle laitoin ruukkusoraa, sen päälle tuli kaktuksille ja mehikasveilla tarkoitettua multaa. Kun kasvit oli istutettu, katoin mullan vielä vaalealla ruukkusoralla. Se tuo mehikasvien värit hyvin esiin.

Kolmesta erilaisesta mehikasvista sai kauniin asetelman. Kynsiaaloe on mukavasti piikikäs ja terävälehtinen, mehiruusuke taas muodoltaan pyöreälehtisempi. Pieni kaktusmainen mehikasvi taas tuo niille mukavasti kontrastia pystyllä ja kapealla muodollaan.

Tämä asetelma viihtyy valoisessa paikassa, eikä kastelua tarvita paljoa. Eli helppo hoidettava!

Advertisement

Matkalla kohti kevättä

Tunnetko jo lupauksen keväästä? Kyllä, minä tunnen! Sen tuo tietenkin joulukukkien vaihtuminen tulppaaneihin.

Luonnonvalon määrä lisääntyy nyt hyvää vauhtia. Parhaiten sen huomaa iltapäivistä, kun vielä lähempänä viittäkin on vielä valoisaa.

Meillä joulukukat on jo siirretty syrjään – ei kuitenkaan ihan pois, kun vielä kukkivat – ja tilalle ovat tulleet keväiset tulppaanit.

Ensimmäisen tulppaanikimpun valintaan vaikuttaa väri. Joulukukat olivat meillä tänä vuonna valkoisia, joten nyt oli keväisten värien aika. Monista vaihtoehdoista mukaan valikoitui kauniin oranssin sävyinen tulppaanikimppu. Se näyttää upealta uudessa ruukussa, jonka hankin Turun-reissulta muutama viikko sitten. Vaikka vihreä ruukku ei ole maljakko, saa se toimittaa sitä virkaa kunnes se pääsee myöhemmin jonkin viherkasvin kodiksi.

Mitkä joulukukat meillä vielä jatkavat? Valkoinen joulutähti, jonka nappasin joulun jälkeen lähimarketin eteisestä ”saa ottaa” -kyltin vierestä, on edelleen kukassa. Lehtikaktus aloittelee kukintaa. Miellän senkin joulukukaksi, sillä olen saanut sen veljeltäni joulun alla. Kesän se vietti ulkona, mutta innostui vasta nyt tekemään kukkia.

Jouluruusua yritän pitää vielä hengissä, jotta saisin istutettua sen mökille keväällä. Siinä onkin tekemistä. Istutin jouluruusun uuteen kukkamultaan ja yritän pitää sen tarpeeksi – mutta ei liian – kosteana. Mökille en sitä vielä uskalla viedä, sillä jos jouluruusu pääsee kuivumaan, on sen loppu sitten siinä.

Toistaiseksi näyttää hyvältä, sillä jouluruusu tekee uusia vaaleanvihreitä lehtiä. Toivottavasti se jaksaa sisällä vielä muutaman kuukauden.

Taimikylvöt aloitettu!

Taimikylvöt alkoivat jättiverbenan ja latva-artisokan kasvattamisella. Ei ehkä se ihan helpoin aloitus, myönnetään.

Latva-artisokka saa taas uuden mahdollisuuden. Yritän kasvattaa sitä siemenestä jo kolmatta kertaa.

Ensimmäisellä kerralla taimet itivät hyvin ja jopa neljä niistä selvisi maahan asti. Parhaiten kasvuaan jatkoi äitini kasvimaalle siirretty latva-artisokka, joka kasvoi lopulta ehkä 30 senttiä korkeaksi. Minun taimeni sinnittelivät 20-senttisiksi. Siihen kasvu sitten tyssäsi.

Viime vuonna kylvin siemenet jälleen, mutta nyt niistä ei yksikään selvinnyt maahan asti.

Nyt ollaan siis kolmannella kierroksella – ja viimeisellä. Olisikohan kasvihuoneesta apua kasvatukseen? Se kokeillaan nyt.

Kerroin jo aiemmin, että yritän talvettaa jättiverbenaa mökillä kompostin suojissa. Nyt kokeilen myös kasvattaa sitä itse kerätyistä siemenistä.

Jossakin takaraivossa jyskyttää ajatus, että onko tämä taimikasvatus ihan hullua hommaa? Mutta silti pitää yrittää! Onhan se onnistumisen tunne sitten mahtava – jos sen saavuttaa. ❤

Vuoden ensimmäiset pistokkaat

Tästä se uusi kasvukausi lähtee taas käyntiin! Vuoden ensimmäiset viherkasvien pistokkaat on saatu kasvamaan.

Kilpipiilea on kiitollinen pistokaskasvi. Se tekee helposti uusia alkuja ja sen saa nopeasti kasvattamaan uusia juuria pistokkaisiin.

Olin menettänyt oman kilpipiileani muutama vuosi sitten kesäloman aikana kastelun puutteeseen. Nyt sain uuden kilpipiilean, kun tyttäreni ystävän kasvista liikeni pistokas minullekin. Juurrutin pistokkaat vesilasissa, ja ne kasvoivatkin muutamassa viikossa istutuskelpoisiksi. Edes pimeä vuodenaika ei haitannut kilpipiilean pistokasta, tomerasti se kasvatti kunnon juuret.

Toisen pistokkaan sain anopiltani, jonka rönsylilja oli kasvattanut hurjan paljon rönsyjä jaettavaksi. Tämän pistokkaan laitoin multaan sellaisenaan, sen pitäisi kyllä lähteä kasvuun näin.

Nyt vain odottelemaan miten komeat kasvit näistä pistokkaista kasvavat.

Inspiraatiota etsimässä

Kävin tällä viikolla etsimässä Turusta inspiraatioita ja ideoita tulevan kesän kukkaistutuksiin ja kodin viherkasveihin. Ja löytyihän niitä.

Välillä on hyvä käydä kotikaupunkia kauempana. Kävin tällä viikolla päiväreissulla Turussa ja piipahdin muutamassa ihanassa putiikissa. Kun katsoo kauniisti esille laitettuja viherkasveja, ruukkuja ja muita tilpehöörejä, alkaa omassa päässä raksuttaa hurjasti. Ai näinkin voi kukat laittaa esille, onpa ihana ruukku, tätä kokeilen itsekin!

Näin minulle kävi, kun vierailin Ruissalon Telakalle viime vuoden lopulla avatussa Butik Blinkassa. Liikkeen kaunis esillepano ihastutti, ja mukaan tarttui muutama ruukkukin.

Pääsin myös tutustumaan kukkataiteilija Annina Jaalan työtilaan. Upeista kukkasidonnoista ja -istutuksista tunnettu Jaala käyttää töissään taidokkaasti ja monipuolisella tavalla esimerkiksi kuivakukkia, luonnonmateriaaleja ja viherkasveja. Esimerkiksi alppiruusun kauniin oksan voi ripustaa seinälle – tai kuten Annina oli tehnyt, työtilaan johtavaan rappukäytävään. Tai mehikasvin voi sitoa kokedamaksi ja laittaa kauniille lautaselle. Yksinkertaista, ja siksi inspiroivaa!