Mårbackat siirtyivät vihdoin talvilepoon

Kolme mårbackaa pääsi vihdoin talvilepoon sisälle mökkiin, kolme jäi vielä viettämään syksyä kasvihuoneeseen.

Mårbackojen kesäkausi ei ole koskaan aiemmin loppunut näin myöhään. Aiemmin olen siirtänyt pelargonit sisälle jopa jo syyskuussa. Nyt mårbackat viettivät kuukauden kasvihuoneen suojissa, jossa ne innostuivatkin kukkimaan upeasti.

Kerroin jo aiemmin aikomuksistani karsia mårbackojen määrää. Tein pientä karsintaa jo kuukausi sitten siirtämällä kolme mårbackaa kasvihuoneeseen ja jättämällä loput neljä vielä terassille. Tänä viikonloppuna tein vaihtokaupat. Terassilla olleet mårbackat – jotka muuten olivat kasvattaneet nuppujakin – pääsivät nyt vuorostaan kasvihuoneeseen, ja kasvihuoneessa olleet siirtyivät sisätiloihin.

Alkuviikon pakkanen ei ollut puraissut kumpiakaan, ei edes terassilla olleita pelargoneja. Terassi on sen verran korkealla maanpinnasta ja kukat vielä räystään alla suojassa, että niille ei ollut käynyt mitään.

Nyt ne saivat vielä muutaman viikon jatkoaikaa – ja samoin minä. Vaikealta tuntuu luopua kukista, joita on itse kasvattanut pistokkaasta asti.

Advertisement

Tähän tulee perennapenkki

Sain vihdoinkin aloitettua uuden perennapenkin perustamisen. Haave kasvihuoneen kylkeen rakentuvasta rehevästä ja runsaasta perennapenkistä toteutuu ensi keväänä.

Tähän kasvihuoneen kylkeen tulee perennapenkki. Näin päätin jo silloin kun kasvihuone oli vasta haaveissa, ja tämä suunnitelma on ollut mukana matkassa koko projektin ajan. Kun kasvihuone keväällä pystytettiin, oli suunnitelma edelleen olemassa. Ja nyt se alkaa toteutua.

Valitsin perennapenkin muodoksi kohopenkin. Perennapenkki rajautuu kasvihuoneen ympärillä olevaan sorapetiin ja sen pohja perustettiin pahvin päälle, suoraan nurmikolle. Poistin pahvilaatikoista kaikki niitit, teipit ja tarrat ja asettelin niitä perennapenkin pohjalle reilun, noin viiden senttimetrin kerroksen. Kastelin pahvit kauttaaltaan läpimäriksi.

Seuraavaksi asettelin pahvien päälle useamman kerroksen sanomalehtiä. Ja taas vettä päälle niin että sanomalehdetkin kastuivat litimäriksi.

Sen jälkeen pahvi- ja sanomalehtikerrosten päälle alettiin kärrätä multaa. Mukana saa olla kompostimultaa ja vaikka hevosenlantaa, ravinteita saa kantaa kasaan kunnolla. Me laitoimme penkin pohjalle reilusti tuoretta kompostimultaa ja pari säkkiä puutarhamultaa.

Nyt loppusyksyn aikana pitää pitää huoli, että pahvit ja penkki pysyvät kosteina. Penkki saa vielä lisää multaa tulevana viikonloppuna. Mullan päälle kannattaa laittaa myös kariketta, se pitää mullan ja pahvit kosteina.

Ja mitä penkkiin sitten keväällä tulee? Ainakin keijunkukka, joka odottaa talven yli kotipihalla, viime kesänä hankittu punahattu, siemenestä kasvatettu rohtoluppio ja tämän kesän ihastukseni jättiverbena. Ja vielä jotakin ihan muuta – muutakin kuin pelkkää pinkkiä.

Ensimmäinen syyshuolto kasvihuoneelle

Kasvihuoneen syyshuolto oli edessä tänä viikonloppuna. Ensimmäinen syyshuolto lopetti samalla tomaattien kasvukauden.

Pakko se oli luovuttaa, kasvihuoneen ensimmäinen kesä on nyt ohi. Viimeiset tomaatit kerättiin talteen ja niiden kasvulaatikko tyhjennettiin. Chilit ehtivät vielä saada viimeiset palkonsa valmiiksi, ja lehtikaalinkin satokausi tuli päätökseen.

Kasvihuoneen vesikourut olivat keränneet paljon lehtiä, niitä saa poistaa vielä varmasti muutaman kerran tämän syksyn aikana. Onneksi kourun päällipellin saa taivutettua auki, jolloin lehtiin pääsee hyvin käsiksi ja ne saa poistettua.

Pesin kasvihuoneen lasit sekä sisältä että ulkoa kuumalla vedellä ja käsitiskiaineella. Vaikka kasvihuoneessa ei ensimmäisen kesän aikana ollut kuin muutama tomaatti, olivat nekin saaneet muutaman lähimmän lasin likaantumaan. Pesin kaikki lasit, sillä pohjasoran laittamisestakin oli niihin kertynyt pölyä. Harjasin myös kaikki nurkat ja pesin tarvikehyllyt ja pöydän.

Mietin miten kattolasien peseminen onnistuisi, mutta pitkävartisen pesimin avulla sekin onnistui hienosti – tosin sen työn sai tehdä mieheni, hän ulottui laseihin minua paremmin.

Nyt kasvihuoneeseen jäivät vielä muutamat mårbackat, terassihortensia, ruukkuruusu ja jättiverbena, ne laitan talviteloille ensi viikolla. Kasvihuoneen suojissa ne pärjäävät, vaikka alkuviikoksi luvatut aamuyön pakkaset toteutuisivatkin.

Kotipihalla kukkii vielä lokakuussa

Lämmin syksy on saanut kotipihalla keijunkukan kukkimaan ja laventelin jatkamaan kukintaa. Perennoja ei ole vielä tarvinnut siirtää talvilepoon.

Syksy on ollut suosiollinen monille kukille. Kotipihalle kasvilaatikkoon istuttamani keijunkukka on innostunut tekemään kukkia. Siihen ilmestyi syyskuun lopulla kaksi kukkavanaa, ja nyt kukat ovat varovaisesti aukeamassa.

Pensastyräkki on kukkinut koko syksyn tasaisesti. Se keräsi lähipiirin viimeiset pörriäiset luokseen. Sen vieressä laventeli on tehnyt koko ajan uusia kukkia.

Tarkoitukseni on siirtää pensastyräkki ja keijunkukka talveksi yrttilaatikon suojiin, mutta en ole siirtoa vielä raaskinut tehdä. Kasvit ovat niin elinvoimaisia ja saavat vielä kukkia koko komeudessaan.

Vihreyttä riittää myös ruukuissa. Koristeapila on nauttinut sateista ja näyttää varsin vehreältä. Murattikin on vielä viihtynyt ruukussa, sitäkään en ole vielä laittanut talviteloille. Kivikkokasvit pilkistävät vielä lehtien alta kauniina, ja ihan viimeiset kukat näkyivät rauniokilkassa vielä viime viikolla.

Upea Oudolf Garten vei sydämeni

Pääsin tutustumaan hollantilaisen Piet Oudolfin suunnittelemaan puutarhaan, jossa tuhannet perennat on istutettu rinta rinnan erilaisten heinien kanssa upeaksi kokonaisuudeksi.

Pääsin lokakuun alussa työmatkan yhteydessä käymään hollantilaisen puutarhurin Piet Oudolfin suunnittelemassa ja vuonna 2020 rakennetussa puutarhassa Weil am Rheinissä, aivan Saksan ja Sveitsin rajalla. Vaikka monet perennat olivat jo kukintansa lopettaneet, oli puutarha vielä uskomattoman kaunis.

Piet Oudolf rakentaa puutarhansa perennoista ja heinistä, ja tähän huonekaluyritys Vitran maille rakennettuun puutarhaan hän on käyttänyt huikeat 30 000 kasvia. Oudolf haluaa, että puutarhassa vietetään aikaa eikä sen ohi vain kävellä. Ja se toteutuu: polut risteilevät läpi puutarhan ja johdattavat kävijän ihailemaan kasveja sen joka nurkkaan. Minä ainakin hurmaannuin täysin ja kävelin pienessä puutarhassa – pariinkin otteeseen – helposti tunnin verran. Upeita istutuksia ja koko puutarhan kaunista sommittelua oli ihan pakko ihastella joka kolkasta.

Puutarha on kaikille avoin, ja sinne pääsee käymään vuodenajasta riippumatta. Kauneimmillaan puutarha on varmasti heinä-elokuussa, mutta kuten Oudolf on puutarhaa suunnitellessaan halunnutkin, on se katsomisen arvoinen kaikkina vuodenaikoina.