Siemenestä kasvatetut kesäkukat

Tänä kesänä kukkivat siemenestä kasvattamani kesäkukat niin mökkiterassilla kuin kotipihallakin. Uusien siemenien talteenotto on jo alkanut ensi kesää varten.

Kylvin tänä kesänä samettikukkia siemenistä, jotka otin viime kesän kukista. Oranssit samettikukat ovat siis jo toisen kesän kukkijoita. Kauniit punertavat ryhmäsamettikukat ’Strawberry Blonde’ ostin siemeninä, ja ne olivat juuri niin ihastuttavan värisiä kuin siemenpussi antoi ymmärtääkin. Ne pääsevät ehdottomasti jatkokasvatukseen.

Annan osan samettikukkien kukista lakastua ja kuivua rauhassa, ja lopuksi otan kuivuneen kukan talteen ensi kesää varten. Samettikukan siemenet itävät hyvin. Ne voi esikasvattaa, mutta olen huomannut, että esikasvatus ei juurikaan nopeuta kukkien kehittymistä. Samettikukat voi ihan yhtä hyvin kylvää vasta suoraan ruukkuun.

Kaunosilmät kasvavat myös jo toista vuotta. Kylvin ne viime vuonna mökkiterassille pieneen kukkaketooni, ja viime syksynä leikkasin kuivuneet kukat alas. Jätin ne varsineen kukkalaatikkoon, ja keväällä lisäsin niiden päälle hiukan uutta multaa.

Kaunosilmät itivät hyvin uudelleen ja nyt ne kukkivat todella runsaina.

Rohtoluppion kylvin viime kesänä ruukkuun mökkiterassille. Silloin se kasvatti vain pienet lehdet, mutta tänä kesänä rohtoluppioon ilmestyi myös muutamia kukkia, kuvassa kukat heinäkuun alussa vielä nuppuisina. Monivuotinen rohtoluppio ei kuki ensimmäisenä kesänä, joten sen kanssa pitää malttaa odottaa.

Rohtoluppio talvehti omassa isossa ruukussaan minikasvihuoneen suojissa havuilla peitettynä. Täksi talveksi laitan sen uuteen kasvihuoneeseen, toivottavasti se ilahduttaa jälleen ensi kesänä.

Advertisement

Elokuu kypsyttää satoa

Elokuu tuottaa mukavasti satoa mökkipuutarhassa. Hellesää nopeuttaa omenien ja luumujen kypsymistä vähän liiankin tehokkaasti.

Elokuun helteinen aurinko on kypsyttänyt mökkipuutarhassa satoa. Mustat viinimarjat tuottivat tänä kesänä ensimmäisen kunnon satonsa. Niillä on ikää viisi vuotta, sen verran kuulemma kestääkin, ennen kuin isompaa satoa viinimarjoista voi olettaakaan.

Kaneliomenoita tulee mukavasti. Ensimmäiset omput oli jo poimittava pois pienemmästä ja nuoremmasta omppupuusta, sillä ne alkoivat tippua puusta alas. Ihanan pehmoiset ja makeat omput ovat juuri sopivan makeita herkuteltavaksi sellaisenaan.

’Sinikka’-luumut alkavat jo sinertyä, vaikka kovin isoiksi ne eivät mökkipuutarhassa kasvakaan. Luumusatoa on tulossa mukavasti, ja nämä pienet ja maukkaat luumut päätyvät meillä syötäviksi.

Kasvihuoneessa tulee tasaiseen tahtiin tomaattisatoa. ’Evakko’-tomaatit ja kirsikkatomaatit saa napsia salaattiin päivittäin, joka päivä on uusia punaposkisia tomaatteja valmiina. Leikkasin tomaateista reilusti lehtiä pois terttujen alapuolelta, nyt ne saavat hyvin valoa ja lämpöä.

Kurkkukin näyttäisi vielä haluavan tehdä meille hedelmiä, saa nähdä miten paljon niille vielä riittää lämpöä ja tehoa. Neljä pientä kurkunalkua olisi vielä tuloillaan.

Pakko tunnustaa, kyllästyin Mårbackaan

Tänä kesänä tapahtui asia, jota en ihan helpolla olisi uskonut tapahtuvan. Kyllästyin Mårbacka-pelargoneihin, joita olen kasvattanut ja talvettanut jo useamman vuoden ajan.

Ehkä kaikella on aikansa. Kuusi vuotta sitten hankin ensimmäisen Mårbacka-pelargonin, jonka pistokkaista on vuosi vuodelta kasvanut monta uutta pelargonia. Olen talvettanut niitä mökillä, juurruttanut keväällä pistokkaita ja hoitanut Mårbackoja mökkiterassilla kesän läpi.

Tänä kesänä se sitten iski. Kiinnostukseni Mårbackoihin lopahti.

Ehkä pääsen tästä vielä ohi, sillä luovuttaa en vielä aio. Tänä syksynä Mårbackojen määrä tulee kyllä vähenemään, eivätkä kaikki pelargonit pääsee enää talvehtimaan mökkiin.

Kaipaan terassille jotakin uutta ja kivaa. Mitä se on, sitä en vielä tiedä. Mutta Mårbackoille koittaa uusi elämä ensi kesänä jossakin muulla, ehkä kasvihuoneessa. Katsotaan palaako into vielä, ehkä talvi tekee siinäkin tehtävänsä.

Onko sinulle käynyt samoin? Onko kiinnostuksesi johonkin sinulle rakkaaseen kukkaan lopahtanut? Olisi ihana kuulla mitä siitä seurasi. Kerro kokemuksesi, koitetaan yhdessä päästä tästä yli! ❤

Elokuun ihanat kukat

Elokuussa luonnonkukat alkavat olla jo vähissä, mutta onneksi puutarhasta löytyy vielä myöhäiskesän kukkijoita.

Mökkipuutarhan luonnonkukat ovat miltei hävinneet. Vain muutama harankello vielä sinnittelee mökin suojissa. Perennoistakin sormustinkukka ja tähtiputki ovat jo kuivuneet ruskeiksi.

Pienellä kukkaniitylläni riittää vielä kukkijoita ja väriä. Ruiskukat ovat vielä hienossa vireessä, silkkiunikko tekee koko ajan uusia kukkia ja ihanat kaunosilmät ovat runsaassa kukassa.

Mökkiterassilla ruukussa viihtyy vielä daalia, jonka kukista ovat kiinnostuneet myös kukkahämähäkit. Jättiverbena on kukkinut tauotta koko kesän – se on aivan ihana! Perennapenkissä punahatut vasta aloittelevat kukintaa, ensimmäiset terälehdet tulevat esiin todella hitaasti. Ihanaa, että on vielä jotakin mitä odottaa!

Onko parempaa kuin oman maan perunat?

Itse kasvatetuissa perunoissa on kyllä ihan oma taikansa. Miten hyvältä maistuvatkaan perunat, jotka on kasvatettu itse, nostettu maasta ja keitetty saman tien? Taivaalliseen hyvältä!

Olen muutaman kerran kasvattanut perunoita ihan huvikseni vanhassa kattilassa, mutta sato ei tietenkään ole ollut suuren suuri – onhan kattila aivan liian pieni perunoiden kasvatukseen.

Sain keväällä äidiltäni muutamia Siiklin siemenperunoita, jotka istutin entiseen kesäkurpitsamaahan. Eihän siinäkään ole monelle perunalle tilaa, mutta kahdeksan siemenperunaa sain siihen mahtumaan.

Perunat kasvoivat hyvin ja kukkivat heinäkuun alussa. Uskaltauduin tällä viikolla kurkistamaan, mitä perunoille mahtaa kuulua. Ja sieltähän paljastui hienosti kasvaneita, ihan isojakin uusia perunoita! Perunat laitettiin oitis pannuun porisemaan ja nautittiin tietenkin voin kanssa. Eihän sitä itse kasvatettujen uusien perunoiden makua voita mikään!