Puutarha on myös pörriäisten ja perhosten

Puutarhan kasvivalikoimaa miettiessäni ajattelen yhä useammin myös pörriäisiä ja perhosia. Valitsen mielelläni puutarhaan sellaisia kasveja, joista on hyötyä myös niille.

Puutarha on mielestäni yhtä paljon meidän ihmisten kuin hyönteistenkin valtakuntaa. On ihana tarkkailla perhosten ja pörriäisten herkuttelua puutarhan kasveilla ja kukilla, ja seurata miten esimerkiksi perhosen tai korennon toukat kehittyvät ja uudet sukupolvet pääsevät maailmalle. Siksi kiinnitän kasvivalintoja tehdessäni huomiota myös siihen, miten paljon niistä on iloa ja hyötyä myös hyönteisille.

Paitsi kasvivalintoja, mietimme myös mökkipuutarhan luonnonkasvien, rannan, puiden, pensaiden ja pusikoiden hoitoa siltä kannalta, että emme suotta vahingoittaisi esimerkiksi perhosten ja korentojen toukkien elinoloja.

Tänä kesänä tuntuu olleen vähemmän perhosia kuin esimerkiksi viime kesänä oli, ainakin tällainen vaikutelma on jäänyt. Ilmeisesti moni päiväperhonen on kärsinyt viime kesän kuivuudesta, ja siksi niitä on näkynyt vähemmän. Onneksi olemme saaneet kuitenkin seurata tänä kesänä useammankin perhosen vierailuista. Keväällä näkyi kaali- ja sitruunaperhosia sekä nokkosperhosia. Heinäkuussa oli hiljaisempaa, mutta silloin meitä ilahdutti esimerkiksi kaunis karttaperhonen.

Elokuussa äidin mökkipuutarhassa lensivät upeat neitoperhoset sekä suruvaippa, ne rakastavat kasvimaan vieressä kasvavia ja elokuussa kukkivia komeita japaninnauhuksia. Niitä on muuten vaikea löytää puutarhamyymälöistä, mutta jos löydät, saat takuuvarman perhosmagneetin.

Oman puutarhamme perhosmagneetti on tietenkin punahattu. Viime viikonlopun helteillä se kiehtoi erityisesti kaunista amiraaliperhosta, jonka toinen sukupolvi lentää näin loppukesästä. Amiraaliperhonen lennähteli päivän aikana punahatun, jättiverbenan ja – yllätys – multasäkin välillä. En ihan ymmärtänyt mitä se multasäkin pinnasta sai, se jäi arvoitukseksi.

Punahatuista pitävät myös pörriäiset, ja terassin niittykukat ovat myös niiden mieleen. Näiden uurastusta on hauska seurata!

Mökkiviikonloppu venetsialaisten hengessä

Vaikka mökkeily jatkuu vielä elokuun jälkeenkin, on tässä elokuun viimeisessä viikonlopussa jo ripaus kesän lopun haikeutta.

Venetsialaisia eli mökkikauden lopettajaisia vietetään tänä viikonloppuna. Mekin juhlimme mökillä pienimuotoisesti venetsialaisten hengessä, vaikka mökkeily ei meillä tähän viikonloppuun lopukaan. Kun tulevat sääennusteet pelottelevat lämpötilan hurjalla laskulla, on mukava tunnelmoida laskeutumista syksyyn.

Meillä viikonloppu mökillä sujuu pienen puuhastelun ja ulkoilun parissa. Omenapuiden satoa korjaillaan hiljalleen talteen, ja viimeiset tomaatit ja kurkut kypsyvät vielä kasvihuoneen lämmössä. Syksyksi kasvihuone muuttuukin varmasti pihan kauniiksi katseenvangitsijaksi, sillä illat ovat jo hurjan pimeitä ja on mukava saada pihalle tunnelmallinen valopilkku lyhtyjen ja kynttilöiden avulla.

Nyt kasvihuoneessa nautitaan iltakahvit venetsialaisten hengessä. ❤

Elokuun sumuiset aamut eivät helpota kuivuutta

Elokuun aamut ovat olleet mökkijärven rannalla usein sumuisia ja tyyniä. Aamun kosteus ei kuitenkaan auta kasveja, jotka kuivuvat nyt silmissä.

Mökkijärven päällä on useana aamuna ollut kaunis sumu. Kastepisarat kimmeltävät rannan kasveissa pitkälle aamupäivään. Jos rannan kasvit saavatkin kasteesta kosteutta, ei sitä riitä kallioiselle yläpihalle. Siellä pienet pihlajat kituvat veden puutteessa, sammal halkeilee ja ratisee jalkojen alla.

Isommat sadekuurot tuntuvat menevän jatkuvasti ohi mökkitontista, eikä pienistä kuuroista juuri ole apua. Vettä onkin saanut kantaa yläpihan kasveille koko kesän ajan. Tämä on jo toinen peräkkäinen kuiva kesä mökillä. Viime kesä vei meiltä jo ison alan mustikanvarpuja sekä reippaan kokoiset kuusen ja tammen, saa nähdä mitä vaikutuksia tällä kesällä on.

Rannan kasveista kukassa on enää rantakukka. Se ei ole kärsinyt kuivuudesta.

Rannan vehreys on ehtinyt haihtua yläpihalle saavuttaessa. Varsinkin pihlajat kärsivät kovasti kuivuudesta. Haapa oli tiputtanut alkuviikon aikana yli puolet lehdistään.

Meitä on jo kolme!

Punahatuille kuuluu hyvää! Siemenestä kasvatetut punahatut alkavat palkita kasvattajaansa ja kukkivat nyt komeasti kolmen kukan voimalla.

Viime vuonna punahatuista kukki vain yksi, mutta tänä vuonna kukkaan asti ehtii jo kolme punahattua!

Punahattujen kasvattaminen siemenestä vie todella paljon aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Istutin siemenestä kasvattamani punahattujen taimet maahan kolme vuotta sitten. Ensimmäisenä kesänä taimet tekivät vain lehtiä, samoin toisena kesänä. Kolmantena eli viime kesänä yksi punahatuista kukki ensimmäisen kerran, ja nyt kukkia on siis tulossa kolme.

Kukat kasvavat hieman eri tahtiin, ensimmäisenä on avautunut tuo jo viime vuonna kukkinut punahattu. Pienin sinnittelee vielä terälehtien avaamisen kanssa, mutta sieltä sekin ponnistaa!

Ja koska enemmän on aina enemmän – myös perennapenkissä – ostin punahatuille kaverin. ❤

Huh mikä tomaattiviidakko kasvihuoneessa!

Tomaatit olivat jääneet kasvihuoneessa vähälle huomiolle ja rönsyilivät villeinä. Oli pakko lähteä puutarhasaksien kera karsimaan kasvustoa.

Työkiireet olivat vieneet huomion viime viikkojen aikana ja kasvihuoneessa kasvavien tomaattien hoito oli rajoittunut lähinnä kasteluun. Kasvihuoneessa valitsikin kaaos, kun tomaatit rönsyilivät villeinä ja vapaina kattoon saakka.

Kirsikkatomaateissa oli paljon raakileita ja kovasti kukkiakin. Kukat eivät enää ehdi tuottaa hedelmää, joten leikkasin kaikki kukat pois ja säästin vain raakileet. Leikkasin myös lehtiä pois, jotta tomaatin raakileilla olisi parhaat mahdollisuudet ehtiä valmistua. Kukat vievät turhaa energiaa kypsyviltä raakileilta, siksi ne on hyvä leikata pois.

Nyt on ’Evakko’-tomaateilla ja kirsikkatomaateilla on tilaa ja ravinteita kypsyttää satoa. Ja sitä tuntuu tulevan mukavasti.