Lumme kukkii nyt kauniisti

Lumme kukki nyt kauniisti mökkijärvessä. Suloiset lumpeenkukat ilahduttavat meitä myös ihan rannan tuntumassa.

Mökkijärven selkä täyttyy nyt kauniista valkoisista lumpeenkukista. Kaukana järvellä olevia lumpeita pääsee ihailemaan veneillessä, mutta myös ihan mökkirannassa on muutama lumme kukassa.

Upeat lumpeet avautuvat auringon lämmön myötä. Aamuisin ne ovat nupussa, mutta kun aurinko lämmittää niitä päivällä, ne avaavat terälehtensä ja paljastavat upean loistonsa.

Lumpeenkukka on todella valokuvauksellinen. Kun kahlasin mökkirannassa ottamassa kuvia, en meinannut millään malttaa lopettaa kuvaamista. Auringonvalo osui aina vain kauniimmin sekä tummaan veteen että lumpeenkukkiin.

Lumpeiden lisäksi mökkirannassa ei juuri olekaan tällä hetkellä muita kukkijoita. Sarpiossa on jäljellä enää muutama pieni kukka, rantakukkaa ei tänä vuonna ole näkynyt lainkaan.

Kukkaniityt ovat taas kaupunkilaisten ilona

Haltialan ja Tuomarinkylän kukkaniityt tarjoavat taas iloa ja väriä helsinkiläisille. Samalla ne ovat satojen perhosten ja pörriäisten herkuttelupaikkoja.

Ihanat kukkaniityt tuovat joka kesä iloa kaupunkilaisille Helsingissä. Tuomarikylän ja Haltialan pelloille kylvetään kesäksi kaupungin toimesta auringonkukkia ja ketokukkia, joita voi käydä poimimassa maljakkoon. Kukkaniittyjen paikat vaihtelevat vuosittain, ne kylvetään aina vähän eri paikkaan viljapeltojen keskelle. Alkuviikosta huomasin sattumalta autolla ohi ajaessani Tuomarinkylän kukkaniityn, ja tänään kävin ihastelemassa sen upeaa kukkaloistoa.

Tuomarinkylän kukkaniitylle on tänäkin vuonna erivärisiä ruiskukkia, kehäkukkia, hunajakukkia, malvikkeja ja pieni määrä vielä nupuillaan olevia auringonkukkia. Kukkaniityllä oli satamäärin perhosia ja pörriäisiä herkuttelemassa värikkäällä tarjonnalla, joten kukkaniitty on myös teko luonnon monimuotoisuuden säilymisen puolesta. Ihana päästä taas nauttimaan tästä kauneudesta, kiitos kotikaupunki!

Mustikkaa, mustikkaa!

Mustikat kypsyvät! Mökkipihan pensasmustikat valmistuvat kovaa vauhtia. Se ovat huomanneet myös mökkipihan linnut.

Katselin viime viikolla innoissani mökkipihan pensasmustikoita, ’Jormaa’ ja ’Northern Countrya’. Ne olivat jo muutaman vuoden ikäisiä, ja odottelin jo kunnon satoa. Hyvältä näytti, pensaissa näkyi paljon vaaleita marjoja.

Muutaman päivän poissaolon aikana mökkipihan pensasmustikat olivat alkaneet muuttua vaaleista sinisiksi. Muutosta tapahtuu nopeasti, ja mustikat valmistuvat pikavauhtia. Mökkipihan rastaat hamuavat jo herkkuja, joten pistin mustikoiden suojaksi verkon. Sorry rastaat, nämä herkut jäävät meille!

Puutarhassa uusi yllätys ja vanha paluumuuttaja

Mökkipuutarhan uusin yllättäjä on malva. Se ilmestyi ilman ennakkovaroitusta juhannusruusujen keskelle.

Viime viikolla löysimme mökkipuutarhasta jälleen uuden kukan. Malva oli kasvanut kaikessa rauhassa juhannusruusun suojissa. Kun se avasi kukkansa, sen kasvupaikka paljastui.

Olin istuttanut malvan kymmenisen vuotta sitten ihan eri puolelle tonttia. Malva ei kuitenkaan viihtynyt kasvupaikassaan, ja hävisi jo heti seuraavana kesänä.

Nyt malva siis putkahti esiin ihan eri puolella puutarhaa. Se on voinut tulla puutarhaan jostakin muultakin, mutta on mahdollista, että malva on mökin rakennustöiden aikana siirtynyt ja päässyt nyt kasvamaan huomaamattamme. Mukava yllätys!

Toinen mökkipuutarhan yllätyksistä oli harjaneilikan paluu. Harjaneilikka joutui myös kärsimään mökin rakennusprojektista, sillä sen kasvukohdalla jouduttiin kaivamaan sähkökaapelia. Nyt harjaneilikkakin on palannut! Se on kasvanut talvion suojissa ja ilahduttaa meitä nyt useammalla kukallaan.

Näitä vanhan puutarhan yllätyksiä on ihana seurata. Listalla on jo tänä vuonna uusi ruusu, aiempina vuosina puutarhaan on ilmestynyt sormustinkukkia ja varjoliljoja. Mitähän meillä on odotettavissa ensi vuodeksi?

Unelma kasvihuoneesta on nyt totta

Pitkäaikainen unelmani kasvihuoneesta on nyt totta. Kesäkuun alussa mökkipuutarhaan pystytetty kasvihuone ehti olla unelmani kymmenen vuoden ajan.

Iso vai pieni, lasinen vai kennolevyinen? Viljelyyn tomaatteja vai kurkkuja, vai kenties jotakin ihan muuta? Millainen perustus kasvihuoneelle tulisi, ja miten paljon mökkipiha myllääntyisi? Ehkä pärjäisin vain terassilla olevalla pienellä kasvihuoneella, johon mahtuvat yrtit. Mutta mitä jos sittenkin…

Kaikenlaisia ajatuksia ehti kasvihuoneen hankkimisesta pyöriä päässä niinä kymmenenä vuonna, kun asiaa mietin. Kyselin muilta kasvihuonekokemuksia ja selailin esitteitä.

Lopulta ajatus siitä, millaisen kasvihuoneen halusin muotoutui viime talven aikana.

Halusin lasisen kasvihuoneen, jossa riittäisi tilaa sekä viljelyyn että oleiluun, ja jonka perustuksen voisi tehdä ruuvipaaluille. Valinta päätyi Juliana Premiumin 10,9-neliöiseen kasvihuoneeseen, jossa on neljä kattoluukkua, leveät pariovet ja hyvä harjakorkeus.

Hankin kasvihuoneen huhtikuussa Kevätmessuilta Kivikankaan osastolta ja se pystytettiin mökkipuutarhaan touko-kesäkuun vaihteessa. Perustus tehtiin neljän ruuvipaalun varaan. Alle laitettiin juurimatto ja päälle monen monta kottikärryllistä soraa. Maansiirtoja ei siis tarvittu, ja mökkitontti säilyi lähes koskemattomana.

Nyt harjoittelen kasvihuoneen omistajan tointa muutaman tomaatin, yhden kurkun ja amppelimansikan avulla. Tämän kevään kokemuksesta otetaan opiksi ja ensi keväänä kasvihuone pääsee kunnolla käyttöön.

Ai niin: se perennapenkki josta aiemmin puhuin, se tulee tietenkin kasvihuoneen viereen.