Valkoista ja keltaista, kumpi vie voiton?

Mökkipuutarhan hehkuvimmat ja ylivoimaisesti runsaimmat värit ovat tällä hetkellä valkoinen ja keltainen.

Parin päivän sade teki mökkipuutarhalle hyvää. Hedelmäpuut, perennat ja luonnonkukat kasvoivat kuin silmissä. Luumupuu puhkesi kukkaan heti auringon tultua esiin. Kallion kupeessa nuppujaan paisutellut ja lämpöä odotellut mahonia teki samoin.

Kalliokielot ovat levittäytyneet mahonian lomaan pienelle osalle kalliota. Niiden kasvuvauhti on ollut hurja. Vasta reilu viikko sitten ihmettelin niiden pieniä alkuja, ja nyt nekin jo kukkivat.
Valkoinen taitaa kyllä viedä keltaisesta voiton, kun kielot pian avautuvat täyteen kukkaansa. Kielojen voittokulkua on vaikea estää. Olen yrittänyt rajata niiden kasvua mökkipihalla, mutta se ei vain onnistu. Minulla ei ole mitään kieloja vastaan, ne ovat lempikukkiani, mutta kukinnan jälkeen jäävät kielon lehdet peittävät joissain paikoin mökkipihaa ikävästä kaiken muun alleen, eikä siinä kasva enää mikään muu. Mutta erävoitto kielolle ja sen kauneudelle – ja huumaavalle tuoksulle!

Pientä ja toivottua edistystä puutarhassa

Puutarhassa näkyy vihdoin pientä ja toivottua edistystä. Perennat alkavat hiljalleen kasvaa ja kukkia.

Pari lämmintä päivää ovat saaneet puutarhassa aikaan toivottua edistystä. Pieni kaupunkipihamme on entisellään, pelätty salaojaremontti siirtyi näillä näkymin ensi vuoteen. Onneksi en tehnyt hätiköityjä purkutoimia viime syksynä! Vielä tämän kesän saamme nauttia pikkupihastamme tällaisena.

Nostin perennat jo pari viikkoa sitten pois talviteloilta ja takaisin ruukkuihin, ja nyt ne ovat alkaneet kasvaa ja vihertyä. Koristeapila ja keijunkukka näyttävät jo varsin pirteiltä, ja patjarikot innostuivat jo kukkimaankin!

Kivikkokasveissa alkaa näkyä eloa, ne eivät enää ole vain harmaanvihreitä vaan niissä näkyy jo väriäkin. Rauniokilkka puskee itseään kovalla voimalla jokaiseen mahdolliseen kivenkoloon.

Ja se hienoin juttu: omenapuussa avautui tänään ensimmäinen kukka!

Ihanat keto-orvokit valloittivat mökkipihan

Keto-orvokit kukkivat nyt valtoimenaan mökkikalliolla. Suloiset, pienet keto-orvokit antavat ravintoa perhosille ja pölyttäjille.

Ensin niitä ei meinaa huomata, mutta kun yksi osuu silmään, löytyy hetkessä sille lisää kavereita. Keto-orvokit ovat nyt valtoimenaan kukassa mökin kallioisella yläpihalla. Värimuunnoksia niissä on useita, jokainen tuntuu olevan vähän omanvärisensä.

Aurinkoisella kalliolla ne paljastuvat meille ilta-auringon osuessa niihin, mutta muut ovat varmasti huomanneet orvokit jo meitä aiemmin. Ne houkuttelevat luokseen perhosia ja pölyttäjiä. Keto-orvokeista iloitsevat myös muurahaiset, joiden herkkua niiden siemenet ovat.

Toivottavasti suloiset keto-orvokit ilahduttavat meitä pitkään: kalliolla on jo kovin kuivat olosuhteet. Sammal ihan ritisee kuivuuttaan. Jospa tälle viikolle luvatut sateet toisivat vähän jatkoaikaa keto-orvokeillekin.

Kesän raikas tuulahdus

Kesämökillä oli tänään siivouspäivä. Talven pölyt karisivat matoista ja tekstiileistä, ja kesän raikas tuulahdus pääsi sisälle mökkiin.

Kevät on ollut työntäyteistä aikaa. Vaikka olemmekin olleet mökillä paljon, on se mennyt pääasiassa työnteon merkeissä. Nyt oli vapaapäivä, ja vihdoinkin aikaa mökin siivoamiseen.

Pienen mökin siivoaminen ei ole kova urakka, mutta toki aikaa menee, kun matot vie tuulettumaan, pyyhkii pölyt ja pesee lattiat. Samalla tulee välillä juututtua tutkimaan jotakin vanhaa kirjaa, tai miettimään uutta järjestystä huonekaluille. Ja ihailemaan vanhoja Arabian astioita. Silloin sitä aikaa vasta kuluukin!

Välillä on kyllä hyvä nähdä mökki uusin silmin. Siivouksen yhteydessä yksi vanha tuoli löysi uuden paikan ulko-oven vierestä. Siinä se voi toimia vaikka kassien laskupaikkana.

Kun työ oli tehty, oli mökki putipuhtoinen ja valmis kesään. Pölyhuiska naulaan, kukat maljakkoon ja kuppi kahvia palkinnoksi. Päivän työt on tehty, kesä voi tulla mökille!

Enkelinsiipi on kodin uusin viherkasvi

Enkelinsiipi on kaunis nimi tälle erikoiselle viherkasville, josta tuli uusi lisä kotimme viherkasvivalikoimaan. Pistokkaasta helposti jaettava enkelinsiipi on minulle uusi tuttavuus.

Enkelinsiipi oli minulle ennalta tuntematon viherkasvi, kun näin sen ensimmäisen kerran äidilläni. Hän oli saanut kasvin pistokkaan ystävältään. Nopeakasvuinen enkelinsiipi onkin ihanteellinen pistokaskasvi. Äidilläni se kasvoi nopeasti ja hieman toispuoleisesti, joten sain siitä pian jo pistokkaan itselleni.

Juurrutin enkelinsiiven pistokasta vesilasissa kuukauden ajan. Kesti pitkään ennen kuin juuret alkoivat kasvaa, ja halusin niiden kasvavan hyvin ennen kuin istutin kasvin ruukkuun.

Enkelinsiiven lehdet ovat todella erikoiset. Kasvi kuuluu begonioihin, ja sen oikea nimi onkin korallibegonia. Kasvin lehtien muoto muistuttaa kyllä hauskasti enkelin siipiä. Lehden väritys on kauniin tummanvihreä, ja siinä on valkoisia, melkein hopeanhohtoisia pilkkuja. Näyttävä kasvi voi kasvaa isoksikin, jopa parimetriseksi, ja suuret lehdet vaativat isolla kasvilla tilaa ympärilleen. Hajavalossa viihtyvä kasvi ei saa saada suoraa auringonpaistetta mutta ei se ei viihdy myöskään pimeässä.

Meillä enkelinsiipi löysi paikkansa olohuoneen kirjahyllyn päältä ja siitä tuli kaunis lisä viherkasvivalikoimaamme. Jos se on yhtä helppohoitoinen kuin miksi sitä väitetään, niin tästähän voi tulla pitkä yhteinen matka.