Chilit ja artisokat kasvavat kohisten

Hyvältä näyttää: ensi kesän chilisato näyttää taimikasvatuksen puolesta lupaavalta! Ehkä tänä vuonna onnistun myös latva-artisokkien kanssa.

Chilin ja latva-artisokan taimet kasvavat hyvällä vauhdilla. Terhakat, terveet ja kaikin puolin elinvoimaiset taimet tuottavat iloa kasvattajalleen.

Chilin ja latva-artisokan taimet aloittivat kasvunsa kasvivalon alla. Pari viikkoa sitten ne siirtyivät luonnonvaloon, kun kasvivaloa tarvittiin tomaattien ja paprikoiden pienille taimille.

Hyvin ovat chilit ja artisokat uusiin olosuhteisiin sopeutuneet.

Parissa chilin taimessa näkyy jo kukkanuppujen alkuja.

Latva-artisokat ovat todella tuhteja, napakoita ja hyväkuntoisia, ne näyttävät paljon paremmilta kuin vuosi sitten ensimmäisellä kasvatusyrityksellä.

Taimet ovat saaneet varastolannoituksen taimilannoitteella nyt kahteen kertaan. Onneksi luonnonvaloakin riittää nyt niin paljon, että ruukut pärjäävät ikkunan edessä ilman kasvivaloa. Vedensaannista pitää vain muistaa huolehtia päivittäin. Lisäksi suihkuttelen iltaisin taimien lehtiä.

Pian on kuitenkin ruukunvaihdon aika, isommille ruukuille taitaa olla kohta tarvetta.

Talven neuleprojektin opetukset

Olen talven ajan neulonut villaneuletta. Nro 3,5:n puikoilla tehtävään neuleeseen on mennyt monta työtuntia. Kirjoneuleosuus opetti taas olemaan huolellinen.

Neulominen on rakas harrastus, mutta se painottuu minulla vahvasti talvikauteen. En ole edes kovin nopea neulomaan, joten tänä talvena olen työstänyt vain yhtä neuletta. Nro 3,5:n puikoilla ohuesta langasta pyöröneuleena neulominen on hidasta puuhaa. Tosin hyvä puoli siinä on, että saa kerralla sekä etu- että takakappaleet valmiiksi, eikä kappaleita tarvitse yhdistää.

Tarkkana luulin olevani aloittaessani kirjoneuletta. Tältä näytti ruutupiirros ja neuleeseen tullut kirjoneule.

Ja tältä näytti kuva neuleesta – ja kirjoneuleesta.

Olin edennyt kirjoneuleessa on aika pitkälle, kun vasta älysin katsoa tarkemmin kuvaa ja tekemääni työtä.

Minähän olin neulonut värit päinvastoin!

Mietin purkaako koko kirjoneuleosuus, mutta päädyin kuitenkin jatkamaan valitsemallani tiellä. Onhan kuvio ihan kaunis näinkin.

Mutta näin yksinkertainen ihminen on: kun ruutupiirroksessa kuvio on piirretty niin, että kuvio muodostuu valkoisista ruuduista, neuloin ne valkoisella enkä katsonut sen tarkemmin ruutupiirroksen merkkejä, joissa neuvottiin neulomaan valkoiset ruudut neuleen pohjavärillä.

Otan toki vastuun kömmähdyksestä itselleni, mutta pieni palaute lähtee myös neuleohjeen tekijöille. Kannattaisi olla looginen ja tehdä ruutupiirros niillä väreillä joilla se on tarkoitettukin tehtäväksi. Tuskin olen ainoa, joka on mennyt tähän samaan lankaan.

Työ jatkuu, vielä on hihat neulomatta! Ehkä ensi talvena…

Taimikasvatus edistyy vesiviljelyssä

Tomaatin ja paprikan taimikasvatus vesiviljelyssä on edennyt seuraavaan vaiheeseen. Nyt taimet siirrettiin jatkokasvatukseen perliittiin.

Monella tomaatintaimet tekevät jo nuppua, minulla taimet ovat vasta alkutaipaleella. Vesiviljelyssä tapahtuva taimikasvatus alkoi tomaatin ja paprikan taimilla maaliskuun alussa, ja nyt oli aika siirtää kivivillassa idätetyt taimet kasvamaan perliittiin.

Siemenet itivät hyvin, itämisprosentti oli korkea. Vain ihan pari siementä jäi itämättä, joten taimia tuli ennätyspaljon. Parhaat oli silti vain valittava päältä.

Tämä terhakka taimi kantaa vielä siemenkuorta mukanaan. Se on napostelupaprikan taimi.

Osa Evakko-tomaatin, napostelupaprikan, kirsikkatomaatti ’Supersweet 100’:n ja keltaisen vihannespaprika ’Astorin’ taimista siirtyi jatkokasvatukseen perliittiin, osan laitoin tavalliseen taimimultaan. Vesiviljelyastiassani on paikat vain kahdelletoista taimelle, joten kaikkia hyviä taimia ei kannattanut heittää pois.

Nämä vesiviljelyssä jatkavat taimet saavat olla kasvivalon alla, muut pääsivät ikkunapaikalle.

Jos vanhat kokemukset pitävät paikkansa, kasvattavat nämä vesiviljeltävät taimet isommat juuret kuin multaan päässeet sisaruksensa. Muutaman kuukauden päästä nähdään miten kävi.

Vanha kahvipuu tuottaa hedelmää

Komea, vanha kahvipuu innostui tekemään hedelmää eli kahvimarjoja, kun sen kasvuympäristö muuttui ja valon määrä lisääntyi.

Tarina kertoo, että sukulaisemme istutti tämän kahvipuun vuosikymmeniä sitten kahvimarjoista. Liekö tarina totta vai ei, kahvipuu on silti kasvanut komeaan mittaan. Sen tarkka ikä ei ole tiedossa, mutta luultavasti se on saanut alkunsa jo 70-luvulla, eikä siitä voi enää puhua kahvipensaana, se on kahvipuu. Kahvipuu kasvoi liian suureksi edelliseen kotiinsa, joten se siirrettiin kolme vuotta sitten uuteen kotiin tyttäreni luo. Siellä se asettui valoisaan paikkaan ikkunan eteen.

Kasvupaikan muutos on viherkasville aina riski, mutta tässä tapauksessa riski kannatti. Kahvipuu ihastui uuteen kasvupaikkaansa ja alkoi pian jo tehdä uusia lehtiä sellaisiinkin oksiin, jotka näyttivät täysin paljailta.

Lisääntyneen luonnonvalon lisäksi kahvipuu on saanut nyt aiempaa tasaisemmin myös lannoitteita ja kosteutta sumutuksen myötä. Varsinkin talvella kahvipuu selvästi kiittää ahkerasta sumuttamisesta.

Viime vuonna kahvipuuhun alkoi ilmestyä marjoja, ja nyt niitä on jo kuusi. Punaisia kahvimarjoja on siellä täällä, yhteensä kuusi. Ensimmäisenä ilmestynyt kahvimarja alkaa jo kypsyä ja muuttaa väriään tummemmaksi.

Vanhan komean puun kasvua ja uutta vaihetta on ollut hauska seurata. Ehkä saamme kahvipuulle vielä jatkoa sen tuottamista marjoista. Ainakin sitä kannattaa kokeilla!

Valoa viherkasvien elämään!

Viherkasvit ovat selvinneet taas yhdestä pitkästä ja pimeästä talvesta! Tänä talvena tappiot jäivät olemattomiksi, sen sijaan talvi toi esiin pari positiivista yllättäjää.

Onhan tässä pimeässä ja pitkässä talvessa ollut taas viherkasveilla kestämistä. Ihan kaikki koettelemukset eivät vielä ole takana, ainakin huoneilman kuivuus piinaa vielä tovin. Mutta nyt ollaan jo selkeästi voiton puolella, kun tänään vietetään kevätpäivän tasausta. Luonnonvaloa riittää taas!

Viherkasvini pärjäsivät ihmeen hyvin talven läpi. Jatkuvaa hoitoa se kuitenkin vaati, varsinkin suihkepullo oli ahkerassa käytössä, kun varsinkin unelma, sulkasaniainen ja maija niin vaativat. Se kuitenkin palkitsi, sillä sain pidettyä viherkasvit elossa!

Talven yllättäjäksi nousi maija. En osannut aluksi hoitaa sitä ollenkaan, enkä ymmärtänyt, että se vaatii niin paljon juuri sumuttelua. Kasvi miltei kuoli osaamattomuuteeni. Mutta päivittäinen lehtien sumuttelu tuotti tulosta, ja maija kasvatti uusia lehtiä vuoden pimeimpään aikaan.

Toinen ilonaihe oli ruususiivikki. Viime kesä oli sille ankara, ja jouduin leikkaamaan ruususiivikin alas. Se kuitenkin ponnisti takaisin eloon, ja on kasvattanut nyt keväällä hurjasti mittaa.

Talvella juurruttamani kirjavalehtinen kultaköynnös N’Joy voi sekin hyvin ja tekee uutta lehteä.

Hyvää kuuluu muillekin kodin viherkasveille. Niitä onkin kertynyt hyllyt täyteen, ehkä pitää vähän jo hidastaa uusien viherkasvien hankkimisen tahtia. 🙂