Risukranssi muuttui joulukranssiksi

Aiemmin tekemäni risukranssi päätyi – kuten vähän jo ennalta arvelinkin – jalostumaan joulukranssiksi. Koristeekseen se sai kuivattuja sitruksia ja mustikanvarpuja.

Käytin aiemmin koivunoksista tekemääni risukranssia pohjana joulukranssiin, johon lisäsin koristeeksi mustikanvarpuja, tähtianiksia, käpyjä sekä kuivattuja sitruksia ja omenoita. Pujottelin ensin mustikanvarvut risukranssin lomaan ja sidoin lopuksi varvut hieman tiiviimmin kranssiin pellavanarun avulla.

Kranssiin saa kivan vihreän värin jo aika väheiselläkin määrällä mustikanvarpuja, mutta sitä tuuheampi se toki on mitä enemmän varpuja kranssiin käyttää.

Olin kuivannut vähän huonoksi menneitä satsuman ja omenan viipaleita jo aiemmin, ja nyt käytin ne kranssin koristeeksi. Pussin pohjalta löytyi vielä kauniita tähtianiksiakin. Kanelitangotkin sopivat hyvin tähän kranssiin, samoin isot pähkinät.

Kiinnitin koristeet kranssiin kuumaliiman avulla. Liimaa saa käyttää reilusti, jotta koristeet tarttuvat ohuisiin mustikanvarpuihin.

Tämä kranssi säilyy sisätiloissa ja lämpimässä pitkään, sillä kaikki sen koristeet ovat jo valmiiksi kuivattuja. Mustikanvarvutkin säilyttävät kauniin vihreän värinsä reilusti joulun yli. Ja mikä parasta, tätä ei tarvitse huoltaa. 🙂

PS! Pahoittelut hieman epätasaista kuvista, tällä valon määrällä pitää yrittää selvitä…

Helppo havukranssi jouluun

Helppo havukranssi syntyy männynoksista ja kranssirenkaasta, muuta ei tarvita. Havukranssin voi ripustaa roikkumaan joulupöydän päälle tai seinälle.

Joko olet joulufiiliksissä? Me ainakin olemme!

Tein tämän joulun ensimmäisen havukranssin toisen adventin kunniaksi. Tämä todella helppotekoinen havukranssi syntyi muutamasta metsästä löytämästäni pudonneesta männynoksasta, jotka kiedoin metalliseen kranssipohjaan. Männynoksat voi halutessaan kiinnittää kranssiin langalla tai rautalangalla, jotta ne pysyvät hyvin paikoillaan. Ja jos löydät sellaisen männynoksan, jossa on jo käpyjä, ei niitäkään tarvitse liimailla oksiin. Toki kävyt voi halutessaan liimata kuumaliimalla.

Tämän kranssin ripustin roikkumaan olohuoneeseemme. Laitoin kranssiin kiinni pellavanarut, joiden avulla kranssin saattoi ripustaa kattokoukkuun. Toki kranssin voi laittaa perinteiseen tapaan myös seinälle tai vaikka koristeeksi joulupöydän keskelle.

Lisää ideoita havukransseihin löydät täältä: puoliympyrän muotoinen havukranssi, havukranssi katajanoksista ja havukranssi männynoksista ja roseepippureista.

Ihanaa joulunodotusta kranssinteon myötä!

Pakkasen kaunistama puutarha

Pakkanen on paukkunut korkeissa lukemissa jo reilusti toista viikkoa. Puutarhassa se on tuonut kesän jäljiltä kuivuneiden kukkien päälle kauniin huurteen.

Kovat pakkaset ovat pitäneet meitä kirpakassa otteessaan jo reilun toista viikkoa. Puutarhaan se on tuonut upean satumaisen kauneuden, kun kesän jäljiltä kuivuneet kukat ovat nyt valkoisen huurteen kuorruttamia. Ja kun auringonpaiste saa vielä lumen kimmeltämään, on näky uskomattoman kaunis.

Tänä aamuna lämpömittari näytti meillä -18 astetta. Uskaltauduin ulos vasta lounaan jälkeen, kun pakkanen oli hellittänyt muutaman asteen. Ja onneksi lähdin, tämä kaikki kauneus olisi jäänyt tänään näkemättä! Nämä kuvat nappasin pienen kävelyretken aikana – sitten olikin palattava nopeasti kahvikupin ääreen.

Sinivalkoinen jäälyhty

Sinivalkoinen jäälyhty saa värinsä ja kuvionsa lautasliinasta. Sinivalkoinen jäälyhty juhlistaa huomista itsenäisyyspäivää.

Reippaat pakkaset ovat olleet oiva hetki tehdä jäälyhtyjä. En ole ennen yrittänyt kuvioida jäälyhtyä lautasliinan avulla, mutta nyt päätin kokeilla miten se onnistuisi.

Jäädytin lyhdyn kolmen litran ämpärissä niin, että laitoin veden ämpäriin illalla ja kokeilin reilun 16 tunnin kuluttua, miten hyvin lyhty oli jäätynyt. Kumosin jäälyhdyn lasilautaselle. Lyhtyyn oli syntynyt juuri sopivan paksuiset reunat, joten se oli valmis koristeluun. Lyhdyn päälle jäivät kauniit jääriitteet, jotka jätin paikoilleen – ne voi toki halutessaan siistiä myös pois.

Olin löytänyt juuri aiheeseen sopivan sinivalkoisen lautasliinan, josta poistin kaksi valkoista kerrosta. Jäljelle jäi vain kuvioitu päällikerros.

Asettelin lautasliinan varovasti jäälyhdyn reunoille. Työssä pitää olla tarkka ja nopea, sillä ohutta lautasliinaa ei voi ollenkaan liikutella. Se jämähtää kerralla kiinni jäähän. Yritin saada liinan mahdollisimman suorana kiinni jäähän.

Ylimääräiset lautasliinan reunat leikkasin saksilla pois.

Kun pinta oli saatu kauttaaltaan vuorattua lautasliinalla, suihkuttelin vielä sumutuspullolla jäälyhdyn pintaa niin, että lautasliina tarttui kunnolla kiinni jäähän. Sen jälkeen vein jäälyhdyn vielä yöksi ulos pakkaseen jäätymään.

Pakkasyön jälkeen lautasliina oli napakasti kiinni jäälyhdyssä. Sitten vain kynttilä jäälyhdyn sisälle ja virittäytyminen kohti huomista itsenäisyyspäivää voi alkaa.

Lisää valoa viherkasveille!

Viherkasvit kaipaavat nyt valoa. Kokosin valoa eniten kaipaavat viherkasvit yhteen kasvivalon alle. Samalla niitä on helppo hoitaa.

Vaikka aurinko päivällä paistaisikin, ei siitä riitä iloa viherkasveille. Valoisa aika on nyt liian lyhyt, ja viherkasvit kärsivät valon puuttumisesta.

Keräsin eniten valoa kaipaavat ja sen puutteesta jo kärsivät viherkasvini yhteen. Muorinkukka, pennimuori, huopaitulehti, pieni kultaköynnös ja ruususiivikki olivat sopivankokoisia mahtumaan kasvivalolla varustettuun viljelylaatikkoon, jossa kasvatan keväällä yrttejä. Kasvivalo saa olla päällä 12 tuntia vuorokaudessa. Hyllyn päällä laatikon vieressä oli vielä tilaa pikkupeikonlehdelle, joka sekin kaipaa talvella enemmän valoa.

Reunallinen, muovinen viljelylaatikko on muuten mainio paikka kasveille myös sen takia, että nyt niitä on helppo sumutella pelkäämättä, että pisarat roiskuvat ympäriinsä.

Ruususiivikki koki viime kesänä kovia, kun se meilkein kuoli kuivuuteen. Se tiputti kaikki lehtensä, mutta virkosi, kun leikkasin sen oksat lyhyiksi ja huolehdin vedensaannista. Nyt se näyttää taas oikein hyvältä.

Hauska huopaitulehti on uusin viherkasvini. Hankin sen syksyllä Joensuun-reissulta, kun kävin Botania-kasvihuoneessa. Uskoisitko muuten, että huopaitulehti on tulilatvan sukulainen? Tulilatvakin kuuluu itulehtiin.

Muorinkukka ja kultaköynnös ovat kirjavalehtisiä viherkasveja, joiden valontarve on talvella monia muita kasveja suurempi. Siksi nämäkin pääsivät nauttimaan lisävalosta.

Muut valoa tarvitsevat viherkasvini, kuten kaktukset, tyräkit ja rahapuut, eivät mahtuneet kasvivalon alle. Ne siirrän mahdollisimman lähelle ikkunoita ja luonnonvaloa. Ja toivon aurinkoisia päiviä!