Risukranssi pääsi aitan oveen

Tuulen pudottamat koivunoksat taipuivat jo ensimmäiseksi kranssiksi mökkiaitan oveen.

Pikkupakkanen ja tuuli olivat pudottaneet mökkipihalle koivunoksia. Keräilin niitä viikonloppuna ja taivuttelin niistä risukranssin mökkiaitan oveen. Asettelin oksia ”jonoksi” ja sidoin ne yhteen rautalangalla. Kun kranssin koko oli sopiva, kiedoin päät yhteen ja solmin ne rautalangalla ympyräksi. Kranssiin kiedottu led-valonauha tuo siihen pimeän tultua tunnelmallista pilkettä.

Koivunoksista tuli niin hyvä kranssipohja, että se saattaa vielä saada jotain muutakin koristusta talven mittaan.

Luonto tuli sisälle

Nyt kun puutarhasta ei voi enää napsia kukkia sisälle maljakkoon, löytyy sammaloituneista oksista, maahan pudonneista kävyistä ja sammalesta niille korvikkeita.

”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” kysyi mieheni, kun hän näki minun asettelevan käkkyräistä, kuivaa ja sammalen peittämää oksankarahkaa mökillä maljakkoon.

”No luonto tuli sisälle!” vastasin naurahtaen.

Mies vain pudisteli päätään, mutta ei myöskään vaatinut karahkaa poistamaankaan. 🙂

En osta mökille kukkakimppuja, sillä käymme siellä näin syksyisin ja talvisin vain päiväseltään. Jotakin sinne kuitenkin kaipaan, joten kukkien sijaan etsin mökkipihalta sopivaa somistetta.

Isojen kuusten alta löysin tämän komean, kauniisti sammaloituneen oksankarahakan. Siitä tuli tämän talven koriste mökkiin.

Lasisen kynttilän vierelle laitoin sammalpedin, puolukanvarpuja ja muutaman kävyn.

Eikä se luonnon sisälle tuleminen rajoitu pelkästään mökkiin. Kummasti se hiipii sisälle myös kaupunkikotiimme. ❤

Entä sinä, teetkö samoin? Tuotko näin syksyllä luonnonmateriaaleja sisälle kotiin?

Porvoon joulun parhaat osoitteet

Porvoo on aito joulukaupunki, jossa on mukava fiilistellä joulua, tehdä lahjaostoksia ja ihastella pikkukaupungin maisemia. Porvoo avasi joulunsa jo viime viikonloppuna.

Porvoo sonnustautui jo viime viikolla jouluasuun. Ihanan tunnelmallisen Porvoon vanhankaupungin kujilla oli vielä arki-iltana vähän ihmisiä liikkeellä, kun kävin jo fiilistelemässä minulle tärkeän joulukaupungin tunnelmaa ja tekemässä ensimmäisiä jouluostoksia.

Jos et ole vielä käynyt Porvoossa joulun alla, tee se ihmeessä tänä vuonna. Porvoon parhaat pienet sisustus- ja herkkuputiikit löytyvät kahdelta vanhankaupungin kadulta, Välikadulta ja Jokikadulta.

Jokikadulla ovat vierekkäin suosikkiputiikkini: ihania herkkuja ja keittiötarvikkeita myyvä Skafferi sekä pikkuruinen designkauppa Design Deli. Niitä vastapäätä löytyy sisustusliike Lille Vanille, ja samalta puolelta katua kaunis sisustuskauppa Kuusilinna Living, josta löysin kauniita joulukoristeita.

Jokikadun toisessa päässä, Raatihuoneentorin laidalla on vielä yksi ihana sisustuskauppa, Sisustus Ometta. Sitä vastapäätä torin toisella laidalla on Cafe Fanny, jossa glögilasillisen voi nauttia ulkoterassilla ja samalla ihailla upeaa Porvoon raatihuonetta.

Nyt ollaan jo Välikadulla, jonka varrelta löytyy toinen mukava kahvila – kahvila Helmi. Sen sisustus on ihanan rehevä ja kodikas – ja leivosvitriinin anti vastustamaton!

Lastenputiikki Riimikossa on ihan pakko käydä, vaikka et etsisikään lahjoja lapsille. Kauppa on nähtävyys jo sellaisenaan! Sieltä löydät myös kauniita kortteja. Riimikon vieressä on käymisen arvoinen kodintarvikeliike Wellmans.

Ja kun lähestyt Välikadun alkua, löydät sieltä karkkikaupan. Brunbergin myymälää ei voi ohittaa! ❤

Marraskuun kukat puutarhassa

Vielä löytyy puutarhasta muutama kukka näin marraskuussakin. Jouluruusu kasvattaa komeaa nuppua ja valmistautuu selvästi jouluun, mutta toinen kukkija onkin sitten vähän erehtynyt vuodenajasta.

Mökkipuutarhaan pari joulua sitten istuttamani jouluruusu on jo pitkään kasvattanut ja vankistanut ainokaista kukkanuppuaan. Joka kerta mökille mentäessä odotan, että nuppu olisi avoinna, mutta ei vieläkään! Viime vuonna jouluruusu avasi nuppunsa näin marraskuun lopulla, mutta ilmeisesti marraskuu on tänä vuonna ollut jouluruusulle liian lämmin. Vielä pitää siis malttaa odottaa nupun aukeamista.

Mökkipuutarhassa on toinenkin kukkija, mutta se on nyt vähän erehtynyt vuodenajasta.

Alppiruusun alla on jo useamman viikon kukkinut yksittäinen kevätesikko. Sitkeästi se kukkii, vaikka sen muut lajitoverit eivät samaan ole innostuneet.

Lokakuun lopulla kuvasin kevätesikon ensimmäisen kerran, ja tuo jälkimmäinen kuva on eiliseltä. Ensimmäiset kaksi kukkaa ovat jo kuihtuneet. Nyt on avautunut jo kolmas kukka, ja uusi pieni nuppukin sieltä jo kurkistaa.

Ripsiäisten armoilla

Nukkaköynnösvehkassa on taas ripsiäisiä. Niistä tuntuu olevan hankala päästä eroon.

Ripsiäiset iskivät ensimmäisen kerran nukkaköynnösvehkaan viime keväänä. Kasvin lehtiin ilmestyi silloin pieniä reikiä, kuin haavoja, ja lehtiin ruskeita laikkuja. Samaan aikaan se kuitenkin tuotti uusia lehtiä.

Myrkytin nukkaköynnösvehkan kahteen otteeseen, ja se tuntuikin selättäneen ripsiäiset. Kesäaika meni hyvin, mutta viime viikolla huomasin taas pahaa enteileviä muutoksia kasvissa. Lehtiin oli taas ilmestynyt ruskeaa.

Ripsiäisiä on todella hankala huomata, niiden toteamiseen tarvitsee hyvän taskulampun ja mielellään jopa suurennuslasin. Ne voivat olla mustia tai valkoisia, ja nämä meillä olleet ovat olleet valkoisia, ihan millin kahden pituisia ja kapeita hyönteisiä. Löysin kasvista viisi elävää ripsiäistä, jotka poistin. Sitten vein kasvin taas myrkytettäväksi.

Ripsiäiset tekevät työnsä varsin nopeasti. Ne on hyvä huomata ajoissa, poistaa viottuneet lehdet, myrkyttää kasvi ja eristää se muista kasveista, jotta ripisiäiset eivät pääse leviämään.

Ripsiäiset kestävät ilmeisen hyvin myrkkyjä, joten niistäkään ei välttämättä ole apua. Pintamulta kannattaa muuten vaihtaa samalla kun ripsiäisiä myrkyttää ja suihkuttaa, jotta mahdolliset munat saa mullasta pois.

Ja jotta ripsiäiset saisi pidettyä loitolla, on kasvia hyvä suihkutella säännöllisesti. Ripsiäiset pitävät kuivasta huoneilmasta, mutta kaihtavat kosteutta.

Katsotaan miten tässä ripsiäistaistossa käy, vievätkö ne voiton vai taistelemmeko nukkaköynnösvehkan kanssa vastaan. Se muuten tekee sitkeästi uutta lehteä kaiken koettelemuksen keskellä.