Ihanat ainekset kuivakukkakranssiin

Yhden illan kurssilla syntyi kuivakukkakranssi, jonka hempeä väritys sai inspiraation upeista hortensian kukista.

Työpaikkani henkilöstölle järjestettiin mahdollisuus osallistua kukkakranssikurssille, ja minä olin tietenkin varmaan ensimmäisten ilmoittautuneiden joukossa. Vaikka olen tehnyt kransseja paljonkin, olen aina tehnyt niitä oman pääni mukaan. Nyt olisi kiva saada ammattilaisten ohjeistusta ja vinkkejä kranssintekoon.

Kukkakranssikurssin veti ihana Kukkatehdas, helsinkiläinen kukkakauppa ja sen osaavat työntekijät. Saimme käyttöömme monipuolisen valikoiman kuivakukkia, heiniä, viljoja, tuoreita eucalyptyksia ja kauniita hortensian kukkia. Ihastuin ikihyviksi noihin kauniisiin hortensioihin, ja niistä sain inspiraation kranssini väritykseen. Aivan upeat värit!

Heti aluksi opin, että kranssipohjana oleva renkula kannattaa päällystää vihreällä kukkateipillä. Silloin renkula ei pilkota ikävästi kauniiden kukkien välistä. Hyvä kikka myös siksi, että kukat tarttuvat hieman tahmeaan teippiin ja niitä on helpompi käsitellä.

Kokosin materiaaleista erilaisia pieniä kimppuja, joita asettelin vuorotellen renkulan reunoille ja keskelle. Etenin reunkulan keskeltä alas ja kiinnitin kimput rautalangalla, jota en katkaissut välillä. Tämäkin oli hyvä kikka! Olen ennen sitonut kranssin useilla rautalanganpätkillä, mutta näin yhtenäisenä käytettynä lanka kulkee sutjakasti mukana ja sitä myös säästyy.

Kun pääsin keskelle alas, kieputin langan toiselle puoliskolle ja jatkoin sitten taas sieltä takaisin kohti alareunaa.

Kun kranssi oli valmis, kiinnitin siihen vielä muutamia olkikukkia liiman avulla. Niiden rapsakat varret eivät olisi kestäneet sitomista rautalangalla.

Aika hempeä tästä tuli, mutta tyytyväinen olen!

Pelastetaan kultaköynnös!

Luottoviherkasvini kultaköynnös on viime aikoina voinut huonosti. Se on kellastuttanut ja pudottanut lehtiään ja näyttänyt kovin nuutuneelta. Pelastustoimet olivat siis tarpeen.

Kultaköynnös on yksi pitkäikäisimmistä viherkasveistani, mutta viime viikkoina se on näyttänyt huonovointiselta. Sen lehdet ovat kellastuneet ja pudonneet, ja se on tarvinnut normaalia enemmän kastelua. Siltikin lehdet ovat heti parin päivän päästä näyttäneet nuutuneilta.

Nämä ovat selkeitä merkkejä siitä, että ruukku on käynyt sille liian pieneksi eikä mullassa ole sille enää tarpeeksi ravinteita. Siispä uutta ruukkua vaihtamaan.

Kun otin kultaköynnöksen lähitarkasteluun, huomasin sen juurien olevan jo pahasti esillä mullasta. Ja kun otin kasvin pois ruukusta, olivat sen juuret todellakin täyttäneet koko ruukun. Multaa ollut enää nimeksikään, ja se vähä mitä jäljellä oli, oli kutistunut haperoksi.

Hankin kultaköynnökselle uuden isomman ruukun ja poistin osan vanhemmista juurista. Uutta multaa sekaan, ja johan juuret pääsivät mullan peittoon. Samalla katkaisin yhden lehdettömän oksan, jonka päässä kuitenkin oli hyvää kasvua ja laitoin latvapistokkaan juurtumaan lasipulloon. Se pääsee juurtumisen jälkeen takaisin samaan ruukkuun. Samaa kikkaa olen käyttänyt aiemminkin, kun kultaköynnös on varistanut lehtiään.

Nyt vain odottamaan, mitä uusi ruukku ja mullanvaihto saavat kultaköynnöksessä aikaan! Näyttääkö se jo heti jopa hiukan piristyneeltä?

Värit ja kukat hehkuvat kotipihassa

Syksy on ollut puutarhalle lempeä. Kotipihallakin kukkivat vielä kesäkukat, ja perennoihin on tullut kauniit syysvärit.

Pieni kotipihamme on saanut nauttia lokakuun lempeän lämpöisistä päivistä ja öistä. Kesäkukat ovat vielä hyvässä vireessä, enkä ole raaskinut heittää niitä pois.

Lumihiutale kukkii ennätyksellisen myöhään. Olen yleensä heittänyt sen kuivuneena pois jo viimeistään syyskuussa, mutta nyt siinä on vielä paljon kukkia.

Keijunkukassa alkaa olla upea väritys! Jokainen lehti tuntuu olevan ihan omanvärisensä.

Koristeapila ja koristeporkkanakin viihtyvät vielä hyvin ruukussa. Otin koristeporkkanasta jo kukat sisälle maljakkoon, mutta sen lehtiin on alkanut muodostua kaunista syysväriä. Apila on vielä komeasti vihreä.

Vaikka kesäkukat vielä kukkivatkin, taivuin kyllä jo hankkimaan pihalle syyskukkikiakin. Kolmesta erivärisestä callunasta ja elämänlangasta syntyi koriin syksyisen värikäs asetelma.

Isolla pensselillä

Täällä etelässä luontoa on maalattu oikein isolla pensselillä. Ruskan värit hehkuvat lokakuisessa mökkipuutarhassakin.

Mökkilehmuksessa oli vielä viime viikolla viimeiset keltaiset lehdet, kun nappasin niistä kuvan. Eilinen sade vei lehmuksesta loputkin lehdet mennessään.

Vaahterassa riittää vielä lehtiä, vaikka niitäkin satelee maahan pikkuhiljaa. Yläpihan tammista lehdet jo putosivat, sillä ne kärsivät kovasti viime kesän kuivasta heinäkuusta. Alapihan tammissa lehdet alkavat vasta kellastua.

Mutta eivät mökkipihan ruskavärit lehmukseen loppuneet. Juhannusruusuissa, pensasmustikassa ja mahoniassa on nyt todella upea punainen syysväri. Mahoniassa on myös muutama komea sininen marjakin.

Mökkirannan kaislikossa on upea kullankeltainen sävy ja vastarannalla haavat hehkuvat keltaisina.

Mökkipihalta löytyy vielä muutama syyskukkija. Komeamaksaruoho ei ole päässyt ihan vielä täyteen loistoonsa, mutta tähtiputki on vielä hyvässä vireessä syyskukinnassaan.

Yläpihan kanervista moni jätti kuivuuden takia kukinnan väliin, mutta muutama kaunis kukka sieltäkin vielä löytyy.

Ja vaikka punahattu on parhaimman hehkunsa jo jättänyt, on se vieläkin kaunis. ❤

Lokakuun kukkaloistoa kedolta

Eilinen kävelyretki tuotti ihanan yllätyksen! Lähipellolla oli vielä lokakuussakin ketokukkia kukassa, ja niistä sai kerätä kotiin ihanan kukkakimpun.

Eilinen upean aurinkoinen sää houkutteli tekemään vähän pidemmän kävelylenkin kotikulmilla. Lähipelloillamme on ollut helsinkiläisten poimittavana auringonkukkia ja ketokukkia, mutta en ollenkaan osannut odottaa, että ketokukat olisivat vielä näin lokakuussakin vielä poimittavissa.

Ihanaa, että kukkia ei oltu vielä niitetty pois, sillä Haltialan pelloilta löytyi vielä kehäkukkia, hunajukukkia, malvikkeja ja muutama unikkokin kimppuun kerättäväksi.

Näistä kukista syntyikin ihana viikonloppukimppu!