Viimeinen hetki nostaa amarylliksen sipulit

Amarylliksen sipulit ovat olleet koko kesän maassa keräämässä voimaa uutta kukintaa varten. Nyt oli viimeinen hetki nostaa ne ylös.

Laitoin keväällä kahden jouluna kukkineen amarylliksen sipulit jälleen mökillä maahan. Ne viettivät kesän ruusupuskan alla varjossa. Syksy on ollut niin lämmin että melkein unohdin sipulit maahan, mutta onneksi muistin tänään nostaa ne ylös.

Kesän maassa viettäneiden amarylliksen sipuleiden nostaminen on aina jännä hetki. Et voi olla ollankaan varma, miten sipulit ovat kesän kestäneet, ovatko ne pehmenneet? Silloin ne olisi heitettävä pois.

Nämä kaksi sipulia olivat onneksi edelleen oikein napakat ja kiinteät.

Toisessa sipulissa oli vielä lehtiäkin, mutta toisesta ne olivat jo lakastuneet. Poistin lehdet ja samalla poistin myös pari kerrosta pehmeää kuorta sipuleiden pinnalta. Alta paljastui kaksi napakkaa ja hyväkuntoista amarylliksen sipulia. Nämä voivat hyvinkin kukkia uudelleen!

Typistin myös hieman sipuleiden juuria ja laitoin sipulit kuivumaan sanomalehden päälle sisälle mökkiin. Kun ensi viikolla menemme taas mökille, kiedon toivottavasti hyvin kuivahtaneet sipulit sanomalehteen ja jätän ne viileään peruslämmöllä +12 asteessa olevaan mökkiin pariksi kuukaudeksi. Sipulit tarvitsevat kunnon lepojakson.

Nämä amaryllikset eivät siis ehdi kukkia jouluksi. Vuodenvaihteen tienoilla otan ne esiin, istutan multaan ja jään odottamaan kukkavanaa. Ja samalla jännittämään, että minkä väriset amaryllikset näistä paljastuvatkaan – toinen oli ehkä valkoinen ja toinen punainen. Jos oikein muistan…

Advertisement

Hui mitä herkkuja!

Joskus on kiva heittäytyä hassutteluun, ja mikäpä olisi siihen parempi aika kuin synkkä lokakuu. Koristelimme viikonlopun leivonnaiset Halloweenin hengessä kauhistuttavan herkullisiksi!

Vaikka emme varsinaisesti Halloweenia vietäkään, innostuimme tyttäreni kanssa koristelemaan tuikitavalliset porkkanamuffinit Halloweenin hengessä mustalla ja oranssilla sokerikuorrutteella.

Kurpitsan, haamujen ja kärpässienten innoittamat koristeet on helppo tehdä vaikka lastenkin kanssa. Sokerimassaa on helppo muovailla. Se kannattaa kaulia tuorekelmun välissä, jolloin sen saa hyvin irtoamaan sekä kaulimesta että pöytäpinnasta. Valkoinen haamukuorrutus syntyi vanilja-tuorejuustosta ja tomusokerista, haamun silmät mustasta sokerimassasta. Ihanan karmeat pienet hämähäkit hankimme juhlatarvikeliikkeestä.

Sitten vain mielikuvitus lentämään ja hassuttelemaan!

Loppuuko puutarhan tarina tähän?

Mieli on maassa, nämä saattavat olla pienen kaupunkipuutarhani viimeiset syystyöt. Edessä voi olla niin iso mullistus, ettei puutarhani siitä selviä.

Pieni rivitalopihamme saattaa ensi keväänä joutua kaivurin alle. Taloyhtiössämme suunnitellaan isoa remonttia, jonka myötä myös pienet pihamme myllättäisiin kokonaan.

Olen kipuillut tämän asian kanssa, sillä vaikka puutarhamme on pieni, on sen kanssa tehty paljon töitä. Pikkupihamme omenapuu, laakakatajat, tarhaviiniköynnös ja kaunis liuskekivetys ovat pian vain muisto, samoin pari kesää sitten rakentamani kivilaattaterassi.

Harmittaa vietävästi.

Kun olen tällä viikolla tehnyt puutarhassani pihatöitä, olen kuitenkin yrittänyt kääntää ajatuksen positiivisen puolelle. Nostan kukkaruukuista perennat yrttipenkkiin talvehtimaan ihan kuten ennenkin. Jos hyvin käy, pystyn pelastamaan ainakin ne ennen remonttia.

Ja voihan tämän nähdä mahdollisuutena tehdä puutarhaan jotakin ihan uutta.

Syksyn viimeiset värit

Syksyn värit hiipuvat hiljalleen. Jäljellä on enää sammunutta vihreää, lempeää harmaata ja pieni ripaus punaista.

Kävimme tänään tekemässä viimeisiä syystöitä äitini kesämökillä. Tiedättehän: kesäkalusteet suojaan, kasvimaa kääntöön ja isoimmat lehdet pihalta pois. Touhuttavaa riitti viidelle ihmiselle.

Mökkipuutarhassa kukkivat enää komeamaksaruohot, mutta metsästä löysin vielä värejä. Aivan, pakkohan sitä oli ehtiä piipahtaa myös metsän puolelle. 🙂

Kun kaikki lehdet ovat jo tippuneet lehtipuista, on syysmetsä aivan eri näköinen kuin kuukausi pari sitten.

Kävin kurkkaamassa läheisen sienipaikan ja löysin sieltä vielä pienen kassillisen suppilovahveroita. Puolukkamättäillä hehkui vielä kirkkaanpunaisia puolukoita, ja pihlajissa oli enää pelkkiä oranssinpunaisia marjoja – viimeisiä syksyn värejä.

Viimeiset kukansiemenet talteen

Otin viikonloppuna talteen viimeiset kukansiemenet mökkipuutarhan kesäkukista. Tämän kesän kukkaloisto alkaa olla pikkuhiljaa ohi.

Keräsin viikonloppuna mökillä viimeiset samettikukkien ja kehäkukkien siemenet talteen. Samettikukissa oli vielä muutama kukkakin. Kehäkukat olivat jo hiipuneet pois, mutta komeat siemenet pääsivät odottamaan ensi kesää.

Lempikukkani akileijat kukkivat tänä kesänä upeasti ja niihin oli muodotunut upeat siemenkodat. Leikkasin kukkavarret pois ja sirottelin kuivuneet siemenet sinne tänne pitkin pihaa. Akileijan siemenet löytävät kyllä ihmeen hyvin taas ensi kesänä uuden kasvupaikan. Ja meillä ne saavat kasvaa missä haluavat.

Pienessä niittykukkalaatikossani kukkivat vielä viimeiset ruiskaunokit ja revonhännät. Ne saivat jäädä. Kun pakkanen ensimmäisen kerran vierailee mökkitontilla, leikkaan kukat pois ja ripottelen siemenet laatikkoon ensi kesän kukkaloiston toivossa.

Läheiseltä kukkaniityltä keräämäni unikon siemenkodat ovat jo kuivuneet hyvin. Pikkuruiset siemenet saavat olla niiden suojissa vielä kevääseen. Ne pääsevät suoraan kukkapenkkiin heti lumen sulettua.

Onpa ihana jo suunnitella tulevan kevään kukkakylvöjä!