Avokadon latvominen onnistui hienosti

Avokadon latvominen on aina riski, mutta nyt se onnistui tuplasti. Molemmat latvotut avokadot alkoivat kasvattaa hienosti uutta oksaa.

Olen aiemminkin yrittänyt latvoa avokadoa, mutta aina se ei ole onnistunut. Minusta avokado on kauneimmillaan silloin, kun siinä on selkästi monta oksaa eikä vain yksi korkealla keikkuva latvus.

Meillä kasvaa tällä hetkellä kaksi avokadoa, joista toisen olemme kasvattaneet ihan alusta asti lasipullossa. Se on nyt soma pieni puu, jonka komeat juuret täyttävät jo pian koko pullon.

Toinen avokado kasvaa ruukussa. Se joutui kesän lopulla ripisiäisten hyökkäyksen kohteeksi (siitä tapauksesta kerron enemmän myöhemmin) ja päädyin lopulta leikkaamaan sen latvan kokonaan alas. Riski kannatti, sillä pääsimme samalla eroon ripsiäisistä ja avokado sai uuden mahdollisuuden.

Molemmat avokadot kasvattavat nyt hienosti uutta oksaa, ja molempien rungoista näyttää myös tulevan jo seuraaviakin oksia. Nyt on vain edessä haastavat ajat, kun valon määrä vähenee. Täytyy yrittää pitää nämä avokadot mahdollisimman valoisassa paikassa. Jatkan myös niiden lannoittamista, vaikka se muiden huonekasvien osalta pian jo loppuukin.

Tämä tuli tarpeeseen

Tänään oli pakko päästä metsään. Takana oli kiireinen viikko, ja mieli halusi samoilla metsän mättäillä ja puiden siimeksessä.

Onko sinulla koskaan kaipuuta metsään? Olen puhunut aiemminkin kaipuustani. Joskus on vain sellainen tilanne, että metsään on ihan pakko päästä, ja se päivä oli tänään.

Ajoimme aamulla mökille ja sanoin jo autossa miehelleni, että tänään on pakko päästä kävelemään metsään, pelkkä mökkeily ei nyt riitä. Niinpä aamukahvien jälkeen laitoimme kumpparit jalkaan, otimme varuiksi pienen korin mukaan ja suuntasimme yhdessä lähimetsään.

Eipä tarvinnut montaa askelta ottaa metsäpolulla, kun pää jo tyhjeni viikon paineista. Annoin puunoksien ripotella vettä päälleni, imin itseeni sammalen tuoksua ja ihailin kuusten syvää vihreää väriä. Maltoin sentään laskea välillä katseeni alas mättäille. Metsäretken tuliaisena oli paitsi levännyt mieli, myös korillinen sieniä.

Kesän viimeiset kukat maljakkoon

Mökkipuutarhasta löytyi vielä viikonloppuna muutama kukka maljakkoon laitettavaksi. Viimeisetkin kosmoskukat ja koristeporkkanat hiipuvat pian.

Oli ihana nähdä, että kosmoskukka oli vielä avannut nuppujaan viikon aikana. Yöt eivät sitten olleetkaan sille liian kylmiä. Samoin koristeporkkana oli mielestäni ihan kasvanut viikossa pituutta!

Kun niittykukkalaatikosta löytyi vielä muutama ruiskukka ja pari kaveria, oli viimeisten leikkokukkakimppujen aika. Eikä niitä raaskinut jättää viikoksi mökkiin, vaan kotiinhan ne oli tuotava. ❤

Miten siemenkylvöt onnistuivat?

Kylvin keväällä siemenestä kesäkukkien ja vihannesten taimia, ja nyt on aika tehdä tilinpäätös kylvöjen onnistumisesta.

Mietin usein kevään edetessä, että onko mitään järkeä kasvattaa vihannesten taimia itse? Omat kasvatusolosuhteet (ja taidot) ovat usein varsin rajalliset, ja puutarhamyymälöistä saa upeita, hyväkuntoisia taimia istutettavaksi suoraan maahan. Rahallinenkaan hyöty ei ole juuri kummoinen, ainakaan näillä kylvömäärillä.

Mutta aina ne pienet taimiruukut täyttävät keväisin olohuoneen ikkunaseudun! Itse siemenestä satoisaksi vihannekseksi tai upeaksi kukaksi kasvatetun taimen seuraaminen on vain yksinkertaisesti erittäin palkitseva juttu. ❤

Tänä keväänä esikasvatin siemenestä napostelupaprikan, ’Evakko’-tomaatin, lehtikaalin, kesäkurpitsan, latva-artisokan, kosmoskukan, tsinnian ja koristeporkkanan taimia. Suorakylvöön jätin osan kosmoskukista ja tsinnioista, ketokukat, pinaatin ja yrtit.

Miten meni? No ei kaikilta osin ihan nappiin.

Vaikeimmaksi osoittautui latva-artisokka.

Sain kasvatettu neljä latva-artisokan tainta, joista kolme istutin mökille kohopenkkiin, yksi meni äitini kasvimaahan. Parhaiten niistä kasvoi äitini kasvimaahan viety taimi, vaikka se ei saanutkaan ehkä tarpeeksi vettä kesän aikana. Lämpöä sille riitti, sillä kasvimaa on varsin aurinkoisessa paikassa.

Hoivailin omassa kohopenkissäni olleita latva-artisokan taimia tunnollisesti koko kesän – lannoitin, kastelin ja suojasin. Niiden kasvupaikka oli puoliaurinkoinen.

Heinäkuun puolivälissä luulin jo menettäneeni taimet, sillä ne hävisivät kokonaan. Ihmetys oli suuri, kun elokuun alussa huomasin taimien palanneen ja kasvaneen. Mutta kasvua ei riittänyt tarpeeksi, taimet jäivät lopulta näin pieniksi, korkeus noin 30 cm. Ehkä niiden kohtaloksi koitui liian lämmin heinäkuu ja liian märkä ja kylmä elokuu.

Lehtikaali kasvoi hyvin mökkiterassille rakennetussa minikasvihuoneessa. Siitä saatiin lisuketta salaatteihin, ja se kasvaa hienosti edelleenkin – nyt se on siirretty kotipihalle.

’Evakko’-tomaatin viisi tainta kasvoivat tänä vuonna todella komeasti. Tomaattisatoa riitti mukavasti jo varhain. Nyt tomaatit on kerätty talteen, ja osa loppusadosta odottaa kypsymistä sisätiloissa.

Napostelupaprikasta sain useita taimia, joista ei kuitenkaan tänä vuonna tullut kuin muutama paprika. Liikaa lämpöä, liian vähän lannoitusta?

Kesäkurpitsasta sain kaksi komeaa tainta, jotka ovatkin tuottaneet meille ihan hyvän kurpitsasadon.

Suoraan kangasruukkuun kylvetty pinaatti kuivui kesän helteissä, kun se jäi mökkireissun ajaksi liian paahteiseen paikkaan, eikä kasteluavuksi palkattu jälkikasvu ollut sitä huomioinut. Ehdin kuitenkin kylvää uuden satsin, joka edistyi hyvin. Sen satoa on saatu nauttia ihan näihin päiviin asti.

Entäs sitten kukat?

Ensimmäistä kertaa kasvatetut koristeporkkanat osoittautuivat hyväksi valinnaksi. Ne tosin kasvoivat hitaasti, mutta ilahduttivat loppukesästä – ja yhä edelleenkin – kauniilla kukillaan.

Samoin kosmoskukat innostuivat kukkimaan vasta elokuussa. Esikasvatin niistä ja koristeporkkanoista osan kevällä ja osan kylvin alkukesästä suorakylvönä. Esikasvatetut koristeporkkanat kukkivat muutaman viikon aikaisemmin kuin suorakylvetyt. Kosmoskukissa ei eroa havainnut.

Ja sitten tsinniat. Ne kasvoivat nopeasti esikasvatuksessa, mutta eivät sitten menestyneetkään enää ulos vietyinä. Yhden kukan sain, enkä siitäkään muistanut ottaa kuvaa! Ehkä tsianniat tuli kylvettyä liian aikaisin.

Kesän upein onnistuminen oli kukkaketo. Heitin mökkiterassilla tyhjäksi jääneeseen kukkalaatikkoon pari pientä pussillista ketokukkia, ja ne kasvoivat upeasti. Tätä ketoa aion jatkaa ja jalostaa myös ensi vuonna!

Vaikka osa kylvöistä epäonnistu, jäi kokonaisuus ehkä kuitenkin plussalle. Jos jotakin taas yritän oppia, niin malttia. En laita taimia kasvamaan ensi kesänä liian aikaisin…

Pelargonit pääsivät talvehtimaan

Syyskuu meni nyt niin kylmäksi, että oli aika ottaa pelargonit sisälle talvehtimaan. Kukkia niissä on edelleen, samoin nuppuja, jotka varmasti pian avautuvat.

Mårbackat ja riippapelargoni viettivät jälleen kesänsä vakiopaikallaan mökkiterassilla. Ne kukkivat hienosti läpi kesän, ja kukkia riittää edelleen. Niinpä jätin kukat vielä paikoilleen ja siistin vain kuivuneet lehdet pois pelargoneista.

Riippapelargonin leikkasin nyt ensimmäistä kertaa aivan lyhyeksi. Se on ollut vähän ikävä talvetettava sen vuoksi, että kukkalehdet ovat varisseet pitkin syksyä mökin lattialle ja sotkua on tullut paljon. Nyt kukat ovat poissa ja jäljellä on vain pieni määrä lehtiä.

Pelargonit pääsivät omalle paikalleen mökin ison ikkunan eteen. Siinä ne ovat tottuneet talvehtimaan menestyksekkäästi jo useamman vuoden. Valoa niille riittää niin paljon kuin talvella on tarjolla. Vettä ne saavat vielä näin syksystä kerran viikossa, marraskuusta lähtien sitten vain kerran kuukaudessa.