Muistatko mitä koristeapilalle kävi?

Muistatko mitä tälle koristeapilalle kävi viime syksynä? Loppusyksystä ostamani koristeapila joutui kokemaan syksyllä kovia, mutta se selvisi koettelemuksestaan!

Kerroin keväällä, miten viimeisistä kesäkukkamyynneistä ostamani koristeapila joutui yllättäen citykanin syömäksi kotipihallamme. Olin nostanut apilan muoviruukussaan lavakaulukseen, jossa säilytän perennat talven ajan. Ihmettelin eräänä iltana, että mitäköhän koristeapilalle oli käynyt, kun sen lehdistä osa oli poissa.

No, seuraavana päivänä totuus paljastui ja sain citykanin poikasen kiinni itse teossa, syömässä apilan viimeisiä lehtiä lavakauluksen reunalla kurotellen. Pieni kaninpoikanen oli päässyt aidan ali pihallemme, ja siitä alkoikin sitten kanijahti. Saimme kanin lopulta häädettyä pihaltamme ja koristeapilan turvaan.

Keväällä istutin koristeapilan jäänteet ruukkuun yhdessä siemenestä kasvattamieni koristeporkkanoiden kanssa. Apila lähti hienosti kasvuun, ja olemme päässeet nauttimaan sen kauniista kukistakin kesän aikana.

Apilan seurana ruukussa ovat kasvaneet koristeporkkanat. Ne alkoivat kukkia vasta elokuun alussa, joten ruukussa on riittänyt ihaltavaa ihan näin loppukesään asti.

Koristeporkkana ’Dara’ on minulla kasvatuksessa ensimmäistä kertaa. Siinä on kauniit, herkät kukat, joista jokainen on vähän omanlaisensa. ’Dara’ on kaksivuotinen, joten siirrän sen ja koristeapilan muiden perennojen seuraan lavakauluksen suojiin talveksi. Ja nyt on aitaakin paikkailtu niin, että toivottavasti kaninpoikaset eivät pääsee enää tekemään tuhojaan.

Elokuu hellii kesäkukkia

Kotipihan kesäkukat ovat selvästi nauttineet helteiden päättymisestä ja elokuun lempeästä lämmöstä. Kosteus ja sateetkin ovat olleet niille selvästi tervetulleita.

Pienen kaupunkipihamme kesäkukat ovat joutuneet kesän aikana olemaan alttiina kovalle paahteelle ja kuivuudelle. Nyt kun helle on vaihtunut elokuun lempeään lämpöön ja vilvoitteleviin sateisiin, ovat kesäkukat, perennat ja havut selkeästi mielissään.

Ruukussa oleva lumihiutale aloitti uuden kukinnan, kun säät viilenivät. Samoin maanpeitekasvina oleva rauniokilkka innostui kukkimaan uudestaan. Laventeliin ja mårbackaankin on ilmestynyt uusia kukkia.

Koristeapila kukki jo heinäkuussa, mutta sen vihreät lehdet ovat kauniita vieläkin.

Uutena tulokkaana pihallamme on daalia, jonka ostin heräteostoksena taimimyymälän alennusmyynnistä. Siinä on vielä monta nuppua ja kukkaa tulossa ilahduttamaan loppukesän kukinnalla. Ja tarkoitus olisi ottaa juurakko talteen ja saada daalia kukkimaan myös ensi kesänä.

Kovin ovat pieniä, mutta viis siitä!

Taas tuli kokeiltua jotakin uutta, eli valkosipulin kasvatusta! Ensimmäinen oma sato on kovin pieni, mutta sitäkin mieluisampi!

Sain viime syksynä työkaveriltani helmivalkosipulin kynsiä ja itusilmuja, jotka pistin maahan jo syksyllä. Keväällä varret ilmestyivät jo varhain, ja kesän aikana oli hauska seurata valkosipulien kasvua ja uusien itusilmujen kehittymistä.

Eilen nostin sadon maasta kovin odotuksin. Mutta voi, kovin olivat pieneksi valkosipulini jääneet!

Syitä on helppo löytää näin jälkikäteen. Lannoittaminen jäi varmaan liian vähäiseksi, ja vettäkin olisi valkosipuleille voinut kantaa enemmän. Mutta tässä ne nyt ovat, ensimmäiset itse kasvatetut valkosipulit!

Keväällä maahan laitetut itusilmut saavat vielä olla maassa. Niihin pitäisi olla kehittynyt jo kynsi, joka saa sitten vielä jatkaa kasvuaan ensi syksyyn.

Oma kukkaniitty terassilla

Mökkiterassille syntyi oma pieni kukkaniitty, kun kylvin niittykukkaseokset tyhjäksi jääneeseen kukkalaatikkoon. Nyt niitty on kukassa ja miten hyvältä se näyttääkään!

Mökkiterassilla olleessa kukkalaatikossa oli aiemmin ollut muutama kotipihalta siihen siirretty angervo. Viime talvi vei angervot mennessään, ja kukkalaatikko jäi tyhjäksi.

Löysin siemenpussien seasta satunnaisia pieniä niittykukkaseospusseja – sellaisia, joita olin saanut joskus messuilta tai tapahtumista. Niistä ei edes käynyt ilmi mitä kukkia siemenistä kasvaisi. Nyt oli hyvä tilaisuus kylvää siemenet kukkalaatikkoon ja katsoa mitä niistä tulee!

Ja tällainen kukkaniitty niistä syntyi! Pussien sisällöksi paljastui ruiskukkia, kaunosilmiä, revonhäntiä, koristeporkkanoita, nätkelmiä – lajikirjo on suuri.

Ihania kaunosilmiä on paljon, ja ne ovatkin varsin somia. Jokainen kaunosilmä on erilainen, ruskean ja keltaisen suhteet vaihtelevat.

Revonhännät ovat kasvaneet viimeisinä, niiden kukissa riittää vielä kehittymistä. Revonhäntä sopii kuivattavaksi, joten sitä onkin kiva päästä kokeilemaan.

Kaunis kokonaisuus näistä yllätyskukista syntyi!

Minne pensasmustikat katoavat?

Mökkipuutarhan pensasmustikat katoavat oudosti juuri kun ne ovat ehtineet sinertyä. Tämä peli ei vetele, on ryhdyttävä suojaustoimiin!

Mökkipuutarhassa kasvavat pensasmustikat ’Jorma’ ja ’North Country’ ovat kasvaneet komeasti kesän aikana. Niitä ei ole helle haitannut, mutta toki ne ovat saaneet myös kasteluvettä samalla kun olen kastellut perennapenkkiä.

Marjat alkoivat kypsyä muutama viikko sitten, ja sato näytti oikein lupaavalta. Olimme muutaman päivän poissa mökiltä, ja sinä aikana kypsyneet mustikat olivat kadonneet. Syyllisiä on helppo etsiä: puutarhassamme pesii mustarastaspariskunta, joten luultavasti se ja sen jälkikasvu on napsinut maukkaat mustikat suuhunsa, kun metsän mustikat ovat helteessä kuivuneet korpuiksi.

Ei siis auttanut kuin suojata nämä pensasmustikat, jotta omaan suuhunkin riittäisiä mustikoita. Rastasverkkoa en halua lintujen takia käyttää, joten laitoin pensasmustikoiden ympärille korkean kanaverkon. Se tuntuu tepsivän, sillä se pitää pensasmustikat niin hyvin supussa, että linnuilla ei ole tilaa mennä napsimaan marjoja.

Nyt vain aurinkoa ja sateita, niin sato kypsyy!