
Voi mikä pettymys! Suosikkiruusuni papulanruusu ei tänä vuonna ilahduttanut kukinnallaan. Syynä oli ilkeä tuhohyönteinen, ruusukaskas.
Huomasin viikko sitten mökiltä lähtiessäni, että papulanruusuihin oli ilmestynyt muutama kukka. Napsasin nopeasti kuvat suosikkiruusustani, mutta en ehtinyt jäädä ihastelemaan kukkia tarkemmin.
Seuraavalla mökkikäynnillä ihmettelin, miten ruusut olivat kuihtuneet, eikä uusia ollut ilmestynyt. Juhannuksena en ehtinyt asiaa tarkemmin tutkia, mutta totuus ja syy paljastuivat, kun purin ruusukuvat kamerasta.
Niissä näkyi ötököitä.

Ensin katsoin, että ovatpa ruusun terälehdet saaneet osumaa, ehkä ukkossateista. Myös lehdissä näkyi valkoista peitettä. Mutta ei. Kun kuvaa tarkensi, siinä saattoi erottaa kymmeniä pienenpieniä tuhohyönteisiä.
Googlaamalla löysin ruusukaskaan, joka vastaa ötököiden ulkonäköä.
Ruusukaskas onkin sitten ikävä hävitettävä. Se laskee munansa loppukesästä esimerkiksi juuri ruusun tai tammen, pihlajan tai lehmuksen nuorimpien oksien kuoren alle. No, näitä kaikkia löytyy meidän pihaltamme.
Hävittäminen tehdään rankalla kädellä. Ruusun oksat leikataan alas ja poltetaan. Kesällä ruusukaskaita voi torjua valkosipulista tehtävällä uutteella.
Voih ja oih! Tätä en olisi kaivannut!
Nyt tarvitsen rutkasti onnea ja sinnikkyttää näiden ikävien tuholaisten hävittämiseen!
