Islantilaisneule lämmittää

Sain tällä viikolla valmiiksi ensimmäisen islantilaisneuleeni. Kyllä, neuloosi on villinnyt minutkin.

Olen tehnyt käsitöitä koko ikäni, joskus jopa niin paljon, että on välillä pitänyt pitää vähän taukoa. Nyt taukoa oli ollut, joten ajattelin tänä talvena kaivaa puikot pitkästä aikaa esiin. Tavoite oli selkeä, neuloa ensimmäinen islantilaisneule.

Halusin islantilaisneuleestani yksinkertaisen ja muutamalla värillä toteutettavan. Löysin sopivan mallin kirjahyllyssäni olleesta Islantilaisneuleita-kirjasta. Ohjeessa olleen langan korvasin Novitan Musta Lammas -kausilangalla, joka oli paksuudeltaan juuri sopiva tähän neuleeseen. Pääväriksi valitsin mustan ja kirjoneuleen väreiksi harmaan ja valkoisen.

Pyöröpuikoilla ja paksusta langasta tehty neule eteni nopeasti. Ensin neulottiin alaosa, sitten hihat, ja kaikki kolme yhdistettiin ennen kaarrokkeen aloittamista. Kaarrokkeen kirjoneule on aika yksinkertainen, mutta kyllä niitä lankoja sai silti pujotella limittäin ihan tarpeeksi.

Hihat tein hieman ohjeen mittoja pidemmiksi, ja koon valitsin isoimmasta päästä. Silti neuleesta tuli sopivasti vartalonmyötäinen, ei ollenkaan liian väljä.

Olipa mukava neuloa pitkästä aikaa!

Advertisement

Pelargonit saivat kevätkuosin

Mökillä talvehtivat pelargonit olivat kasvaneet mittaa hurjasti. Uusia kasvuja oli jo näkyvissä, joten nyt oli aika tehdä pelargoneille kevätleikkaus ja ottaa samalla pistokkaita uusia kukkia varten.

Mårbackat ja riippupelargoni ovat talvehtineet taas mökillä. Leikkaan pelargonit vasta keväisin, joten nyt oli aika laittaa oksasakset työhön. Pelargoneissa alkoi jo olla näkyvissä uusia kasvunalkuja.

Jotkut tykkäävät leikata pelargonit syksyllä silloin, kun ne tuodaan talvehtimaan. Silloin ne vievät vähemmän tilaakin talvehtimispaikassa. Minulla on pelargoneja sen verran vähän, että ne ovat mahtuneet talvehtimispaikkaansa mökin ikkunalle ihan leikkaamattakin. Keväällä leikkaamisen hyvä puoli on se, että silloin pelargoneista saa hyviä pistokkaita.

Mårbackat olivat kasvaneet hurjasti ja tiputtaneet talven aikana lehtiäkin, joten ne näyttivät kyllä aika ranstakoilta.

Leikkasin pelargoneja reilulla kädellä, joten pistokkaita kertyi paljon. Niitä onkin hyvä ottaa talteen reippaasti, sillä ihan kaikkiin ei aina kasva hyviä juuria. Karsintaa on sitten helpompi tehdä siinä vaiheessa, kun juuret ovat näkyvillä.

Laitoin pistokkaat juurtumaan maljakoihin, joihin vaihdan joka viikko uuden veden. Pistokkaiden kuntoa kannattaa muutenkin tarkkailla tiuhaan, sillä joskus ne ovat vaarassa homehtua.

Nyt saavat pelargonit jatkaa kasvuaan. Mullanvaihdon ajoitan vielä pidemmälle kevääseen, siihen kun pelargonit pääsevät ulos terassille kesää viettämään.

Taimikasvatus jaksaa yllättää

Joka kerta se vain tuntuu yhtä ihmeelliseltä, että pienestä siemenestä puskee nopeasti esiin terhakka taimi.

Kylvin artisokan, ’Evakko’-tomaatin sekä napostelupaprikan siemenet kylvönappeihin ja multaan reilu viikko sitten. Nyt taimet ovat jo kasvaneet niin isoiksi, että ne pääsevät isompiin ruukkuihin jatkamaan kasvuaan.

Artisokan siemenistä jäi itämättä vain yksi, joten onnistusmisprosentti on ainakin toistaiseksi todella hyvä. Artisokan taimet kasvoivat sammalnapeissa oikein tanakoiksi ja hyvävoimaisiksi. Istutin ne kahteen isompaan ruukkuun, jossa kasvutilaa on enemmän. Myöhemmin jaan ne vielä jokaisen omaan ruukkuunsa.

’Evakko’-tomaatin ja napostelupaprikan siemenet itivät myös todella hyvin, eli olin saanut kerättyä ja kuivatettua ne syksyllä juuri sopivissa olosuhteissa. Nämä taimet ovatkin sitten hontelompia ja herkempiä.

Vesiviljelyssä kasvivalon alla idätetyt basilikatkin siirsin jo saviruukkuun. Ne on tarkoitus käyttää keväällä ruoanlaitossa, uudet taimet kylvän sitten kesän kynnyksellä yrttilaatikkoon.

Hyvältä näyttää siis taimikasvatus, tästä on hyvä jatkaa lannoituksella ja hellällä hoivalla.

Kuvamuistot helpottavat kesän kaipuuta

Kaipaan jo kesää! Kaipuuta helpottaa tulevan kesän taimikasvatuksen suunnittelu ja menneen kesän kukkien ihastelu.

Kun aurinko paistaa, rientää mieli jo ensi kesän puutarhasuunnitelmiin. Niitä on hyvä miettiä valokuvia katsellen, sillä ainakin minä tallennan vuosittain satoja kuvia mökkipuutarhan kukkaloistosta kameraan. Harvemmin teetän niistä valokuvia, mutta nyt sain tyttäreltäni lainaksi pienen tulostimen, jonka avulla printtasin lempikukkani valokuviksi.

Puhelimen apin ja pienen Canonin Zoo Mini -printterin avulla tulostin muutamia puutarhan suosikkikukkiani inspiraation lähteeksi ja kesän kaipuun helpottajaksi. Valitsin kuviin mökkipuutarhan ihanan papulanruusun, upeasti tuoksuvan ja kauniin hovijasmikkeen sekä ehdottoman suosikkini, akileijan.

Kuviin päätyi myös kaksi kesäkukkakimppua: tyttäreni kädessä oleva pieni juhannuskimppu sekä kesälomasta muistuttava ketokukkakimppu. Nämä kesäkuvat ovat nyt työpöydälläni helpottamassa palavaa kaipuuta kesään ja mökkipuutarhaan. ❤

Aurinko sai viherkasvit vaihtamaan paikkaa

Vihdoinkin aurinko paistaa! Se tosin tarkoittaa sitä, että monelle viherkasville on nyt löydettävä uusi paikka.

Talven aikana keskitin kodin viherkasvit mahdollisimman lähelle ikkunaa ja valoa, mutta nyt moni niistä on joutunut liikaa auringon armoille. Harva viherkasvi pitää suorasta auringonpaisteesta, joten oli aika muuttaa viherkasvien paikkoja.

Korkea ja monta viherkasvia kätevästi säilövä viherhyllykkö oli ollut olohuoneen sivuikkunan edessä, sillä se on talvella kotimme valoisin paikka. Kun aurinko paistaa nyt kovin alhaalta, ottaa se suoraan viherhyllykössä oleviin kasveihin. Niinpä hyllykkö pääsi vähän keskemmälle huonetta, jossa kasvit vielä saavat valoa, mutta aurinko ei paista niihin suoraan.

Hyllykössä viihtyvät kultaköynnös, kalanruotokaktus sekä pienet rahapuun ja tyräkin taimet.

Nukkaköynnösvehka oli talven aikana myös ihan olohuoneen ison ikkunan edessä, mutta se ei siedä suoraa auringonpaistetta. Siispä se löysi uuden paikan olohuoneen takaseinältä. Nukkaköynnösvehka kasvattaakin parhaillaan paria uutta lehteä, niitä tuli myös talven pimeimpään aikaan.

Lyyraviikunakin piti pelastaa suoralta auringonvalolta, ja se pääsi kumipuun ja posliinikukan viereen kirjahyllyyn.

Ensimmäiset pistokkaatkin ovat jo juurtumassa. Katkaisin toisesta kumipuusta taas latvan ja laitoin sen juurtumaan. Myös pitkäksi venähtänyt kilpipiilea oli aika katkaista ja koittaa juurruttaa siitä entistä ehompi.

Ja vuoden ensimmäinen uusi viherkasvikin on jo löytänyt tiensä meille. Tervetuloa puanikko ’Crassula orbicularis’!