Metsäinen jäälyhty havuista ja sammalesta

Piipahdimme viikonloppuna mökillä, ja pääsin kokeilemaan miltä aiemmin tekemäni metsäinen jäälyhty näyttää. Jäälyhtyjen onnistuminen on aina arpapeliä, joten jännitti nähdä mikä on lopputulos.

Tämä metsäinen jäälyhty sai itse asiassa inspiraationsa joulukattauksesta. Joulupöydässä meillä oli ollut sammalesta ja havuista tehty kattauskoriste, josta sammaleet olivat jo kuivuneet. Ajattelin kokeilla, saisiko sammalet vielä hyödynnettyä jäälyhdyssä.

Tein lyhdyn silikoniseen kakkuvuokaan, ja asettelin vuoan reunoille kuusen- ja männynoksia. Sain tuettua ne paikoilleen laittamalla vuoan keskelle keraamisen mukin painoksi, ja oksat sen alle. Sammaleet asettelin vuoan päälle täytettyäni sen ensin vedellä.

Koska pakkasta ei ihan lähiaikoina ole ollut, jäädytin lyhdyn pakastimessa.

Tänään kumosin jäälyhdyn mökkipihalla. Kovin kirkkaalta ei jää näyttänyt, mutta havut tulivat silti kivasti esiin jään lomasta. Sammalkin pilkisteli havujen alta.

Vuoan keskelle laitetun mukin ansiosta lyhtyyn muodostui kynttilälle sopiva paikka, joten ihan mukava jäälyhtyhän siitä syntyi.

Talvi on ollut ankara viherkasveille

Loppuisi jo tämä pimeys! Talvi on ollut viherkasveilleni ankara ja petollinen, eikä hävikiltäkään ole vältytty.

Sulkasainianen ´Teddy´ näyttää päällisin puolin ihan hyvältä, vihreältä ja tuuhelta. Kun sen lehtiä hieman raottaa, huomaa miten ruskeaksi lehdet ovat sisältä muuttuneet.

´Teddy´ei ole ainoa viherkasvini, joka on tänä talvena kärsinyt pimeydestä ja huoneilman kuivuudesta. Olen saanut sumutella ´Teddyä´ja unelmaa muutaman päivän välein, pyyhkinyt kasvien lehtiä ja lisännyt valoa parhaan mukaan.

Tuntuu, että olen kompastunut monen viherkasvin kanssa samaan: kun pintamulta on ollut kuiva, en ole tarkistanut mullan märkyyttä vaan olen vain kastellut kasvia samaan tapaan kuin ennen. Näin olen tullut antaneeksi kasville liikaa vettä, ja sen juuret ovat kuolleet märkyyteen. Sain tapettua jopa paavalinkukan!

Paavalinkukan lisäksi tappiolistalle kirjataan muorinkukka (sama juttu, liikaa vettä). Sen lehden varisivat lattialle parin viikon aikana, eikä edes mullanvaihto auttanut.

Pienet rahapuun pistokkaat sinnittelevät onnettoman näkösinä. Peukut pystyyn niiden selviämisen puolesta!

Jatkan sinnikkäästi viherkasvieni tarpeiden tulkitsemista. Onneksi päivä pitenee koko ajan ja pian saa aloittaa lannoittamisen. Ja onneksi näkyvissä on jo myös valopilkkuja!

Luulin jo menettäneeni maijan, mutta siihen on onneksi ilmestynyt uusia lehtiä, ja lisää näyttää olevan tulossa.

Yksi talven selviytyjistä on lyyraviikuna, joka on kasvanut poikkeuksellisen paljon kuluneen kuukauden aikana. Tosin se tuotti innoissaan aika pitkää vartta ennen kuin muisti tehdä myös lehtiä.

Myös kalanruotokaktus tekee terhakasti uusi lehtiä.

Ehkä tämä taisto vielä voitetaan. Kova tahto ainakin on!

Inkivääri tuotti omaa satoa

Nämä ihanat pienet pallerot ovat ensimmäiset itse kasvattamani inkiväärit! Viime keväänä kasvamaan laitetut inkiväärin palaset tuottivat yllätyksekseni pienet ja maukkaat mukulat.

En ihan olisi uskonut, että inkiväärini tuottaisivat vuoden aikana uutta satoa. Niin vain kävi, että kesällä komeasti vartta kasvaneet inkiväärit olivat kaikeassa hiljaisuudessa kasvattaneet mullan alla myös uusia mukuloita.

Laitoin viime helmikuussa inkiväärit kasvamaan mökillä. Kasvun alku oli hidasta, sillä luultavasti mökin lämpötila oli keväällä vielä niille liian alhainen.

Kun kesä koitti, alkoivat inkiväärit kasvattaa vartta, ja niistä kasvoi varsin komeat huonekasvit. Voit lukea lisää inkiväärien kasvuolosuhteista aiemmasta postauksestani.

Loppuvuodesta inkiväärien lehdet ja varret alkoivat kellastua ja ne käytännössä kuolivat pois. Tässäkin oli varmasti taas syynä sekä valon määrän väheneminen että mökin lämpötilan laskeminen.

Niinpä nappasin varret pois ja kurkistin mullan alle. Ja mitä ihmettä, sillä oli aivan mahtavat juuret ja vanhoihin juurakoihin kasvaneet uudet mukulat!

Kokeilu osoitti, että aika pienellä vaivalla voi saada inkiväärinkin kasvamaan paitsi kauniiksi huonekasviksi, myös hyödyntämään siitä uutta satoa. Vaikka nuo uudet mukulat ovat varsin pienet, ovat ne sitäkin maukkaampia – ja itse kasvatettuja! Sen myös huomasin, että multaan ei kannata laittaa kovin isoa palaa inkivääristä: mitä pienempi multaan laitettu pala oli, sitä isomman mukulan se oli kasvattanut.

Tämä kokeilu kannusti laittamaan taas keväällä uudet inkiväärit kasvamaan. Nyt tiedän, mitä ne tarvitsevat: valoa, lämpöä, säännöllistä kastelua ja hellää hoitoa.

Onneksi on talvi!

Tämä lumen ja pakkasen kokeminen on muutaman vuoden tauon jälkeen tuntunut ihanan rauhoittavalta. Onneksi meillä on taas talvi!

Olen neljän vuodenajan ihminen. Rakastan talvea, kevättä, kesää ja syksyä – jokaista omalla tavallaan. Tämä viime päivinä satanut lumi ja kireät pakkaspäivät ovat tuoneet minulle lohtua. On ihanaa, että jälleen on aito ja oikea talvi.

Onneksi kipakimmat pakkaset kuitenkin hellittivät viikonloppuna ja pääsin kiertämään lähimaastoa kamera kourassa. Kauniina kimmeltävä kuura ja lumi sekä hienoinen auringonpaiste loivat puitteet, jotka toivottavasti sain ikuistettua kameraankin. Lumimaisemia katsellessa sydän läikehtii, eikö sinullakin? ❤

Pylvästyräkistä saa hyvät pistokkaat

Pylvästyräkkimme oli kasvanut komeasti kokoa ja sitä oli syytä ehostaa. Samalla sain otettua hyvät pistokkaat, ja niiden juurruttaminen olikin helppo homma.

Pylvästyräkkiä voisi luulla hidaskasvuiseksi, mutta oma tyräkkini oli ihan huomaamatta kasvattanut kasapäin komeita haaroja. Ne olivat vain hiukan toispuoleisia, joten pylvästyräkkiä oli syytä ehostaa.

Leikkasin viime keväänä pylvästyräkistä pistokkaita, joista valitsin mahdollisimman suorat latvat. Pylvästyräkki erittää herkästi maitiaisnestettä, joka voi ärsyttää ihoa. Kun toisessa kädessä on puhdas ja terävä veitsi, on toisen käden ulottuvilla hyvä olla sumutinpullo. Kun tyräkin pistokkaan leikkaa, on sekä pistokkaan että emokasvin leikkauspitaa hyvä suihkuttaa kylmällä vedellä. Se lopettaa maitiaisnesteen valumisen.

Annoin pylvästyräkin pistokkaiden leikkauspintojen kuivua viikon verran ennen kuin laitoin ne juurtumaan.

Juurruttamiseen on kaksi keinoa. Joka laitat pistokkaat veteen maljakkoon ja odotat, että niihin muodostuu juuria. Toinen vaihtoehto on laittaa pylvästyräkin pistokkaat heti multaan, juuret kasvavat kyllä.

Kokeilin molempia vaihtoehtoja, ja helpoimmaksi kyllä osoittautui tuo pistokkaiden laittaminen heti multaan. Maljakkoon laitetuista pistokkaista vain yhteen kasvoi juuret, siihenkin kului kuukauden verran aikaa. Kun juuria ei alkanut millään ilmestyä muihin pistokkaisiin, laitoin ne vain tyynesti ruukkuun ja multaan.

Multaan suoraan laitetut pylvästyräkin pistokkaat ovat kasvaneet parhaiten. Ne ovat jo saaneet hyvät kodit muualta. Nämä itselleni jääneet pylvästyräkin pistokkaat ovat ne, joita ensin yritin turhaan juurruttaa vesilasissa. Multaan laitettuina ne ovat kuitenkin juurtuneet hyvin ja kasvaneet liki vuodessa komeasti mittaa. Nyt vain odottelen, että ne pian haarautuisivat, pientä yritystä on jo näkyvissä.

Emokasvikin on toipunut hyvin leikkauksesta. Leikkauspinnat umpeutuivat nopeasti ja ulkonäkö siistiytyi. Uusia vaaleanvihreitä kasvujakin näkyy useita.