Joulukranssi piparista

Ihanan tuoksuva joulukranssi syntyy piparista. Sen voi ripustaa oveen tai seinälle, tai käyttää koristeena joulupöydän kattauksessa.

Meillä leivotaan perinteisesti joulupipareita jo itsenäisyyspäivänä. Tänä vuonna innostuin tekemään piparit kranssin muotoon.

Lomittain asetelluista tähtipipareista syntyy kiva kranssi, jonka voi jouluna ripustaa vaikka seinälle. Piparikranssi näyttää kivalta myös jouluisen kahvipöydän kattauksessa, mutta silloin siitä on varmasti vaikea pitää näpit erossa. 🙂

Ota piparitaikinasta tähtimuotilla pipareita, ja asettele ensimmäiset piparit pellille leivinpaperin päälle väljästi, mutta kuitenkin niin, että seuraavan kerroksen piparit osuvat niiden kahden sakaran päälle.

Tältä näyttää valmis piparikranssi ennen paistoa. Paista piparikranssi taikinan paisto-ohjeen mukaan. Anna valmiin kranssin jäähtyä pellillä rauhassa.

Sido valmiiseen kranssiin jouluinen nauha ja ripusta kranssi vaikka vaatekoukkuun tai naulaan. Ulko-oveen tämä kranssi ei sovellu.

Varo vain, tontut saattavat nakertaa kranssista palasen hakiessaan joulun toivelistoja!

Itse tehdyt parafiinikynttilät

Oletko kokeillut tehdä itse kynttilöitä? Parafiinirakeilla niitä on helppo tehdä. Somat kynttilät sopivat vaikka lahjaksi.

Olen tehnyt itse kynttilöitä parafiinirakeista aiemminkin, ja parafiinia oli vielä jäänyt jäljelle edellisestä kynttilänvalusta. Tällä kertaa valoin kynttilät pieniin lasipurkkeihin.

Parafiinirakeita ja sydänlankaa voi ostaa askarteluliikkeistä. Niissä on tarjolla myös monenlaisia muitakin apuvälineitä kynttilänvalamiseen, ihan kattilasta ja kynttilämuoteista alkaen. Omillakin välineillä pärjää hyvin. Muotin on hyvä olla keraaminen tai lasinen, eikä siinä saa olla säröjä. Joskus tein kynttilöitä vanhoihin Arabian kahvikuppeihin, ja ne näyttivät oikein somilta!

Parafiini kannattaa sulattaa sellaisessa kattilassa, joka on jo poistettu ruoanlaittokäytöstä. Ihan tavallinen teräskattila käy hyvin. Parafiini sulaa verrattain nopeasti, joten älä jätä kattilaa liedelle yksikseen.

Ennen parafiinin sulattamista kannattaa valmistella sydänlangat. Käytin sydänlangan juurella tuikusta jäänyttä metallirenkulaa, jonka läpi sydänlangan sai pujotettua. Jätä sydänlanka riittävän pitkäksi, jotta saat solmittua sen esimerkiksi pitkän puutikun tai tulitikun ympärille. Tikun avulla sydänlanka pysyy suorassa, kun valutat sulan massan muottiin.

Kun parafiinimassa on sulanut, kasta sydänlangan metallirenkula nopeasti parafiinissa ja aseta se kynttilämuotin pohjalle. Näin renkula kiinnittyy pohjaan ja saat aseteltua sydänlangan suoraksi.

Kun sydänlanka on paikoillaan, kaada sula parafiini varovasti muottiin. Massa on aluksi kirkasta, mutta muuttuu valkoiseksi jäähtyessään ja jähmettyessään.

Anna parafiinin jäähtyä tunnin verran ja kurkkaa sitten muottiin. Sydänlangan ympärille on voinut muodostua kuoppa. Kaada siihen varovasti lisää parafiinimassaa, niin kuoppa täyttyy ja pinnasta tulee tasainen.

Anna parafiinin jähmettyä rauhassa yön yli ja irrota vasta sitten puutikku ja katkaise sydänlanka lyhyemmäksi. Sitten kynttilä onkin jo valmis poltettavaksi tai käärittäväksi lahjapakettiin!

Metsäinen adventtikynttelikkö

Meidän adventtikynttelikkömme on tänä vuonna tehty metsän hengessä. Kynttilät loistavat sammalen keskellä.

Vanhasta valurautapadasta syntyi idea tehdä tänä vuonna adventtikynttelikkö hieman erilaisena kuin aiempina vuosina. Meillä ei ole vuosiin ollut enää varsinaista neljä kynttilän kynttelikköä, vaan olen käyttänyt usein erilaisia kynttilänjalkoja. Muutama vuosi sitten tein punasaviruukuista adventtikynttilöille kokoelman.

Mökillä ollut valurautapata pääsi nyt toimittamaan adventtikynttelikön virkaa. Padan pohjalle laitoin reilun kerroksen sepeliä ja hiekkaa, jolloin kynttilät pysyvät tukevasti pystyssä. Kynttilät saavat olla hiukan lomittain, täydellisyys ei ole tämän kynttelikön tarkoituksena.

Sepelin päälle laitoin sammalta, muutaman kuusen- ja männynkävyn sekä pari puolukanvarpua.

Huomenna adventtikynttelikköömme syttyy jo toinen kynttilä. Joulu lähestyy nopeasti!

Alppiruusu kaipasi leikkaamista

Mökkipuutarhan komea alppiruusu oli kasvanut niin runsaaksi, että se uhkasi jo peittää vuorimännyt. Leikkaaminen oli siis tarpeen.

Mökkipuutarhan vanha alppiruusu on parin viime kesän aikana kasvanut niin reippaasti, että sen oksat uhkasivat jo peittää rinnepihan pienet vuorimännyt alleen. Katselin oksia jo kesällä, mutta päätin jättää leikkaamisen myöhäiseen syksyyn. Parempi aika leikkaamiselle olisi ilmeisesti keväällä, mutta nyt oli tarkoitus poistaa vain muutama oksa eikä tehdä mitään massiivista leikkausta.

Alppiruusumme kasvaa rinteen alla, mutta sen vuosikymmenien aikana kasvattamat oksat luikertelevat vähän sinne sun tänne ja kurottavat aika korkeallekin. Maata pitkin kasvavat oksat tavoittelivat jo pieniä vuorimäntyjä. Alppiruusun ilme siistiytyi jo kahden oksan leikkaamisella, ja vuorimännyt saivat tilaa kasvamiseen.

Säästin alppiruususta leikatut komeat oksat, siistin niistä läikikkäät lehdet pois ja vein kauneimmat sisälle maljakkoon. Alppiruusun oksat käyvät melkein leikkokukista, ja tuovat ihanaa vihreää väriä mökkiin.