Muistoja menneen kesän kukista

luonnonkukkakimppu

Kiitos ihanasta haasteesta muistella menneen kesän ja kevään kukkasia! Näitä kuvia selaillessa oikein tunsin kukkien tuoksun ja auringon lämmön.

Puutarhurintytär-blogin Inkeri haastoi minut mukaan muistelemaan menneen kesän ja kevään kukkia. Haasteen on alunperin pistänyt liikkeelle Lappalainen etelässä -blogin Nila.

Nämä kuvat vievät sinut aikamatkalle mökkipihamme kevääseen ja kesään.

Siellä kukkivat keväällä lemmikit, luumupuu ja miltei satavuotias alppiruusu, kesäkuussa ihanat papulanruusut ja juhannusruusu.

luumupuu
lemmikki
alppiruusun kukat
papulanruusu

Heinäkuussa sain ihastella suosikkikukkiani akileijoja ja astella paljain varpain lemmikkien, maahumalan ja apilankukkien peittämällä nurmella.

akileija
valkoapila ja maahumala

Elokuussa kiedoin seppeleen hehkuvista pietaryrteistä ja nautin jasmikkeiden viimeisistä kukista. Kalliopihalla kukkivat kanervat ja omenapuussa alkoivat punakanelit olla jo punaposkisia.

pietaryrttikranssi
jasmike
kanerva
omena

Mökkikesä päättyi siihen, kun pelargonit pääsivät syyskuussa talvilepoon sisälle mökkiin. Täällä ne talvehtivat ja pääsevät taas kevään koittaessa ulos terassille. Sitä odotellessa katselen näitä kuvia yhä uudestaan! ❤

Outo marraskuu

Tämä marraskuun alku on kyllä ollut ihan outo. Kukat kukkivat ja lämpöä riittää. Mitä tämä tarkoittaa puutarhalle?

Mökkipihan kasvimaalla kukkivat vielä kehäkukat, pensasmustikka ’Jorma’ tuottaa koko ajan uusia nuppuja, ja juhannusruusustakin löytyy vielä muutama vihreä lehti.

On tämä marraskuun alku ollut oudon lämmin ja leuto, ja näyttävät puutarhakin kasvit olevan siitä ihmeissään.

Japaninvaahtera oli vielä viikko sitten ihan vihreä, mutta nyt siihen on tullut keltaista väriä ja osa lehdistäkin on pudonnut. Viime vuonna olin jo tähän aikaan vienyt lehdettömäksi varisseen japaninvaahteran aittaan viettämään talvilepoa. Nyt se saa vielä varistaa lehtensä rauhassa.

Sienisyksy on onneksi ollut suotuisa! Viimeksi tänään keräsimme metsäretkeltä kunnon saaliin suppilovahveroita, jotka olivat vielä varsin hyväkuntoisia.

Mutta ruskan hehku on kyllä jo kääntynyt talvisempaan ja pastellisempaan sävyyn. Kalliolla kukkiviin kanerviin on tullut pastellinen väritys, ja mökkijärvelle aamuisin kertyvä sumu saa sekin maiseman kietoutumaan usvaiseen pastellisävyyn.

Nyt vielä jännitetään, jaksaako jouluruusu avata kolme komeaa nuppuaan ennen pakkasia?

Kukkakimppu sai uuden elämän kranssina

Kauniisti kuivunut kukkakimppu voi saada vielä uuden elämän kranssina. Tähän syksyiseen kranssiin lisättiin myös talventörröttäjiä.

Tein lokakuun alussa boheemisen spiraalikimpun kukkatyökurssilla, ja kimppu kesti maljakossa todella pitkään. Kun se hiljalleen alkoi kuivua, huomasin kukkien säilyttävän kuitenki vielä värinsä kauniisti. Niinpä napsin kimpusta kukkia kuivumaan – ja siitä lähtikin nopeasti idea tehdä kukista vielä kranssi.

Kukkaimpussa oli ikiviuhkoja, vihreitä ruusunmarjoja, tarhamaltsaa ja valkoisia Massasa Misty -kuivakukkia. Halusin kranssiin ruskean pohjavärin, joten keräsin pientareelta pietaryrtin ja siankärsämön kauniisti ruskeita kukintoja. Kotipihan ruotsinpihlajasta nappasin mukaan muutaman kukinnon.

Punaista väriä kranssiin tuovat ikiviuhkojen lisäksi rosepippurit, jotka olin hankkinut jo viime jouluksi tekemääni kranssiin. Mökkipihan upeasti punertuneista juhannusruusuista kranssiin pääsi pari oksaa.

Sidoin kranssin pienistä kimpuista, joihin laitoin vuorotellen ruskeita, punaisia ja valkoisia kukkia. Jätin kranssin vain puolikkaaksi, sillä tavalla sen ilme on mielestäni kaunis ja ilmava. Sitomiseen käytin rautalankaa ja kranssin pohjana on valmis metallikranssi.

Tämän kranssin värien haalistumisesta ei tarvitse kantaa huolta. Värit tulevat pysymään – ja niin tulee pysymään tämä kranssikin seinällämme vielä pitkään.