Joka kerta se kirpaisee, eikä irti haluaisi millään päästää. Haikein mielin jätän nämä jäähyväiset.
Viikonloppu toi tullessaan ensimmäiset pakkasaamut. Mökkipihaan ajaessamme aamuaurinko alkoi hiljalleen lämmittää, mutta vielä löytyi puutarhasta kauniisti huurtuneita kukkia ja syksyn lakastamia kasveja. Kävelin puutarhassa jättämässä haikeita hyvästejä.
Kesän loppuminen tuntuu joka kerta niin vaikealta. Venyttelen kesän muistoa niin pitkään kuin suinkin mahdollista, mutta kun aamupakkaset puraisevat puutarhaa, on aika luovuttaa. Tätä kirjoittaessani ensimmäiset lumihiutaleetkin jo putoilevat mökkiterassille.
Kiitos kesä, olit lempeä ja aurinkoinen. Jaksetaan taas talven yli!
Putkinotko 