Viherkasvit sisälle, syyskukka tilalle

Verililjapuu pääsi viimeisenä kesän ulkona viettäneenä kasvina sisälle suojaan syyssateilta. Sen tilalle istutin yhden lempikasveistani.

Verililjapuu oli kasvanut komeasti ulkona isossa ruukussa, ja viihtynyt hyvin. Pienestä taimesta kasvoi kesän aikana komea viherkasvi! Nyt se pääsi vihdoin sisätiloihin, ja sen tilalle istutin komean skimmian.

Skimmia on yksi lempikasveistani, ja siitä on tullut minulle vakiokasvi varsin joulun ajaksi. Nyt löysin lähipuutarhasta upean, ison skimmian, jonka istutin verililjapuun tilalle ulos puutarhaan.

Skimmia viihtyy hyvin viileässä eikä hätkähdä pientä pakkastakaan. Se saa siis olla ulkona toivottavasti vielä muutaman kuukauden.

Skimmia on lempikukkani monestakin syystä. Se on kestävä, kukat ovat kauniin värisiä, ja skimmiaa voi käyttää myös leikkokukkana. Se sopii hyvin myös kransseihin. Eli siis loistohankinta syyspuutarhaan!

Mårbakat pääsivät myrskyn alta sisälle

Olin jo aikonutkin siirtää pelargonit terassilta sisätiloihin, mutta tuleva myrskyvaroitus sai minut sanoista tekoihin. Viime viikkojen sateet olivat jo ehtineet tehdä liikaa vaurioita Mårbackoihin.

Kesän mökkiterassilla viettäneet Mårbackat ja riippapelargoni olivat viime viikkoina joutuneet sateen piiskaamiksi, ja niistä oli katkeillut paljon kukkia. Myös varsin viileät yöt olivat varmasti ottaneet koville, joten viikonloppuna oli aika siistiä kukat ja siirtää ne viettämään loppusyksyä ja talvea sisällä mökissä.

Ennen kuin kukat pääsevät sisälle, käy ne läpi mahdollisten ötököiden varalta, poistan kuivuneet lehdet ja kukat ja tarkistan vielä multatilanteen. En kuitenkaan vielä leikkaa kukkia pois, vaan annan pelrgonien kukkia vielä sisälläkin.

Nämä kaunokaiset kukkivat vielä komeasti, ja niissä on vielä paljon nuppuja.

Pelargoneilla on ollut oma talvehtimispaikkansa penkillä makuuhuoneen ison ikkunan edessä. Nyt kävi vain niin, että eiväthän ne enää mahtuneet penkille, vaan osa ruukuista piti laittaa lattialle. Toistaiseksi nämä vielä mahtuvat sentään samaan huoneeseen…

Ihanat callunat ja yllätyskaveri!

Kyllä se vain niin on, että kun kesä kääntyy syksyyn, iskee calluna-innostus. Nehän vain ovat niin upean näköisiä!

Kävin puutarhamyymälässä ajatuksella, että hankin kotipihalle jonkin kivan syyskukan, joka kestää vaikka vähän pakkastakin – siitä hankinnasta lisää myöhemmin.

Callunaa en lähtenyt hakemaan, mutta yllättäen tulinkin sitten myymälästä ulos näiden kahden callunan kanssa. 🙂

Perinteisen kanervanpunaisen ’Athene’-callunan pariksi löysin upean vihreän ’Sunsetin’. Se näyttää mielestäni ihan havupuulta!

Callunat päätyivät mökkiterassille ruukkuun, mutta eihän kahta voi olla ilman kolmatta? Kaveriksi keksin mustikanvarvut, joissa oli jo kivasti syksyn värejä. Ne toivat myös hieman korkeutta asetelmaan.

Ja kun lehdet putoavat varvuista, voivat pelkät paljaat varvutkin näyttää kauniilta callunoiden parina.

Etätyöpiste viihtyisäksi viherkasveilla

Etätyöstä on tullut monelle uusi normaali, niin myös minulle. Siksi tuntui tärkeältä saada kotiin viihtyisä etätyöpiste. Sehän onnistui viherkasvien avulla.

Olen tehnyt jo monta vuotta etätöitä kerran viikossa -tahtiin, mutta ne ovat hoituneet ilman varsinaista etätyöpistettä – milloin sohvalla, milloin olohuoneen ison pöydän ääressä.

Lasten poismuuton jälkeen meille on jäänyt pari makuuhuonetta hieman vajaakäytölle, ja suunnitelmissa onkin ollut tehdä toisesta huoneesta työhuone. Kevät oli asian edistämiseen aivan liian kiireistä aikaa, mutta nyt lomien loputtua sain pistettyä tuulemaan.

Isoja muutoksia huoneessa ei tarvinnut tehdä, sillä tytär oli jättänyt vanhan työpöytänsä ja kirjahyllynsä meille. Käytännössä huoneesta vain poistettiin sänky, pöydän paikkaa hieman vaihdettiin ja roskalavalta pelastettu vanha nojatuoli tuotiin sängyn tilalle.

Mutta jotta tilasta saatiin viihtyisä, piti sinne toki tuoda viherkasveja. Haasteita viherkasvien viihtymiselle tuo se, että huoneen ikkuna on pohjoiseen, joten valoa ei varsinkaan pimeimpään aikaan ole paljon. Onneksi ikkuna on kuitenkin koko huoneen levyinen, se maksimoi valontulon.

Entinen yölamppu saa nyt toimia työvalona ja sen vieressä jo valmiiksi olleeseen koukkuun sain laitettua amppelin muorinkukkaa varten. Rottinkiamppelit ovat minusta ihania, ja tämän löysin kesällä torimyyjältä.

Marketin kukkaosaston poistomyynnistä löytynyt pieni lyyraviikuna pääsi piristykseksi työpöydälle. Sen lisäksi pöydän nurkkaan mahtui tilaa keihäsanopinkielelle, joka levittelee lehtiään varsin laajalle.

Korkean lipaston päälle nostin rionjuorun, jonka hankin viime talvena Turun kasvitieteellisestä puutarhasta. Pienestä pistokkaasta on kasvanut varsin rönsyilevä juoru!

Viherkasvien lisäksi työpöydälle pääsee myös leikkokukkia. Tällä kertaa työtä inspiroivina keltaisina aurinkoina toimivat äidin mökiltä tuodut kultapallot.

Huone muuttui kertaheitolla viihtyisämmäksi. Nyt on mukava heittäytyä töiden pariin, kun sekä välineet että ympäristö ovat kohdillaan.

Kun kukista tulee ongelma

Jos omistat vaahtera-aulion, olet saattanut törmätä samaan ongelmaan kuin minä. Vaahtera-aulion kukinnalle ei näytä tulevan loppua. Onko se sitten muka ongelma? No sellaiseksi se on muodostunut.

Sain ensimmäisen vaahtera-aulion äidiltäni muutama vuosi sitten. Herkänkaunis kukka kiinnosti, ja otin sen meille mielelläni.

Vaahtera-aulio on puuvartinen ja sen kämmenenkokoiset lehdet muistuttavat hiukan vaahteranlehtiä. Vaahtera-aulio on herkkä kuivahtamaan, ja tarvitseekin vettä pari kertaa viikossa. Se ei tosin ole ollut kovin kranttu kuivahtamisista. Meillä kasvin lehdet ovat saattaneet riippua ihan vartta pitkin parin päivän poissaolon aikana, mutta kun kasville on antanut vettä, on se piristynyt nopeasti.

Kukkia vaahtera-aulio tekee ahkerasti, ja siitä se ongelma onkin syntynyt.

Vaahtera-aulioissani, joita nyt siis on jo kaksi – kauniin persikanpunainen ja kirkkaampi vadelmanpunainen – on jatkuvasti joko kukkia tai tuloillaan olevia nuppuja. Sehän on ihana asia, mutta kun en raaski millään leikata kasveja! Vaikka vaahtera-aulioiden kukat ovatkin upeita, ovat itse kasvit kasvaneet jo aivan liian pitkiksi ja honteloiksi. Ne kaipaisivat jo haaroittumista.

Tällä hetkellä molempien vaahtera-aulioiden kukinta on runsasta, mutta kun nämä kukat kuihtuvat, on paikko jo ottaa sakset käteen ja tehdä ratkaisu.