Sadonkorjuusunnuntai

Tästä sateisesta sunnuntaista tuli sadonkorjuupäivä, kun säästä huolimatta ajoimme äitini kesämökille ottamaan kesän sadon talteen. 

Vielä eilen säätiedotus lupasi ihan mukavaa sunnuntaisäätä, mutta eikös aamu alkanut tihkusateisena. Se ei äitini ja minun suunnitelmia muuttanut, vaan lähdimme mökille sadonkorjuutöihin. Perunat, omenat ja porkkanat odottivat keräämistä.

Tihkusade onneksi laantui jo alkukahvien jälkeen ja pääsimme töihin. Ja hyvä sato kasvimaalta löytyikin!

Savoijinkaali oli kasvattanut komean kerän, salaatit samoin. Perunoita kertyi ämpärillinen – juuri sopivasti yhden hengen tarpeisiin.

Porkkanat olivat sen sijaan kohdanneet kasvimaassa paljon esteitä, sillä aika moni oli haarautunut. Tällaisen vekkulin kavalkadin saimme niistä aikaan. Onneksi joukossa oli suoriakin yksilöitä. 🙂

Omenasato näyttää runsaalta, ja vasulliset Samo-omenoita lähtivät mukanamme kaupunkiin. Luumut saivat vielä jäädä puuhun odottamaan kypsymistä.

Kolea sää sai tunnelman kääntymään syksyiseksi. Onneksi mökkipuutarhassa riitti kuitenkin vielä kukkia muistuttamassa siitä, että elokuuhan se vasta loppuu.

 

Advertisement

Kohtalainen sato mökkipuutarhasta

Mökkipuutarha tuottaa tänä vuonna kohtalaisen hedelmä- ja kasvissadon. Pettymyksenä ovat olleet kesäkurpitsat, ilonaiheena salaatit ja punajuuret.

Vaikka ollaan vasta elokuun lopussa, voidaan mökkipuutarhan sadosta puhua jo plus-merkkisenä. Omenoita on ollut tänä vuonna ihanan runsaasti, vaikka ’Punakaneli’-puumme eivät mitkään isot olekaan. Hyvin pärjäämme tämän sadon kanssa. 🙂

Luumupuu ’Sinikka’ tuottaa tänä vuonna nyt toista kertaa luumuja. Viime vuoden sato ol hurja, tänä vuonna luumuja on tulossa juuri sopiva määrä ohikulkiessa suoraan puusta nautittavaksi. Stressiä ei siis luumuista tänä vuonna tule, mutta iloa kylläkin!

Kesäkurpitsasato näyttää sen sijan jäävän harmittavan peneksi. Kahdesta istuttamastani taimesta on tähän menessä tullut vain kolme kookasta kesäkurpitsaa. Tässä kuussa pienet alut ovat näivettyneet eivätkä ole ehtineet kasvaa. Toivottavasti tämä alku kasvaa vielä ainakin hitusen. Epäilen syyksi lannoituksen vähyyttä, sillä aurinkoa ja vettä nämä taimet ovat kyllä saaneet.

Kasvimaalta olemme tänä kesänä saaneet hyvin salaatteja ja rucolaa. Myös yrtit ovat kukoistaneet hyvin.

Iloa tuottavat nämä kauniisti kasvaneet porkkanat, joita olemme jo maasta nostaneet käyttöön. Punajuuretkin ovat kasvaneet ilahduttavan hyvin, mutta ne saavat vielä jatkaa kasvuaan reilusti syyskuulle.

Mökkipuutarha tuottaa myls marjoja.  Pensasmustikat ’Jorma’ ja ’Northern Light’ tuottivat ensimmäisen maistelusaton. Yläpihan kalliolla kasvavat puolukat näyttävät jo ihanan punaisilta. Niistäkin saamme kivan sadon, ja aika helposti omalta pihalta kerättynä! ❤

 

 

Kotkan Jokipuisto on kaunis kuin maalaus

Kun kaupunginpuutarhuri saa idean kopioida Monet’n kuuluisa maalaus keskelle Kotkan kaupunkia, ei voi kuin ihailla kaupungin rohkeutta toteuttaa hanke. Upea Jokipuisto on todellakin kaunis kuin maalaus!

Kävimme kesäloman viimeisinä päivinä pienellä päiväreissulla Kotkan suunnalla. Ajatuksenani oli yhdistää käyntiin myös vierailu jossakin Kotkan upeista puistoista. Sapokassa olin jo käynyt, joten se jäi pois laskuista.

Kotkan puistoja googlettaessani silmäni osuivat Jokipuistoon. Sinne! Kaupungin sivujen kuvat antoivat osviittaa jostakin kauniista, mutta ne eivät todellakaan vastanneet sitä kuvaa, mikä puistossa eteemme avautui.

Tästä puistosta löytyy lummelampi, kaarisilta, upeat graniittimuurit ja vesiputous. Ja tietenkin huikeat kukkaistutukset ja upet puut. Kasveja pääsee ihastelemaan risteävien polkujen varrelta, ja istumapenkkejäkin löytyy niille, jotka haluavat vain nauttia rauhassa maalauksellisista näkymistä.

Elokuun puolivälissä kukassa olivat punahatut, sinipallo-ohdakkeet, rantakukat ja liljat. Niissä riitti satamäärin perhosia!

Jos siis tiesi vie Kotkaan, niin kurvaa ihmeessä tähän puistoon. Nämäkään kuvat eivät tee sille ansaittua oikeutta.

Jokipuisto löytyy Karhulasta, Kymijoen haarasta. Urheilukentän ja E18-tien väliin jäävä pieni puisto valmistui vuonna 2015. Sen idean isänä oli kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen. Puisto on saanut useita palkintoja.

Elokuun aamuissa on taikaa!

Rakastan kesäaamuja mökillä! Rakkaimpia ovat nämä ihanat elokuiset aamut, kun aurinko nousee järvellä usvan takaa. Niissä on jotakin maagista.

Niinä kesäaamuina, kun jaksan herätä aikaisin, koen mökillä jotakin, jonka avulla jaksan läpi pimeän syksyn.

Eilen oli sellainen aamu.

Minut herätti järven takaa nouseva aurinko, joka paljasti usvaisen järven ja kurkotteli kohti puiden alaoksia. Aamukaste kimmelsi tuhansina pieninä pisarahelminä nurmikolla ja lehdillä, ja jostain kaukaa kuului palokärjen kimeä kiljaisu.

Enempää ei varmasti tarvitse sanoa, kuvat kertovat lopun. ❤

Kesäprojektina vanhojen puutarhatuolien kunnostus

Kesämökin vanhat puutarhatuolit kaipasivat uutta maalipintaa. Se olikin sopiva työprojekti kesäloman loppuun.

Kesämökkimme puutarhatuoleilla on ikää luultavasti saman verran kuin kesämökkitontillamme ennen sijainneella vanhalla huvilalla, eli noin 80 vuotta. Siro malli on taas ajankohtainen, sillä puutarhakalusteita valmistava suomalainen yritys on ottanut tämä mallin uustuotantoon muutama vuosi sitten. Se löysi kuulemma mallin Carl Larssonin taiteilijakodista löytyneiden kalusteiden joukosta.

Nämä vanhat puutarhatuolit ovat olleet meillä aktiivisessa käytössä, mutta edellisestä maalauskerrasta on vierähtänyt varmasti jo yli kymmenen vuotta. Nyt maali lohkeili jo pahasti, joten kesäloman loppuun oli kiva ottaa tällainen kevyt maalausprojekti.

Lohkeilevan maalin poistoon lähdettiin varmasti vähintääkin yhtä vanhalla työvälineellä kuin mitä tuolitkin ovat. Tämä vanha lasta on ennenkin osoittautunut hyväksi maalinpoistovälineeksi. Tarkoituksen oli poistaa tuoleista vain lohkeileva maali.

Kun tuolit oli siistitty, lähdimme maaliostoksille. Vihreän värin halusimme edelleen säilyttää, mutta sävyä halusimme muuttaa.

Ulkomaalisävyistä löytyikin kaunis vihreä sävy, Tikkurilan värikartan M442 Vuono, joka oli sopivasti lähellä vanhaa väriä, mutta kuitenkin hiukan modernimpi ja raikkaampi.

Kun maalipinnan aiemmasta alkuperästä ei ollut tietoa, valikoimme maaliksi Miranolin – tosin se saattoi hyvin olla sama maali, jolla tuolit oli maalattu aiemminkin. Siinä oli myös sopiva kiiltoaste.

Nämä tuolit maalattiin ulkona, sillä alkydimaalina Miranolissa on oma hajunsa, ei tosin kovin pistävä. Itse asiassa siitä tuli nostalgisia muistoja lapsuudesta. 🙂

Käänneltävää riitti, sillä rimamallin ansiosta tuoleissa oli kulmia, etupuolia ja takapuolia, joita siveltimen kanssa piti saada tavoitettua. Ensimmäisen maalauskerran jälkeen tuolit kuivuivat ulkona sateelta suojattuna viikon, sitten ne saivat vielä etupuolelleen uuden maalikerroksen.

Nyt nämä mökin puutarhatuolit saavat vielä ainakin muutaman vuoden lisää käyttöikää. Seuraavana kesän projektina on samaan sarjaan kuuluvan puutarhapöytdän kunnostus. Sitten onkin fiini 80-vuotias puutarharyhmä päivitetty taas uudelle vuosituhannelle!