Oi tätä kukkivaa mökkipuutarhaa!

Mikä määrä kukkia! Mökkipuutarha on juuri nyt parhaimmillaan, kun kesän ensimmäiset luonnonkukat ja hedelmäpuut ovat ryhtyneet kukkimaan.

Miten paljon viikossa ehtii mökkipuutarhassa tpahtuakaan! Viikko sitten mahonia jo kukki upean keltaisin kukin, ja omenapuissa näkyvät pienet nuput. Nyt omenapuiden ensimmäiset kukat ovat auki, ja luumupuukin kukkii kauniisti.

Mahonia jatkaa edelleen upeaa kukintaa ja houkuttelee pölyttäjiä makealla tuoksullaan. Se on saanut seurakseen kalliokieloja. Varjoisan rinteen täyttävä talvio on tänä vuonna aivan upeassa kukassa, ja sen sinisten kukkien joukosta löytyi yllätykseksemme muutama lila kukka.

Lemmikit täyttävät jokaisen mahdollisen kulman mökin reunustalla, kielot availevat kauniita valkoisia kellojaan.

Eihän täältä puutarhasta malttaisi ollenkaan lähteä pois! ❤

 

Advertisement

’Evakko’-tomaatissa näkyy jo nuppuja

’Evakko’-tomaatin taimet pääsivät vihdoinkin ulos ja ruukkuihin. Jo oli aikakin, sillä niissä näkyvät jo ensimmäiset kukkanuput.

Vihdoinkin sää lämpeni niin, että saatoin istuttaa siemenestä kasvattamani ’Evakko’-tomaatin taimet ruukkuihin ja jättää ne yöksi ulos! Kun kaupunkipihallamme ei ole kasvihuonetta, vaan kasvit saavat olla vain talon seinustalla, luo se vähän haasteita kasvatukseen etenkin näin alkukesästä.

Mutta nyt yöt ovat jo +10 asteen kohdilla, eikä kylmyydestä ole enää pelkoa. Niinpä hyvin kasvaneet taimet pääsivät isoon kangasruukkuun. Ja koska kaikkea pitää kokeilla, laitoin muutaman taimen myös altakasteluruukkuun. Nyt on jännä seurata, miten eri lailla nämä taimet kasvavat.

Evakko on siitä mukava laji meille, että sitä voi kasvattaa avomaalla. Se on matalakasvuinen ja runsassatoinen, joten isoa satoa siis odottelemaan!

 

Verililjapuu pääsi ulos ruukkuun

Mietin pitkään, mikä kasvi pääsisi kaupunkipihallemme perennojen pariksi tänä kesänä. Tällä kertaa se oli verililjapuu.

Kaupunkipihamme neljässä korkeassa ruukussa on joka kesä perennoja, jotka talvehtivat yrttipenkissä. Kesän alussa ne pääsevät ruukkuihinsa.

Neljänteen ruukkuun laitan usein jonkin uuden kasvin. Monena kesänä se on ollut laventeli, joskus marketta. Aluksi kaavailin, että tänä vuonna hankin siihen jonkin rungollisen puun, mutta toisin kävi.

Puutarhamyymälässä silmiini osui verililjapuu, jonka lehdissä oli upea suklaanruskea sävy. Vaikka verililjapuu on huonekasvi, sen voi kesäksi istuttaa ulos. Se tarvitsee paljon kastelua eikä siedä suoraa auringonpaistetta. Sen paikaksi tulikin ihan aidan vieressä oleva ruukku, johon paistaa vain aamuaurinko.

Juurelleen se sai rantakiviä, jotka auttavat multaa pysymään kosteampana.

Nyt kaikki neljä ruukkua ovat siis saaneet kasvinsa. Patjarikossa avautuivat jo ensimmäiset kukat, ja keijunkukkakin on kasvattanut hurjasti uusia lehtiä.

Note to self: Puutarha pitää sateesta

Viime päivinä on pitänyt muistuttaa itselleen, että puutarhan ja luonnon kasvit pitävät sateesta. Oma kärsivällisyys auringonpaisteen ja lämpimien säiden odottelussa on ollut kireällä.

Sadetta, sadetta ja taas sadetta. Viime päivinä sadekuurot ovat vihmoneet niin mökkipuutarhaa kuin kaupunkipuutarhaakin. Oma kärsivällisyys alkaa olla jo kireällä: missä viipyy se ihana toukokuinen lämpö ja auringonpaiste! Minä haluan jo kylvää basilikat yrttipenkkiin ja pistää tomaatit ulos!

Mutta onneksi puutarhan ja luonnon kasvit pitävät sateesta. Viikon poissaolon jälkeen mökkipihalla kasvit tuntuivat oikein röyhähtäneen kasvuun! Mustikka kukkii todella komeasti, ja mökkipihan upea mahoniakin availee jo ensimmäisiä nuppujaan. Puissa ja pensaissa alkaa jo näkyä kukintoja. Jos ne luvatut lämpimät kelitkin pian tulevat, niin iloksi tämä pian muuttuu. Pitää vain jaksaa olla kärsivällinen…

100 lintulajia ja yksi magnolia

Kahvit termospulloon, eväsleivät reppuun ja sunnuntaiaamuna suunta kohti Vanhankaupunginlahden lintumaisemia. Tavoitteena oli saada täyteen 100 havaittua lintulajia.

Poutainen sunnuntaiaamu oli täydellinen ajankohta linturetkelle. Emme ole harvinaisten lajien perässä juoksevia lintubongareita, mutta havainnoimme mielellämme luontoa ja erityisesti lintuja. Olen kirjannut nyt toista vuotta peräkkäin havaintojani Birdlifen Tunnista 100 lintulajia -listalle, ja tänä aamuna listallani oli 95 lajia.

Helsingissä on upeat mahdollisuudet lintujen tarkkailuun, ja etenkin näin keväällä esimerkiksi Vanhankaupunginlahden kosteikot tarjoavat hyvät mahdollisuudet nähdä kahlaajia ja vesilintuja. Samoin kosteikon laidalle johtavan Viikin arboretumin luontopolkujen äärellä pääsee kuulemaan monenlaisten pikkulintujen laulua. Ja kun puissa ei vielä ole kovin isoja lehtiä, ehtii laululinnun joskus jopa nähdäkin.

Reilun parin tunnin reissun aikana ehdimme nähdä monta eri kahlaajalajia, tuhatpäin hanhia, korkealla kartelevia tervapääskyjä ja monta harmaahaikaraa. Ensimmäistä kertaa Helsingissä pesivän merikotkan pesässä näimme sekä emon että yhden poikasista. Jos oikein tarkkaan katsot, näet ne tuossa alla olevassa kuvassakin – pesä on kuvan vasemmassa reunassa puurajan yläosassa.

Ruovikon suojissa lauloivat ruokokerttuset, pitkospuiden varrella satakielet ja hernekertut.

Ja se sadas lajikin tuli täyteen, ja tänä vuonna se oli lapasorsa.

Niin ja eivät havaintomme liittyneet pelkästään lintuihin. Viikin arboretumin polkujen varrelta voi löytää vaikka minkälaisia puita – myös upeasti kukkivan magnolian.