Tänään oli vuorossa omenapuiden leikkausta äitini mökillä. Samalla oli hyvä tehdä kierros puutarhassa ja katsoa, mitä kaikkea sieltä jo maasta pilkistää.
Kävimme tänään äitini mökkipihalla leikkaamassa omenapuut ja tarkistamassa talven vauriot. Vaurioita ei näkynyt, mökki oli pystyssä ja puutarhassakin kaikki hyvin.
Vanhat omenapuut olivat kasvattaneet taas viime kesänä paljon ylöspäin sojottavia vesiversoja, jotka poistimme. Samalla sahasimme pois myös muutaman isommankin oksan. Työkaluina meillä oli kätevä jatkovartinen oksaleikkuri, akkuavusteiset oksasakset sekä akkukäyttöinen moottorisaha, niillä työt sujuivat sukkelaan.
Kun työt oli tehty, oli hyvää aikaa kierrällä kastomassa mitä kasvimaalle ja perennapenkkeihin kuuluu.
Yöllä oli ollut reilusti pakkasta ja muutama aste oli vieläkin, joten maa oli koppurainen ja jäässä. Yllätyksekseni perennapenkeissä näkyi jo paljon elämää! Alliumin piipot olivat jo isoja, maksaruohosta pilkisti ruusukkeita, raparperista näkyi pari nystyrää. Näimme perennapenkissä myös ensimmäisen hämähäkin. Viinimarjapensaissakin oli jo pienet lehden alut.
Mutta hämmästyttävin löytö oli tämä kasvimaan reunalta, ihan avoimelta paikalta löytynyt keto-orvokki. Oliko se säilynyt talven yli? Lunta ei mökkipihalla ollut talven aikana kuin muutaman sentin kerros pariin otteeseen. Vai onko tämä jo tämän kevään tulokas?
Luultavasti tämä orvokki on syystä tai toisesta pystynyt sinnittelmään talven yli. Sitkeä sissi! Pian se saa seurakseen uusi tulokkaita, kun kevät etenee!
