Näitä virheitä en toista avokadopuun kasvattamisessa

Tästä se taas lähtee, avokadopuun kasvattaminen siemenestä. Nyt yritän välttää virheet, jotka ensimmäisen avokadopuun kanssa tein.

Avokadopuun kasvattaminen on minulle mystinen asia. Edellinen kasvatuskerta lähti hyvin käyntiin, mutta sitten – tai jo heti alussa – tein virheitä, jotka johtivat siihen, että avokadoni kuoli.

Nyt pyrin välttämään tekemäni virheet.

1 Istutan avokadon kerralla isoon ruukkuun

Laitoin viimeksi avokadon siemenen aluksi aivan liian pieneen ruukkuun, joten jouduin istuttamaan sen myöhemmin uudestaan isompaan ruukuun. Luulen, että tämä teki avokadopuulle hallaa.

2 Istutan avokadon tarpeeksi syvälle

Luulen myös, että yksi ratkaisevista virheistä oli istuttaa avokadon siemen liian pintaan. Ihanissa Instagram-kuvissa siemen on kauniisti mullan pinnalla. Nyt istutuin siemenen syvälle niin, että siitä näkyy vain ihan kärki mullan pinnalla. Kun verso ilmestyy pintaan, peitän senkin pienen kärjen mullalla.

3 Annan avokadopuulle kasvurauhan

Annan avokadolle kasvurauhan ja muistan kastella sitä säännöllisesti. Viimeksi avokadoni lehdet ruskistuivat, ja se johtuu siitä, että ruukku oli liian pieni ja kastelin puuta liian vähän.

4 En leikkaa avokadopuuta

Viimeisenä: tällä kertaa en leikkaa avokadopuutani. Se oli viimeksi vikatikki, ja johti avokadopuuni kuolemiseen. Tarkoitukseni oli saada jo ihan pitkäksi kasvanut avokadopuu haaroittumaan kauniisti, mutta toisin kävi. Se alkoi kuivattaa runkoa leikkauskohdasta alaspäin. Uusia silmuja kyllä ilmestyi rungosta alempaa, mutta ne eivät ehtineet kasvaa lehdiksi vaan kuivuivat.

Näillä opeilla lähden siis taas tarmokkaasti liikkeelle ja kasvattamaan itselleni uutta avokadopuuta!

 

 

 

Advertisement

Söpö sulkasaniainen on vain lainaa

Tämä söpö sulkasaniainen tuli meille ihan yllättäen, ja ihastuin siihen heti! Mutta meille se tuli vain lainaan.

Meiltä on puuttunut saniainen, enkä oikeastaan tiedä miksi. Olen aina pitänyt saniaisista, mutta minulla on sellainen muistikuva, että joskus nuoruudessani en saanut saniaista oikein menestymään. Ja siihen taisi innostukseni lopahtaa.

Tämä sulkasaniainen, ilmeisesti ´Teddy´, tuli meille työhön liittyvän tapahtuman kautta. Olin heti ilahtunut, että meille tuli nyt saniainen, ja vielä näin söpö! Samalla tajusin heti, että meillä tämä ei kauan pysy, sillä sille on jo ottaja.

Ja kenelle ´Teddy´sitten menee? Tyttärelleni, sillä hän ehti muutama viikko sitten mainita, että saniainen olisi kiva.

Sehän sopii mainiosti, sillä jaan mielelläni kasveistani pistokkaita tyttärilleni. Juurrutan, ruukutan ja kasvatan niitä aikani, ja sitten ilmoitan, että nyt täältä saisi hakea tällaisen omaan kotiin. On ollut ihana huomata, että olen saanut jaettu pienen innostuksen viherkasveihin myös tyttärilleni. 🙂

Kevät etenee, se lohduttaa

Viime viikkojen lohtuna on ollut kevään etenemisen seuraaminen. Pakkasöiden jälkeen on ollut aurinkoisia päiviä, ja hiljalleen lämpenevästä maasta paljastuu jo uutta kasvua. Muuttolintujakin saapuu koko ajan lisää.

Etätyöpäivien kohokohtia ovat olleet pienet happihyppelyt aurinkoisessa säässä. Kun kamera on ollut matkassa mukana, on tullut tarkastelua luontoa suurennuslasin kautta. Ja kun oikein tarkkaan katsoo, löytää jo monenlaisia kevään merkkejä.

Nämä kevätkukat, paprinohuet jääpeitteet ja lähietäisyydelle päästäneet muuttolinnut taltioituivat kuviin tällä viikolla. Kevät etenee!

 

Uusi tomaattilajike kokeilussa

Ihana päästä kokeilemaan jotakin ihan uutta! Sain nimittäin ystävältäni muutaman tomaatinsiemenen. Lajike on minulle ennestään tuntematon ”Evakko”.

Maatiaisen siemenluetteloon vuonna 2019 tullut ”Evakko” on kuulemma runsassatoinen ja makea lajike. Sen ovat ihan nimensä mukaan tuoneet Suomeen Karjalan evakot. Pienikokoinen lajike soveltuu kasvatukseen avomaallakin, eli meidän aurinkoinen kaupunkipihamme on varmasti oikein hyvä kasvupaikka ”Evakolle”.

Hallalle aran tomaatin siemenet neuvotaan kylvämään 7-8 viikkoa ennen ulosistutusta. Kylvin siemenet viime viikonloppuna sammalnappeihin, ja ne itivät hyvin muutamassa päivässä. Kalenterin mukaan ne olisivat valmiita istutettaviksi ulos toukokuun alussa. Saa nähdä miten kasvavat!

 

Omenapuiden leikkausta ja ensimmäiset alliumit

Tänään oli vuorossa omenapuiden leikkausta äitini mökillä. Samalla oli hyvä tehdä kierros puutarhassa ja katsoa, mitä kaikkea sieltä jo maasta pilkistää.

Kävimme tänään äitini mökkipihalla leikkaamassa omenapuut ja tarkistamassa talven vauriot. Vaurioita ei näkynyt, mökki oli pystyssä ja puutarhassakin kaikki hyvin.

Vanhat omenapuut olivat kasvattaneet taas viime kesänä paljon ylöspäin sojottavia vesiversoja, jotka poistimme. Samalla sahasimme pois myös muutaman isommankin oksan. Työkaluina meillä oli kätevä jatkovartinen oksaleikkuri, akkuavusteiset oksasakset sekä akkukäyttöinen moottorisaha, niillä työt sujuivat sukkelaan.

Kun työt oli tehty, oli hyvää aikaa kierrällä kastomassa mitä kasvimaalle ja perennapenkkeihin kuuluu.

Yöllä oli ollut reilusti pakkasta ja muutama aste oli vieläkin, joten maa oli koppurainen ja jäässä. Yllätyksekseni perennapenkeissä näkyi jo paljon elämää! Alliumin piipot olivat jo isoja, maksaruohosta pilkisti ruusukkeita, raparperista näkyi pari nystyrää. Näimme perennapenkissä myös ensimmäisen hämähäkin. Viinimarjapensaissakin oli jo pienet lehden alut.

Mutta hämmästyttävin löytö oli tämä kasvimaan reunalta, ihan avoimelta paikalta löytynyt keto-orvokki. Oliko se säilynyt talven yli? Lunta ei mökkipihalla ollut talven aikana kuin muutaman sentin kerros pariin otteeseen. Vai onko tämä jo tämän kevään tulokas?

Luultavasti tämä orvokki on syystä tai toisesta pystynyt sinnittelmään talven yli. Sitkeä sissi! Pian se saa seurakseen uusi tulokkaita, kun kevät etenee!