Pampaheinillä edessä toinen talvi

Pampaheinät ovat tänä kesänä kasvaneet komeasti. Näinköhän ne selviävät taas yhdestä talvesta?

Nostin pampaheinät sisälle mökkiin viime viikonloppuna, kun lämpötila oli öisin jo lähellä nollarajaa. Olin istuttanut pampaheinät kevyisiin ulkoruukkuihin, jotka oli helppo nostaa sisälle mökkiin. Sidoin niiden lehdet kiinni ylhäältä, mutta en ainakaan toistaiseksi leikannut niitä.

Pampaheinille löytyi nyt paikka etelään antavan ikkunan edestä, jossa ne saavat valoa. Sisälämpötila pidetään mökissä noin +10 asteessa läpi talven. Vettä annoin pampaheinille viime talvena parin viikon välein. Syyslannoituksen ne saivat elokuussa.

Kuten aiemmassa artikkelissa jo kerroin, eivät nämä toista kesäänsä meillä viettäneet pampaheinät kukkineet tänäkään kesänä. Saa nähdä miten toinen talvi sujuu, vieläkö näistä on koristamaan terassiamme ensi kesänä?

Advertisement

Amarylliksen sipulit viettivät kesän ulkona

Nämä amarylliksen sipulit viettivät kesän ulkona. Nyt oli aika nostaa ne ylös ja laittaa muutaman kuukauden lepoon. Toiveissa on, että niihin puhkeaa kukkanuput.

Kokeilin ensimmäistä kertaa kasvattaa amarylliksen eli ritarikukan sipuleita kesän ajan ulkona niin, että sipulit keräisivät voimaa ja pulkistuisivat uutta kukintaa varten.

Istutin sipulit isoon vanhaan kattilaan kesäkuussa. Ne saivat kesän aikana lannoitusta, aurinkoa ja sopivasti vettä. Kun nostin sipulit pois mullasta, paljastuivat niiden komeat juuret. Jokainen sipuli oli napakka ja säilynyt hyvin, yksikään ei ollut pehmennyt kesän aikana. Yksi sipuli oli jopa kasvattanut viereensä uuden pikkusipulin.

Putsasin sipulit mullasta, leikkasin pois niiden varret ja lyhensin juuria. Sipulit saivat kuivua viikon verran sanomalehden päälle asetettuna sisällä mökissä.

Viikon kuivattamisen jälkeen kiedoin sipulit kevyesti sanomalehtipaperiin, asetin koriin ja vein mökin pimeimpään huoneeseen. Siellä ne saavat nyt levätä pari kuukautta noin +12-14 asteen lämmössä. Marraskuun lopussa sitten avataan kääröt ja katsotaan, josko sipuleissa olisi kukkavanan aiheet.  🙂

Pelargonit pääsivät taas talvilepoon

Sinne meni kesän lämpö. Kun viime viikonloppuna katselin tulevan viikon lämpötiloja, oli sanomattakin selvää, että pelargonit oli otettava mökkiterassilta sisälle lämpöön. Ja oikeassa olin.

Tiesimme, että emme tule viikon aikana ehtimään käydä mökillä, joten sääennusteita tarkastellessa homma oli varsin selvä. Luvassa oli jopa pakkasöitä, joten pelargonit oli syytä ottaa sisälle mökin lämpöön.

Jätin kukkavarret kuitenkin vielä paikoilleen, sillä niissä oli vielä jopa nuppuja. Kuivuneet lehdet varistelin pois.

Nyt Mårbackat ja riippupelargoni pääsivät viettämään talveaan sisälle mökkiin, jossa lämpötila tulee olemaan talvenkin aikana +10 asteessa. Pimeään en pelargoneja vie, vaan ne saavat olla valossa ison ikkunan edessä. Hyvin ovat siinä viihtyneet, sillä näillä lähtee nyt jo kolmas talvi sisätiloissa.

Tomaattihuumaa!

Olen häkeltynyt, onnistuin kasvattamaan ensimmäiset tomaattini – ja vielä ilman kasvihuonetta!

Nämä ’Härän sydän’ -runkotomaatit, ’Bsag-Tot-Rus’, olivat ensimmäiset ”oikeat” tomaattini, aiemmin olin kasvattanut vain pieniä kirsikkatomaatteja. Niitä tuottavat nytkin muutamat ’Tiny Tim’ -taimet.

Kerroin näiden kasvattamisesta jo aiemmassa artikkelissa, jossa murehdin tomaattien kypsymisen hitautta. Eipä mennyt kauaa, kun tomaatit alkoivat jo punertua, ja viime viikolla söimme ensimmäiset makeat ’Härän sydämet’.

Tomaatit ovat kasvaneet aurinkoisella kaupunkipihallamme kankaisessa ruukussa. Ne ovat saaneet tomaattilannoitetta parin päivän välein, ja vettä on tietenkin pitänyt kaataa niille litratolkulla. Yhdestä runkotaimesta on kasvanut puolitoistametrinen komea kasvi, joka nyt tuottaa meille enkä kymmenkunta hedelmää. Muutama tomaatti on vielä pieni ja raakile, eikä ehdi luultavasti edes kypsyä.

Nämä kypsät tomaatit ovat isoja, yli kymmensenttisiä, nimensä mukaisesti sydämen muotoisia ja väriltään miltei verenpunaisia.

Tomaatti on tosiaan muodoltaan kuin sydän. Kun sen halkaisee, on tomaatin sisällä näkyvissä ikään kuin keltaiset verisuonet.

’Härän sydän’ on todella näyttävä, se sopii hyvin salaatteihin tuomaan väriä. Ja maku on ihanan makea, joten me nautimme nämä herkut mielellämme leivän päällä. Ja ehkä sitä makua makeuttaa myös tieto, että ne ovat kasvaneet omalla pihalla. 🙂

 

Tuunattu syyskimppu marketin kukista

Marketin kukkaosastolta löytyi syksyn väreissä loistanut kaunis kukkakimppu, johon oli lätkäisty aletarra. Pienellä tuunauksella kimpusta syntyi kaunis koristus juhlapöytään.

Vietimme viime viikonloppuna tyttärieni yhteistä syntymäpäiväjuhlaa. Olin luvannut hoitaa kukat juhlapöytään, ja niin teinkin.

Kävimme ruokaostoksilla isossa supermarketissa, jonka kukkaosaston tiesin ihan kelvokkaaksi valikoimaltaan. Nyt siellä oli yllättävän vähän kukkia, vain muutama kimppu, joihin oli lätkäsity -50% alennuksesta kertova tarra. Krysanteemeista, neiliköista, ruusuista, gerberoista ja yhdestä inkaliljan oksasta koostunut kimppu näytti kuitenkin varsin hyväkuntoiselta, joten siitä se ajatus sitten lähti: Tuunaan kimppua!

Ensin lähdin metsään. Tai tarkemmin omalle mökkitontille. Sieltä löytyivät kimpun väreihin sopivat pihlajanmarjat ja kultapiiskut sekä vihreyttä tuomaan muutama sananjalan lehti. Tytär oli tuonut toisen mökiltä upeita kultapalloja, nekin sopivat kimppuun. Kotimme läheisellä pellolla on ollut loppukesän ajan upea auringonkukkapelto. Vieläkö sieltä löytyisi kukkia? Löytyihän sieltä, sopivasti muutama pienikukkainen auringonkukka oli vielä pystyssä.

Näistä aineksista sidoin tiukan syyskimpun, joka päätyi somistamaan juhlakahvipöytää. Ja on kuulemma vieläkin ihan komeassa kunnossa. 🙂