Elokuu oli puutarhassa keltainen ja hehkuva. Näitä aurinkoisia kukkia jään kaipaamaan talven pimeydessä.
Vähiin käyvät jo puutarhan kukkijat, mutta onneksi jotakin on vielä jäljellä. Kaupunkikotimme lähellä kukkii vielä auringonkukkapelto, omassa mökkipuutarhassamme sinnittelee vielä muutama rusopäivänlilja.
Äitini mökkipuutarhassa riittää vielä kukkijoita, niistäkin suurin osa keltaisia. Siellä hehkuvat vielä pensashanhikit, lyhtykoisot, kultapallot, kultapiiskut ja kasvimaan kehäkukat.
Yksi keltasydäminen unikkokin jaksaa kukkia kukkapenkissä – ja houkuttelee tietenkin kukkakärpäsiä luokseen.
Pian nämä kauniit keltaiset kukat ovat vain muisto. Onneksi niistä saa nauttia vaikka kuivakukkina: alkukuusta kuivattamani pietaryrtit ovat säilyttäneet värinsä upeasti.
