Hei hei, keltainen elokuu!

Elokuu oli puutarhassa keltainen ja hehkuva. Näitä aurinkoisia kukkia jään kaipaamaan talven pimeydessä.

Vähiin käyvät jo puutarhan kukkijat, mutta onneksi jotakin on vielä jäljellä.  Kaupunkikotimme lähellä kukkii vielä auringonkukkapelto, omassa mökkipuutarhassamme sinnittelee vielä muutama rusopäivänlilja.

Äitini mökkipuutarhassa riittää vielä kukkijoita, niistäkin suurin osa keltaisia. Siellä hehkuvat vielä pensashanhikit, lyhtykoisot, kultapallot, kultapiiskut ja kasvimaan kehäkukat.

Yksi keltasydäminen unikkokin jaksaa kukkia kukkapenkissä – ja houkuttelee tietenkin kukkakärpäsiä luokseen.

Pian nämä kauniit keltaiset kukat ovat vain muisto. Onneksi niistä saa nauttia vaikka kuivakukkina: alkukuusta kuivattamani pietaryrtit ovat säilyttäneet värinsä upeasti.

Advertisement

Nyt on pihlajanmarjakranssin aika!

Pihlajat nuokkuvat nyt täynnä marjoja. Mökkipihalla hehkuvista upean oranssinpunaisista marjoista syntyi idea tehdä pihlajanmarjakranssi koristamaan mökkiaittaa.

Elokuun viimeiset aurinkoiset päivät ovat olleet upeita! Olen ihastellut täynnä marjoja nuokkuvia pihlajia pitkin kesää, ja nyt niiden marjat ovat parhaimmillaan, kauniin oranssipunaisia. Lehdet alkavat jo selkeästi kellastua varsinkin niissä pihlajissa, jotka kasvavat kuivilla paikoilla.

Silti nyt on juuri oikea aika pyöräyttää pihlajanoksista kranssi koristamaan mökkiä tai ulko-ovea. Meidän kranssimme pääsi mökkiaitan seinälle ikkunan viereen.

Kiepautin nuoren pihlajan verson kranssin pohjaksi ja kiinnitin pihlajanoksia kranssipohjaan. Ei haittaa, vaikka lehdet kääntyilevät väärinpäin, myös lehtien ”väärä” puoli näyttää kauniilta. Eri vihreän sävyt ja jopa kellastuneetkin lehdet tuovat kivaa säväystä värikokonaisuuteen.

Lopuksi kiinnitin muutamia marjaterttuja oksien lomaan. Kranssi kellastuu nopeasti, mutta siinäkin on oma viehätyksensä. Tosin herkulliset marjat saattavt kyllä kiinnostaa pihalle kerääntyviä räkättirastaitakin…

 

Syyslannoitus juuri oikeaan aikaan!

Puutarhan kasvien syyslannoitus on ollut mielessäni jo muutaman viikon ajan, mutta aina se on jäänyt tekemättä. Nyt muistin vihdoinkin laittaa putuarhan kasveille syyslannoitteen – ja juuri oikeaan aikaan!

Puutarhan syyslannoitus pitäisi muistaa tehdä jo elokuussa, eli hyvissä ajoin, kun kasvien lehdet ovat vielä vihreitä ja kasvit vielä kasvavat. Joskus syyslannoitus on jäänyt meillä liian myöhään, mutta nyt muistin kuin muistinkin antaa typetöntä syyslannoitetta kasveille hyvissä ajoin.

Ajoitus oli itse asiassa paras mahdollinen: sain tehtyä lannoituksen torstai-iltana, kun sää oli lämmin ja aurinkoinen. Seuraavana aamuyönä täällä etelässä puhkesivat hurjat sateet. Lannoiterakeet pääsivät siis heti imeytymään kohteeseensa, mainiota!

Syyslannoitetta saivat mökkipihallamme käytännössä kaikki monivuotiset kasvit: vuorimännyt, pensasmustikat, perennat, hedelmäpuut, ruusut ja alppiruusu. Heitin kouralliset myös vadelmapensaille ja jasmikkeille. Syyslannoite parantaa niiden talvenkestävyyttä ja varmistaa hyvän sadon ensi vuonna. Nyt siis voi jäädä hyvillä mielin odottamaan syksyä ja talvea, kasvit pärjäävät kyllä.

 

Pampaheinä viihtyy ruukussa

Pampaheinät näyttävät viihtyvän paremmin ruukuissa kuin avomaalla. Tähän tulokseen tulin tämän kesän kasvupyrähdyksen jäljiltä.

Pampaheinät viettävät meillä nyt toista kesäänsä. Ensimmäisenä kesänä kaikki kymmenen puutarhamessuilta hankittua tainta istutettiin maahan kahteen eri paikkaan. Toinen niistä oli tonttimme aurinkoisin paikka, toinen hiukan varjossa päivän aikana oleva tontin reunapaikka. Näistä kokemuksista kirjoitin aiemmassa postauksessani pampaheinistä.

Nostin viime syksynä kaksi pampaheinää maasta ja säilytin niitä talven aikana mökissä sisällä. Ne viettivät siis talven noin +10 asteessa ja saivat tilkan vettä parin viikon jälkeen.

Keväällä pampaheinät olivat vielä vihreitä, mutta kovin pieniä. Tältä ne näyttivät, kun istutin ne kasvamaan isoihin ulkoruukkuihin.

Uusi kasvupaikka on nähtävästi ollut pampaheinien mieleen, sillä ne ovat vahvistuneet hurjasti kesän aikana. Pampaheinät myös pitävät auringosta ja viihtyvät paahteessakin, joten tämä kuiva ja aurinkoinen kesä on ollut niille ihan hyvä.

Kevyet ruukut ovat todella kätevät kasvatuspaikat pampaheinille: niitä voi siirtää sopivasti vaikka auringon kierron mukaan eri paikkoihin terassilla.

Kasvu näyttää siis vahvalta ja heinät tanakoilta. Kaipailin kyllä pampaheiniin jo täksi kesäksi upeita kukkia, mutta niitä ei taida ehtiä tulla. Ehkä kukkia ilmestyy sitten ensi kesänä, kun saavat viettää tulevan talven taas lämpimässä mökissä.

 

Ehtivätkö tomaatit valmistua?

Nyt on jännät paikat: ehtivätkö kasvattamani tomaatit ja paprikat valmistua ennen kesän ja lämpimien päivien päättymistä? Kaikki keinot on nyt otettava käyttöön.

Kaupunkipihallamme kasvaa istutussäkeissä napostelupaprika ja keltainen ’Bsag-Tot-Rus’, ’Härän sydän’ -tomaatti. Nämä istutin valmiina taimina, ja hyvin ne ovat kasvaneet pihallamme, jonne aurinko paistaa puolesta päivästä aina myöhään iltapäivään. Siltikin jännitän varsinkin tuon häränsydämen tomaattien valmistumista: Vaikka ne ovat kasvaneet kokoa oikein komeasti, ei oikein kunnon värimuutosta ja kypsymistä ole vielä havaittavissa.

Napostelupaprikalla menee paremmin, sen ensimmäiset hedelmät alkoivat punertaa jo pari viikkoa sitten, ja ovat varmasti pian valmiita syötäväksi. Silti niissäkin riittää vielä pieniä paprikan alkuja ja joppa kukkia.

’Härän sydämen’ lisäksi pihallamme kasvaa pari siemenstä kylvämääni ’Tiny Tim’ -kirsikkatomaattia. Ne joutuivat valitettavasti viettämään alkukesän hieman varjoisammassa osassa pihaamme terassiremonttimme takia, ja ovat vasta nyt päässeet kunnolla kukinnan makuun. Muutama kunnon tomaattiterttu sieltä kyllä löytyy, mutta ehtivätkö nämä kukat vielä kehittää hedelmiä?

Varkaat pois ja lehtiä karsimaan

Sama pulma tuntuu olevan muillakin tomaatinkasvattajilla, ja puutarhakeskustelupalstoilla on kyselty neuvoja tomaattien ja paprikoiden kypsymisen vauhdittamiseen. Yhtenä keinona on mainittu lehtien karsiminen. Ne pitää ohjeiden mukaan karsia tomaattiterttujen alapuolelta, ei kuitenkaan enää tertun päältä. Joidenkin mielestä tällä ei kyllä ole vaikutusta kypsymiseen.

Kaikki keinot on kuitenkin hyvä kokeilla, joten napsin häränsydämestä pois lehtiä tomaattien alapuolelta. Osa niistä olikin jo kellastunut. Saman karsimisen tein paprikan lehdille.

’Tiny Timin’ kohdalla hankaluutena on se, että ne ovat kasvaa rehottaneet varsiaan ja lehtiää varsin vallattomasti. Siksi niistä on ollut hankala poistaa jo ihan varkaitakin. Totesin sen karsimisen mahdottomaksi hommaksi. Toivottavasti nämä ainakin viikonlopun kestävät lämpimät päivät tekevät tehtävänsä ja auttavat tomaattejani kypsymään.